Mangat/Animet

Noh niin olen kyllä sitä mieltä että ehdottomasti Fullmetal alchemistit on kyllä parempia kuin Ravet. Aikamoisen samanmoisia ne kyllä on oikeastaan, mutta kuitenkin ihan erilaisia. Olen huomannut että Raveissa on paljon semmoista yksityiskohtaisempaa piirustusta, kun taas FMAssa on semmoista suurpiirteisempää. Ei se 1tyiskohtaisuus aina ole parempi asia. Ehkä pidän enemmän kuitenkin FMAn piirustuksista. Ehkä se on luettavampaa tai jotain. Kyllä pidän molemmista en siis vihaa Ravea.

Raveissa on kyllä ehkä vähän liikaa semmoista toistoa, että vaikka ne pahiit ovatkin aina jotenkin tosi mielikuvituksellisesti erilaisia niin ne kuitenkin ovat ne tappelukohtaukset aikamoisen samanlaisia. FMAssa ei sentään ihan niin paljon ole semmoisia tappeluita ja se on hyvä, vaikka siinäkin tapellaan kyllä ihan sen 13-v ikärajan mukaisesti. Onhan niissä molemmissa semmoista pohdiskelua, ja molemmissa on semmoinen vähän salattu menneisyys, että siinä on semmoisia kohtia menneisyydestäkin. Ne ovat kyllä ihan kivoja pidän niistä.

Ah tein uuden aluevaltauksen. Kävin tuossa vähän kauemmassa kirjastossa, jossa on vähän isommat manga-, ja vähän muutkin hyllyt. Siellä oli aikamoisen paljon mangoja, mutta harmikseni huomasin että siellä puuttuu tosi monesta sarjasta ensimmäinen osa. Siispä en lainannut ihan hulluna mangoja, vaan lainasin 1 ja 2 Cherry juicen, ja 2 ja 3 Happy happy cloverin. Kun siitä cloverista ei ollut ykkösosaa, mutta kun se näytti niin kutkuttavan hyvältä, niin otin sen.

Luin sitten jo nuo kirsikkamehut. Ne olivat vihdoin niitä koulupukumangoja. Ne olivat kyllä tosi sekavia. En saanut asioista mitään tolkkua paitsi sen kakkososan ihan lopussa ehkä aloin ymmärtämään jopa jotain. Kun niillä on semmoiset japanilaiset nimet, jotain kovakomake, niin ei niitä erota toisistaan millään. Sitten kun ne ovat aika samannäköisiä, ja tytöt ja pojat ovat samannäköisiä, ja ei muista kenen nimi on mikä ja kuka on kukin. Mutta oli ne ihan hyviä. Niitäkin taitaa olla 5 osaa, tai jotain ehkä ne paranee loppua kohden. Toivottavasti.

Nuo Happy happy cloverit (taas toistoa ???) olivat kyllä tosi mahtavan näköisiä. Taas uusi aluevaltaus kun nämä näyttivät olevan eläinmangoja. Taisi olla jäniitä. Nämä olivat kaiketi tarkoitettu vähän nuoremmille, mutta vähät me täällä twinsillä välitämme ikäsuosituksista. Puolenkuun metsässä ei koskaan lopu jännitys kesken. Näitä en tosiaan vielä pääse aloittamaan, kun sitä ykkösosaa en vielä saanut mutta se on varauksessa.

Höh nyt minulla ei ole tällä hetkellä mitään mangalukemista. Minulla on kyllä läjä FMAa mutta kun se 8-osa ei vielä tullutkaan vaikka varasin sen kauan sitten, ja kun muut varaukseni tulivat niin se ei vielä. Kamalaa, pitäisiköhän käydä tänään lainaamassa kirjastosta pari hopsua, tai jotain (OH-KO!).M:Niin siis tarkoitin tietenkin K-ON! mangaa. En muistanut sitä mutta nyt löysin sen. (mitä ne nyt ikinä olikaan) mangoja. Ne olivat ehtaa koulupukutyttömangaa, ja vielä värillisiäkin

Wolf's rain on AIVAN mahtava anime, rakastan sitä yli kaiken, katsoin kaikki 30 jaksoa alle viikossa, ja nyt olen tehnyt siitä jo 5 videota, piirtänyt kuvia ja suunnittelen ficciäkin

Ohhoh. Sinäpä olet nopea, ja tuottoisa. 30 animea viikossa. Ja sitten vielä tuommoinen määrä oheistuotteita. Itse en ole mitään animeja katsonut, mutta eilen kyllä katsoin viitisen minuuttia, ylläpitäjämmekin mainostamaa Korraa. Se kyllä vaikutti ihan hienolta, ja kiinnostavaltakin. Sitten kun on vähän luppoaikaa niin voisi ainakin ykkösKorran katsella kokonaan. Se vain vähän ärsytti kun ainakin se mitä katsoin niin oli surkeasti dubattu englanniksi, mutta ei kai se liikaa haittaa. Onko kukaan muu katsellut Korria?

Kastepisara kirjoitti:sugar sugar rune

Nyt puhut kyllä enemmän kuin asiaa Kastis hyvä!

Lukaisin tässä juuri tosiaan nuo mainitsemasi Sokrut, ja olivatpas totisen mainioita. Se oli hyvä sarja jo senkin takia, että niitä oli maltillisesti vain 8, kun joitain mangasarjoja on jotain 2243, niin se idea alkaa siinä piku hiljaa kärsimään. Näissä Sokruissa oli muutenkin mielestäni ihan hyvä juoni. Oikeastaan aika mielikuvituksellinen idea Taikamaineen yms. Todella viihdyttävää luettavaa ja kuten mainittu, juoni ei kerkeä näin lyhyen sarjan aikana kärsiä, vaan se tarina on melko selkeä alusta loppuun, oikeastaan yksi tarina vain laitettu moniin kansiin, ilman että juoni alkaa harhailemaan mitenkään typeräst'.

Mielestäni näissä Sokruissa oli juuri sopivan hihkuvaista taidetta. Eivät ne ihmiset edelleenkään näyttäneet japanilaisilta, mutta kuitenkin tyyli oli aika perimangamainen, ja japanilaista kulttuuria oli paljon esillä. Sitten tähänkin sarjaan kuuluu se, että ruudut eivät millään muotoa vangitse hahmoja. Oikeastaan siinä on tosi paljon vain semmoisia sivuja, mihin niitä hahmoja on läiskitty kummallisesti, ja sitten jossain vain näkyy puhekupla, eikä oikeastaan aina tiedä, kuka sanoo minkäkin repliikin. Välillä tuo tuottaa vähän ymmärtämishankaluuksia, mutta ei se perusidea pääse missään vaiheessa karkaamaan. Pidän tuommoisista hihkuvaisista kaaosruuduista mangaa lukiessani. Eivät ne ehkä Mustiksessa toimisi, mutta kyllä mangassa.

Näissä Sokeri^2ruuneissa oli kyllä myös se hyvä puoli, että hahmot olivat mielestäni harvinaisen hyviä. Tarkoitan sitä, että joskus hahmot ovat vähän semmoisia persoonattomia, kuten ennen luulin että SKeissä on ja ehkä vähän vielä nykyäänkin. Näissä Sokruissa kutienkin oli mielestäni paljon hyviä hahmoja, joilla oli hyviä persoonallisuuksia. Sitten kuitenkaan ne eivät olleet, vaikka aluksi siltä vaikuttaakin, semmoisia stereotyyppejä, vaan aika realistisia luonteita. Moyoco on kyllä onnistunut mielestäni siinä hyvin.

Kaiken kaikkiaan varsin oivallinen mangasarja tämä SSR. Dramaattisia käänteitä ja huumoriakin oli kaikin puolin sopivasti. Näissä oli myös harvinainen ilmiö, että aluksi se vaikutti vähän tyhmältä, mutta sitten loppua kohden sitä alkoi pitämään yhä enemmän ja enemmän. Kirjoista on vaikea erittää parasta, koska tarina oli täysin yhtenäinen, ykseys vallitkoon. Edes se, että näissä oli vähän semmoisia yliperinteisiä epätoivoisia hyvisXpahis shippailuja ei haitannut. Kaiken lisäksi ranskaakin oppi kuin huomaamatta, koskaan se ei ole ollut näin helppoa ja hauskaa.

Mun arvosana ois 5/5.

Eeaaaaa. Vihdoinkin minulla on taas mangoja luettavana. Olen kylläkin nyt lukenut kaikki K-ON!it mutta eivätpä ne kauaa kestäneet, mutta kyllä tosi hyvä että niitä oli vain 4 ja muutenkin sitten se oli tarkkaan rajattu se aika, ettei sille tule tuhatta surkeaa jatko-osaa.

Nuo K-ON!it olivat kyllä tosi hyvää mangaa. Se oli ihan uutta minulle, kun olin lukenut vain semmoista seikkailu- ja tappelumangaa, ja semmoista shojuoa, jossa vain ruoditaan ihastuksia ym. Mutta tuo oli koulupukutyttö, mutta vain tyttö, siinä ei ollut oikeastaan yhtään poikaa niin siinä ei sitten ollut rakkaushömppää joka on kyllä ihan viihdyttävää, mutta on kyllä hyvä että nämä pysyi puhtaana niistä.

Juoni oli nyt semmoinen tosi tuttu monestakin paikkaa. Aluksi mietin että semmoisista perinteisistä tyttökirjoista. Mutta sitten tajusin että myös poikakirjoista, ja varmaan monista muista kirjoista. Mutta se oli hyvä juoni, ja se oli onnistuttu tekemään hyväksi, ja piirros oli hyvää, ja kaikkea. Takakanis lupaili huumoria, ja kyllä sitä oli ja ihan hyvääkin semmoista. Aika monessa kohtaa kävi todella naurattamaan, vaikka ehkä myös semmoisissakin kohdissa, joissa oli semmoista huumoria joka ei ehkä aina muuten niin naurata. Tosin asiaan saattoi toki vaikuttaa se että luin noita kahta viimeistä klo. 1-2 aikoihin ja saatoin olla väsynyt ja vähän helpommin nauravainen.

Noista vitseistä vielä, että Raveissa on itseasiassa aika huonoja vitsejä. Ja ne enemmänkin ärsyttävät kuin naurattavat. FMAssa ei ehkä niin ole kauheasti vitsejä paitsi se jota on kokoajan eli sen päähenkilön pienuus. Tai sitten sielä on semmoisia neutraaleja vitsejä ettei ne oikeastaan naurata mutta ei vihastutakaan. Kirsikkamehuissa ei niin ehkä edes ollut vitsejä. Mutta tosiaan näissä K-ON!eissa oli hyviä vitsejä. Tuo oli kyllä ihan hyvä sneaakki peaakki huumorimangojen osioon. Pitäisi saada näitä lisää. Luulen kyllä että huumori on vähän semmoinen osa-alue että suurin osa niistä mangoistakin saattaa perustua huonoon huumoriin. Saattaa siis olla että muut huumorimangat ei ihan näin hyviä ole. Toivotaan parasta.

No niin nyt minulla on hallussani kaikki Happy happy cloverit viidettä vaille. Sekin tullee kohta. Sen lisäksi minulla on nuo Nuhiinkin hehkuttamat SSRt vaikuttaa kyllä lupaavalta. Itse asiassa aloitinkin jo vähän tuota ekaa HHCä se oli tosi hyvä. Se on hyvä kun siinä on semmoisia lyhyempiä tarinoja, että niitä voi vain ohikulkiessa lukaista yhden semmoisen pikkutarinan. Luin niitä jo muutaman. Ne ovat kyllä ihkun ihkuja. Vähän kuin Hiekkamyrsky.

Nyt olen kyllä vähän arg. Olen varaillut noita FMAja kaikki kirjastoomme muista alueemme kirjastoista. Kohta minulla on ne kaikki 27mään asti. Paitsi kahdeksas, olen varannut sen kauan sitten mutta sitä ei vain kuulu. Jotkut mangat joita olen varaillut sen jälkeen ovat jo tulleet. Huomenna se kyllä toivottavast' tulee. No onneksi minulla on noit' muit' luettavana. SSR ja HHC, kaksi suurta toistajaa.

Olen tuota ykkösKorraa jo katsellut parikymmentä minuuttia. Vähn silleen katkonaisesti mutta olen silti. Se on kyllä ihan viihdyttävää vaikka se on nyt ollut vähän semmoista perinteistä, että maalaismoukka menee kaupunkiin ja käy riehumaan. Se on kyllä kuten sanott' ihan viihdyttävää.

Vooi kun tänään olin kirpputorilla ja siellä oli jotain satunnaisia mangoja euron kappale. Katselin niitä siinä ja harmitti kun ei ollut yhtään 1 osaa mistään, kaikki oli ihan keskeltä sarjaa, niin en viittinyt ostaa. Nyt harmittaa, ois pitäny sittenkin ottaa ees yks Luin netin kautta Wolf's rainista tehtyä mangaa, on tosi sekavaa välillä, kun ei tiedä mihin ruutuun pitäisi katsoa Mutta aijon ostaa vielä manga pokkareita, niistä on varmasti paljon tunnelmallisempikin lukea kun nettiin skannatusta sivusta.

Äh, minulla kävi ihan samalla tavalla kuin nequlla tuossa ylhäällä. Kirjaston poistomyynnissä olisi ollut 50snt joku Hopsu, mutta sitten ajattelin, että "Meh, en minä tuota tarvitse." Heti seuraavana päivänä melkein alkoi kaduttamaan, ja sitten tietenkään sitä ei enää ollut, ja nyt olen kärsinyt siitä asti, vuodattanut sydänvertani jne. Kyllä tuohon hintaan ostaisin melkeinpä minkä hyvänsä mangapokkarin, vaikka olisi kuinka keskeltä sarjaa. Tai ainakin minkä hyvänsä näistä minulle niminä tutuista sarjoista.

Sitten vähän kun Lohko nyt avasi tuota mangahuumorikeskustelua, niin minusta nuo FMAt mitkä mainitsit ovat sen suhteen aika vahvoilla. Siellä ei hirveästi ole siis mitään vitsejä, mutta semmoisia hauskoja kohtia, ja hassuja hahmoja, jotka sitten humorisoivat muuten aika synkkiäkin ja traagillisia juttuja. Mielestäni FMAt on siinä suhteessa aika taitavasti tehty. Siellä on huumoria paljon, muttei mitään suoria vitsejä yhdistettynä karmaisevaan väkivaltaan ja viheliäisiin tyyppeihin. Juuri tuossa äsken luin 4. FMAn, ja se vaikutti erityisen kepeältä ja huummoririkkaalta ainakin niihin 3n ensimmäiseen verrattuna.

Samalla tavalla tuommoista piileksivää huumoria varsinkin semmoisten humorististen hahmojen muodossa oli SSReissä. Taisin parissa kohtaa lukiessani niitä jopa naurahataa, tai ainakin päästää huvittuneisuuden mehin. Tokio meewi meeweissä ihan sama juttu. Niissä vielä lisäksi hauskuutta luo mielestäni tähän mennessä lukemistani mangoista parhaat suomennokset. Siellä on tosi paljon käytetty hassuja sanoja, rakenteita ja sananparsia. Hienoa hienoa! Itse juuri kirjastosta lainasin nuo K-ON!it (tai miten se nyt ikinä kirjoitetaankaan). Odotan innolla vitsikästä huumorimangaa.

Noh minulla ei ole ihan noin valoisia tai oikeastaan synkeitä kokemuksia mangojen ostosta. Kerran kyllä spottasin eräästä antikvariaatista semmoisen mangaboxin jossa oli ainakin FMAa. Mutta kun vilkaisin yhtä niin se olisi maksanut kolme (3) euroa (€). Se oli kyllä niin kova hinta ettei edes kaduttanut yhtään kun en sitä ostanut. Olisi voinut kyllä niitä katsella että olisiko ne muut olleet halvempia. En kylläkään ollut silloin vielä kiinnostunut mangoista. Niin ihan vitsillä vain vähän selailin.

Nyt kun eilen ja tänään aloitin noita HHCtä ja SSRä niin olen kyllä huomannut että molemmat on tosi hyviä ja laadukkaita. Etenkin HHC. Ne ovat niin semmoisia vilpittömiä ja hauskoja ja söpöjä. Ne on kyllä ihan hulvattomasti piirretty. Ihan mangatyyliin kylläkin mutta hauskaan semmoiseen. Kuten sanottu niin noissa on päähenkilöinä jäniksiä. Ja sivuhenkilöinä muita metsäneläimiä.

Melkein kokoajan kun lukee noita, niin kohoaa väistämättä hymy huulille. En oikein osaa sanoa mikä sen tekee mutta kai monen asian summa. Piirtotyyli, se on jotenkin hauskaa kun ne heiluttavat käsiään, ja se ilme on semmoinen perusmangamainen. Sitten varmaankin ne puheetkin. Noissakin on mainioja vitsejä vaikka ei niitä niin selvästi hirveästi ehkä olekaan. Ja sitten ne tarinoiden juonet ja kaikki muukin sattuvat juuri kohdalleen.
Kerran jopa, voin myöntää, eräs toooooodella todella liikuttava kohta sai minut herkistymään kyyneliin. Ehkä nuo HHCt ovat vähän samanmoisia kuin K-ON!it. Ehkä. Vähän.

SSRt taasen olivat nekin aikamoinen ilostus. Siinä on kyllä aika pistämätön juoni, eikä se tarina ole siinä käynyt toistamaan itseään, että siinä olisi semmoisia samanlaisia kohtauksia liikaa. Esim. semmoisia sydämen sieppaus tai valloitus kohtauksia. Luin niitä 3 ensimmäistä, ja HHCä 2 ekaa. Tänään sopisi kyllä tulla se FMA8 vihdoin. Kirjasto ei ole vielä auennut, joten en vielä tiedä.

Nyt sitten uhrasin rahoistani riskillä 5,90 euroa ja ostin mangapokkarin R-kioskilta. Valitsin Monster hunter ORAGE:n kun sattui olemaan 1 osa ja kannen sekä pienen selailun jälkeen vaikutti mukavan Koulutytöttömältä Luin tämän teoksen tunnissa... Olisi saanut olla pidempi, ihan koukkuun jäin! Piirtäjänä Hiro Mashima, tyylistä pidän paljon, se on mukavan yksinkertaista ja hahmot hauskoja. Kakkos osaa odotellessa... Sarja perustuu johonkin peliin, en minä tiedä, mutta ymmärsin kyllä ilman pelin pelaamista kaiken mitä pokkari sisälsi. Lohikäärmeet/hirviöt oli kyllä taitavasti piirretty, en voi muutakaan sanoa!

neqqu kirjoitti:Nyt sitten uhrasin rahoistani riskillä 5,90 euroa ja ostin mangapokkarin R-kioskilta. Valitsin Monster hunter ORAGE:n kun sattui olemaan 1 osa ja kannen sekä pienen selailun jälkeen vaikutti mukavan Koulutytöttömältä Luin tämän teoksen tunnissa... Olisi saanut olla pidempi, ihan koukkuun jäin! Piirtäjänä Hiro Mashima,

Ohhoh aikamoisen suolainen hinta kyllä en itse viitsisi ehkä tärvätä rahojani, vielä R-kioskilla luulisi olevan aikamoisen kallista, vaikkakin kyllä noissa taitaa olla semmoinen oletushinta. Ihmettelin vähän että miksi tuo Hiro Mashima kuullostaa niin tutulta. No selvittelin asiaa ja sehän on Raven piirtäjä. Se on kyllä aikamoisen hyvä piirtäjä. Vitsit eivät tosiaan ainakaan ravessa ole mitään yhtään huippuluokkaa.

Olinkin juuri tuossa eilen lähikaupungissa ja kävin aika monessa kirpputorissa. Katselin siellä mangasilmällä niitä hyllyjä. Oli jossain kyllä jotain, mutta ei oikeastaan mitään josta olisin niin hirmuisen kiinnostunut. Muutenkin minulle kyllä riittää ainakin nyt kirjaston manga-anti. Olisi se kyllä aika mahtipontista jos omistaisin iki-omia mangoja.

Japanilaiset ovat kyllä yksiä. Happy Happy Cloverista on tehty anime. Huhuu aikamoista. Haluaisin kyllä tietää minkälainen mokoma anime oikein on. Se voisi olla kyllä aika mainio. Animea en kyllä tosiaan oikein ole koskaan mitään katsonut. FMAstakin on animeversio. En kyllä oikein osaa kuvitella minkämoisia nuo ovat.

Aaaah vihdoinkin nyt minulla on hallussani kaikki FMAt 8sasta eteenpäin. Sitä kasia kyllä odotin aikamoisen kauan. Olen nyt olisikohan 15 tai jotain FMAssa. Kyllä se on vielä pitänyt otteessaan ettei mitenkään ihmeesti ole väljähtänyt. Ja muutenkin vaikka se miten väljähtäisi niin kyllä ne on pakko lukea kun haluan tietää loppuratkaisun.

Luin tässä juuri perin mainiot Tokio meewi meewit lävitse. Mia kiitti minua jokaisessa kirjassa sydämensä pohjasta, ole hyvä vain. Näiden jälkeen en kyllä voi olla himoitsemati Tokio meewi meewi aa laa moodeja. Pidän rakkaushömpästä joissain määrin, ja vaikka nämä TMMit nyt olivat loppua kohden yhä shoujoutuvampaa, niin olivat ne mielestäni varsin oivallisia. Tuolla joskus muinoin kerroinkin jo siitä, että perinteiseen juoneen on upotettu semmoinen ekohippi toinen taso, joka kyllä vähän latistuu kirjojen edetessä. Jää sinne sohjoilun varjoon.

Mikä minua suuresti miellyttää TMMeissä on kuvitus. Mia Ikumin tyypit ovat aika semmoisia mukavan perimangamaisia, ja muuttuvat sopivan usein semmoisiksi mutanteiksi tikku-ukoiksi. Mielestäni semmoinen on paikallaan mangaa lukiessa. Sitten en nyt tiedä, että onko se hyvä vai huono asia, siinä piilee vähän molempia, mutta TMMeissä on tähän asti lukemistani mangoista ehkäpä kaikkein kaoottisimmat ruudut. Niistähän täällä onkin jo paljon puheltu, ja TMMeissä tosiaan jotkut kohdat ovat vähän hämäriä. Muutenkin se juoni alkaa ehkä loppua kohden vähän menettämään tehojaan, ja junnaamaan semmoisissa mutanttiriehumiskohtauksissa, mistä ei oikein tajua mitään. Toisaalta semmoinen on toisinaan ihan viehättävää. TMMit saavat minulta söpöyspisteitä.

Sitten ehkä TMMien huumoriarvokin alkoi siinä sarjan edetessä vähän laskemaan. Kaikkein remakimmat naurut sai silmätön Masaya, jolle joku oli piirtänyt semmoiset zombievampyyrisilmät, luulin sitä aluksi ihan alkuperäiseksi, hehheh. No eipä sillä, nämä meewit levittävät rakkauden pyhää ilosanomaa, ja siinä on semmoinen arvattava, mutta ihan sievä rakkauksertomus, joka muuttuu sarjan edetessä yhä laaja-alaisemmaksi. Toimintakohtausten monipuolistaminen ei ehkä olisi ollut pahitteeksi, kaikki ne kun olivat ihan samanlaisia, mutta minusta tuntuu että nämä Meewit ovat enemmänkin semmoista silmänilomangaa, eikä juonen ole niinkään tarkoitus loistaa. En kyllä voi olla himoitsematta TMM animea & PS-peliä.

Sitten luin muuten myös Weedgin mainitsemat K-ON!it. Ne olivat huolettomuudessaan varsin mukavaa kepeää luettavaa. Ah, kuinka himoitsisinkaan kouluuni kevyen musiikin kerhoa. Siinä oli ihan hyviä vitsejä, mutta juoni oli melkomoisen hypähteleväinen ja sekava. TMMmäisiä sekoilukohtauksia oli jonkin verran, mutta oivaa viihdettä tämäkin oli.

Amy Whitespot kirjoitti: Uusin mangafanitukseni on Fullmetal Alchemist, ja oon ihan hulluna siihen. Luin kaikki mangat neljässä päivässä.

Wedge kirjoitti:
ja lainasin kirjastosta täälläkin mainostetun (etenkin Aamin kannan huomioon ottaen päädyin tähän, sillä luotan klaanipäällikkömme mangamakuun enemmän kuin muitten) Fullmetal alchemistin kolme ensimmäistä osaa.

Ahh kannattikin luottaa Aamin mangamakuun . Nimittäin nämä FMAt ovat kyllä ehkä parhaita mangoja joita olen lukenut. Luin nimittäin juuri eilen kaksi viimeistä osaa. Olipas liikuttava ja koskettava loppu. Siis lähinnä se koko viimeinen kirja. Oli kyllä osattu tehdä hyvin se loppukin ja palapeli oli valmis. En häpeä myöntää että se oli niin koskettava se viimeinen kirja että itkahdin monessakin kohdassa. Tajusin etten olekaan pitkään aikaan samaistunut kirjaan, tai sarjakuvaan niin paljon. Mutta ei se mitään vierasta ole. Roope ankan elämä ja teot 1&2 ja sitten vielä lopuksi Kirje kotoa jonka loppu sekin on tosiaan tosi liikuttava. Ehkä viimeeksi.

No mutta se oli kyllä ihan alusta loppuun asti ihan silkkaa laatua. Ei kyllä missään vaiheessa oikeastaan mitenkään huonontunut, ei. Alku oli niinkuni aik' monissa muissakin kirjasarjoissa että alku on semmoista huolettomampaa natiaistelua. Semmoista: "Syntetisoin sen."
Ja sitten siinä keskellä oli vähän menneisyyttä kuvattukin ja asiat alkavat pikku hiljaa selvitä. Ja sitten tulee loppuhuipennus. Kaikin puolin mahtava kokemus.

Kyllä nyt kun luin Sugar sugar runet siinä samaan aikaan kuin Fullmetallit niin kyllä ne selkeästi kalpenivat FMAn rinnalla. Mainioja SSRtkin oli mutta tosiaan välillä kun luki niitä niin ehkä ajatteli että pääsispä lukemaan FMAa. Se oli ihan hyvä että siinä oli vain 8 osaa ettei mitään 523ä. Juoni oli koko ajan vauhdissa eikä junnannut missään. Mutta kaikki olennainen kerrottiin. Loppukin oli hyvä mutta ei tietenkään mitään verrattuna alkemistiin.

Mutta se kyllä vaatiikin semmoisen pitkän tarinan että tutustuu kaikkiin päähenkilöihin ihan perin pohjin ja tuntee heidät kuin ystävänsä. Se oli kyllä FMAssa hienoa sen tekijän luoma maailma. En ole moista tavannukkaan. Ihan oma keksintönsä käsittääkseni. Se vielä oli kun sen maan historiakin piti oppia niin se oli kyllä hyvä että se taasen oli 27 osainen. Olihan SSRssäkin oma maailmansa ja ihan omat lajinsakin. Mutta se oli aika yksinkertainen eikä se ollut ehkä mikään mielikuvituksellinenkaan. Taikamaa. Mutta siinä oli kyllä kiva juttu se sydhemien keräily.

Aaaah tajusin vasta äskettäin kun olen odotellut kärsimättömänä Happy happy cloverin viidettä osaa saapuvaksi kirjastoomme toisesta kirjastosta kun olen sen aikoja sitten varannut. Näkyy vain että olen ensimmäinen jonossa, vaikka luulisi että se olisi jo matkalla noutopisteeseen. Sitten vihdoin satuin vilkaisemaan tarkempia tietoja siitä niin se oli vasta tilattu kirjastoihin, ja siellä luki että ilmestyy heinäkuussa. Se siis ei ole edes ilmestynyt. Pääsen siis lukemaan ihan iskemätöntä mangaa. Se on kyllä toivottavasti myös ihan lyömätöntä. Ainakin jos se pysyy aiempien viitoittamalla tiellä. Tuota on vaikea verrata FMAan mutta kuitenkin yksi suosikkimangoistain. K-ON!kin on lähellä sydäntäni. Siinä saattais' olla kolmen kärki. En tiedä. Ajattelin juuri että pitäisiköhän tehdä semmoinen mahtipontinen luettujen mangojen lista, mutta sitten ajattelin että odottakoon vähän kunnes olen lukenut lisää. Lisää.

Luinpas viimein kokonaisuudessaan Täysmetallialkemistit. Oli siinä kyllä sarjassa jylhyyttä kerrakseen. Oikein esimerkillisen hieno tarina kaiken kaikkiaan. Minusta tätä on ihan typerä edes verrata mihinkään keveämielisiin Sokruruuneihin tai TMMeihin. Molemmat ovat huippuja omissa kategorioissaan. Mutta tämä FMA oli kyllä kaiken kaikkiaan tosi vaikuttava sarja. Melkein tuntuu kuin elämäni olisi saanut uuden suunnan, ja kyllä, kaipaan nyt jo vanhoja ystäviäni Amestrisissa. Minua vain vähän peloittaa tutustua siihen animeen, kun se kuitenkin on vain semmoinen poispilattu versio näistä mestarillisista mangoista.

Ennen kaikkea tarina on FMAissa ihan omaa luokkaansa. Piinallisen hyvin harkittu monimutkainen petosten seitti on kehrätty aukottomasti yhteen. Sarja piti otteessaan koko ajan, eikä sen lukemista oikein malttanut lopettaa, vaikka kirjastojen vajavaisuuksien takia jouduinkin vähän pätkimään tämän lukemistani. En päässyt Aamin ennätykselliseen 4 päivään.

Alussa tämä ehkä vaikutti vähän semmoiselta perinteiseltä tylsemmältä seikkailulta. Tai ei ehk' tylsemmältä, mutta massasta erottumattomalta. Sitten keskivaiheilla, kun alkoi tulla yhä vain lisää hahmoja ja paljastua kaikenlaisia juoneja, sarja oli mielestäni mielenkiintoisimmillaan. Viimeiset kirjat taasen menivät mielestäni ehkä vähän turhan banaaliksi tappelemiseksi vain. Loppupään tapahtumia olisi voinut tiivistää, kun seillä ei oikein enää edes tapahtunut mitään. Joskus pitkät ja sekavat tappelut kävivät puuduttamaan. Sarjakuvissa on kyllä vaikea tehdä hyviä tappeluita, ja sitten kun tämmöisessä FMAn kaltaisessa varsin väkivaltaisessa sarjassa niitä vielä piisaa paljon. Kokonaisuutena juoni oli kuitenkin koukuttavan hyvä.

Kuten missään muussakaan, ei FMAssakaan päähenkilö ole mitenkään nautittava tyyppi. Vihasin Ediä alusta alkain. Muita hyviä hahmoja tässä kuitenkin oli vaikka kuinka, vaikka siellä nyt olikin vähän semmoisia sankareiden ja konnien arkkityyppjeä, mutta myös muutama mielenkiintoisempi tyyppi. Dramatiikkaa tässä ei säästelty, vaikka tuo Lohon mainitsema loppu ei ainakaan minua saanut herkistymään millään lailla. Oikeastaan se loppu ja 'energioiden mahtavat taistelut' olivat ehkä vähän hölmöjä. Oli tarinassa kuitenkin muita suuresti koskettaneita kohtia, ja ylistän Hiromun kirjoittajanlahjoja.

Ylistän myös HAn oivallisia piirtäjänlahjoja, jotka tekevät FMAsta juuri sen tunnistettavan itsensä. Ok HA. Jossain arvostelussa sanotaan, että Hiromu rakastaa tussaamista, ja sen huomaa. Olen samaa mieltä. Todella uskomattoman hieno yksityiskohtainen kuvitus takaa oivan tarinan lisäksi vielä paljon silmäniloa. Myöskin kirjoittajan huumorintajusta kertovat oivat lisäherkut ja vitsisarjat olivat ihan omaa luokkaansa. Tunnen suorastaan pakottavaa tarvetta tutustua Hiromun Hero talesiin. Hahmot ainakin ovat ihan samannäköisiä kuin FMAssa, joten siellä ne vanhat ystävät sitten odottelevat.

Runningvegetableoil kirjoitti:
Viimeiset kirjat taasen menivät mielestäni ehkä vähän turhan banaaliksi tappelemiseksi vain. Joskus pitkät ja sekavat tappelut kävivät puuduttamaan. ja sitten kun tämmöisessä FMAn kaltaisessa varsin väkivaltaisessa sarjassa niitä vielä piisaa paljon.

Tunnen suorastaan pakottavaa tarvetta tutustua Hiromun Hero talesiin. Hahmot ainakin ovat ihan samannäköisiä kuin FMAssa, joten siellä ne vanhat ystävät sitten odottelevat.

No joo, mutta ei mitään verrattuna Raveihin. Luin niitä nyt 20 saakka, enkä aio jatkaa pidemmälle. Ehkä ne muutama ensimmäinen kirja olivat hyvähköjä mutta siihen sen sarjan viehätys jäikin, eippä kiinnosta. Siinä oli ainakin 5 viimeistä kirjaa jotka luin pelkkää tappelua. Ja vielä semmoista typerää tappelua. Siihen verrattuna FMAssa ei ollut juuri paljonkaan tappeluja. Oli siinäkin vähän turhan paljon. Kuten sanoit sarjakuvissa se on vähän arvelluttavaa. Sitten kun niistä ei oikein tiedä mitä siinä tapahtuu. Voisivat jättää tappelut paitsi ja keskittyä johonkin syvällisempään.

Joo minäkin olen tutkaillut kirjastossa Hero talesia. Ja se näyttää ihan FMAlta. Toivottavasti tekijä on keksinyt jonkun uuden hyvän juonen HTn. Pitää kyllä joskus alkaa lukea niitäkin. Tosin niitä tulee kai koko ajan lisää, niin voisi ehkä odottaa vähän että niitä tulisi lisää. Tai sitten vain lukee ne viisi jotka on jo ilmestynyt, ja sitten lukee sitä mukaa kun ne lisääntyvät.

Hmm jos tuo Nequn valitsema Monster hunter ORAGE on samaa laatua kuin Ravet. Joita olenkin täällä jo jonkin verran haukkunut. En kyllä suosittelisi Ravea kyllä oikein kenellekään. Paitsi tylsyydestä pitävälle. Tai semmoiselle jonka on "pakko" lopettaa kaikki mihin on alkanut. Niin kyllä kehotan Neqqua siirtymään FMAn puoleen. En tiedä saattavat MHOt olla parempia kuin Ravet, mutta epäilen suuresti. Tai se jatkaa samaa linjaa, ja ekoissa kirjoissa lupailee hyvää ja sitten muuttuu moskaksi. Kannattaisi lukea FMAa laatukamaa. Voin luvata ettei niissä ole yhden yhtä koulutyttöä.

Aloitin juuri eilen TMMien lukemiset. Lainasin kirjastosta kaikki kolme mitkä silellä oli ja luin ne sitten jo. Ainakin ne alkavat aikamoisen lupaavasti. Se on muutenkin ihan kivaa, semmoista. Taikatyttömangaa, ja sitten vähän enemmän semmoista sohjoa kuin vaikka SSRssä, vaikka kyllä sitä niissäkin riitti. Nyt pitäisi vain haalia käsiini ne seuraavat TMMit ja ehkä vielä á la modetkin. Onko sinulla jo kaikki, ei.

Tässä MHO:ssa on vaan 4 osaa, eli uskon tarinan tiivistyvän mukavasti, ettei tarvi lukea monia kymmeniä. Ei ainakaan 1 osassa menty liikaa eteenpäin, ilman taukoja Kyllä itse ainakin tykkään tästä, tässä on tosi mukavasti toimintaa ja hauskoja hahmoja. Mutta olen miettinyt tuota FMA:ta, että rupean kyllä varmasti lukemaan, kun noin sitä kehutaan Kun vaan pääsen kirjastoon katsomaan mitä sieltä löytyy :>

No totta joo ehkä sokea kana on vihdoin löytänyt jyväsen. Tai sitten Hiro onkin hyvä mangaka mutta vain tuollaisissa lyhyissä. Nostan hattua Hirolle ja puristan häntä olkapäästä ja sanon: "Hienosti tehty jäbä!" Jos tämä on tosiaan tehnyt neljäosaisen mangan. Vilkaisin tuota netistä tuota MHOa ja se näytti aika tappelupitoiselta. Semmoinen voi kyllä olla väljähtymättä tosiaan jos se ei ole 35 osainen. Tai Sitten Hiro on vain kehittynyt mangakana (hihhih kehittynyt mangakana) ja osaa nykyään tehdä parempaa mangaa. Eihän Ravekaan mikään sikamaisen surkea ollut. Etenkään ekat osat. Se taas vahvistaa sitä ajatetta että Mashima olisi enemmän lyhtytarinamiehiä.

Joo FMA är det måste. Niin kuin Pommerkin. Se on kyllä mestaristeos. Kannattaa kyllä joskus ihan kokeeksi vain lukea kuitenkin myös joku taikatyttö/hihkuntamanga. Saatat yllättyä miten hyviä ne saattavatkin olla. Vai oletko jo kokeillut? Minä nimittäin ajattelin että ne ovat ihan surkeita kuitenkin. Mutta sitten ne olivatkin just laatua. Noita hyviä tuon tyyppisiä mangoja olenkin täällä mainostanut: TMM, SSR, HHC, K-ON! ym. ym. nam nam. Tokyo mew meweissä olenkin jo edennyt kolmannen loppuun saakka. Nautin siitä. Se oli kaikkein W.I.T.C.H. mäisin manga jota olen lukenut. Oikeastaan aika tosi witchmäinen. Mutta hyvä. Pitäisi lukea ne loppuun. Kiva kun Hiro Mashima on saastuttanut ajatukseni tyhmällä puun jutulla. Nyt en voi enää sanoa, ajatella, lukea tai oksentaa "puun" kun ajattelen semmoista tyhmää valkoista mutanttia jolla on porkkananenä. Tai saatikka nähdä puuta.

Yay, tilasin ittelleni Huuto.netistä Wolf's rain mangat, jota ei oikeastaan netissä ole kovin paljoa kehuttu... Mutta oli pakko kun anime sarja on niin hyvä :3 Eilen ne sitten tuli ja luin ne.

Piirrostyyli on minun makuuni, sudet tosin ovat vähän outoja, niiden jalat on ehkä anatomisesti ihan vähän liian pitkät, mutta kivan näköisiä nekin. Hahmot on piirretty hienosti, vaikka vähän eroa anime-ulkoasuihin olikin. Piirtäjänä Toshitsugu Iida. Sarja on vain 2 osainen, joten 30 jaksoa tungettuna niin vähään määrään ei ehkä ollut paras ratkaisu. Tapahtumia jäi paljon pois, eikä kaikkiin hahmoihin kerennyt syventyä, minua se nyt ei haitannut, koska animessa sitä kyllä jaariteltiin. Ruudut ovat aluksi aika epäselkeitä, mutta siihen tottuu. Ensin en tiennyt edes että kuka sanoo ja mitä, mutta sitten opin Sain nämä vielä tosi halvallakin, hyväkuntoisia 6 euroa postikuluineen, siis molemmat samassa ei erikseen. Koko aukeaman piirrokset olivat tosi kauniita, kaikkinee kuunvaloineen ja kukkineen. Mangana melkolailla huumoriton, animessa on sitäkin enemmän. Nämä pokkarit on suomennettu 2011.

Nämä Mangat nyt ovat enemmänkin oheistuote animesarjalle, tarina poikkeaa aika paljon animesta, joitakin ihan uusia hahmojakin on keksitty. Ja loppu on melkolailla erilainen. Kannatti kuitenkin ostaa

Hmm selvittelin vähän asioja ja tajusin että ei Hero talesia ole kai ilmestynyt millään muullakaan kielellä. Hiromu kirjoitti sitä samaan aikaan FMAn kera. Jätti kai kesken sitten HTn. Surullista pitää kyllä lukea ne jotta tietäisin paremmin loppuuko se vaikka kesken. Aikamoisen keljua Arakawalta jos jättää tarinan kesken. Ajattelin jo että tuleekohan tästä samanlainen pitkä sarja kuin FMAsta. Toivo eli kun se viimeisin eli viides osa oli kuitenkin ilmestynyt muistaakseni vasta 2012. Blah.

Mutta olen jatkanut onnellisena TMMejä kun ne suostuivat jo tulemaan kirjastooni, kun oli ne varannut. Nyt menen jo kuudennessa kai. Se oli kyll' kiva kun puolessa välissä vitoskirjaa, oli semmoinen tosi jännä kohta, ja sitten siinä luki: Jatkuu pokkarissa 6. Kummailin vähän ett' eikös tämä jatkukaan tässä kirjassa. Sitten se loppupokkari oli jotain Pikkumewejä, ja Mian selitystä. Olihan se ihan kiva niinkin.

Mutta olen taas tehnyt uuden valtauksen. Varasin, ja sain ja olen lukenutkin jo 4 ekaa. Nimittäin Chi's sweet home oma koti kullan kallis. Se kertoo kissanpennusta joka joutuu erilleen äidistään ja muusta perheestään ja otetaan uuteen kotiin. Koko sarja on väritetty. Ensimmäinen värillinen manga jota luen. Mahtista. Tämä on vähän samanlaista kuin HHC mutta kuitenkin erilaista. HHC voittaa tämän kyllä kirkkaasti. Mutta ovat nämä kyllä ihan hyviä. Välillä hyviäkin. Aluksi minulla oli tunne että nämä taitavat olla aika huonoja. Alku aina hankalaa. Sitten kyllä jonkin ajan kuluttua lämpenin sarjalle. Ehkä vähän turhan paljon minulle semmoista hehheh tekevätpä kissat hauskoja juttuja, tai ehkä pikemminkin että arkipäiväisissäkin asioissakin on hauskat puolensa. No ei nyt ihan.

Tässäkään tilanteessa en ehkä ole ihan kohderyhmää. Tätä voi varmaankin niinkuin HHCstäkin mainittiin että kun lapsi osaa lukea sujuvasti, ja jaksaa lukea, niin voi hyvin lukea tätä. Ei ole mitään turmiollista, toisin kuin useissa muissa mangoissa. Mutta semmoiset sarjakuvat ovatkin ihan mahtiksia jotka ovat hyviä muillekin kuin sille kohdeyleisölle. Parhaassa tapauksessa hauskaa myös sillekin.

Tämä Chi's sweet home nyt ei ollut niin mahtava. Mutta esimerkiksi Nalle Puh ja HHC ovat mainioja esimerkkejä tästä. Olen lukenut Nalle Puh -sarjakuvakansiomme ties kuinka monta kertaa läpeensä, ja aina vaan uudelleen. Ne hahmot on niin tyhmiä ja laukovat typeriä kommentteja. Ja ovat muutenkin vain semmoisia vetäviä ja hauskoja. Sitten kun siellä on vielä ainakin Nalle Puhin kohdalla semmoisia nostalgisia sarjiksia ja kohtia ja puhekuplia niin riemu on rajaton. Samoin HHC on tarkoitettu varmaan 5-vuotiaille mutta se jaksaa kiinnostaa minuakin. Tietäisittepä kuinka innolla ja kärsimättömyydellä odottelen vieläkin sitä vitososaa. Mutta kyllä tämä CSHkin kiinnostaa vaikka niin mahtava se ei ehkä olekaan. Hyvä.

Olen tässä viimeaikoina pistänyt merkille että lehdissä on joltisen verran manga-aiheisia juttuja. Ehkä niit' on ollut ennenkin mutta kun ei minua ole mikään manga kiinnostanut niin ne on ohitettu. Mutta juuri tänäänkin oli jonkun 18-vuotiaan manganlukijan haastattelu lehdessä. Sitten oli vähän aikaa sitten juttu Hopsun tekijästä. Ja kaikkea. Niit' on ihan kiva lueskella.

Koska mä keräilen mangaa, sorrun tosi usein ostamaan ensimmäisen osan jokaista uutta kauppaan ilmestyvää mangasarjaa jonka jälkeen kadun sitä, koska pöydälleni on pikkuhiljaa kasaantunut pelottava määrä eri mangasarjojen 1-osia, joista en sitten pitänytkään enkä jaksanut ostaa enää seuraavaa. Näitä on mm. Chi's sweet home (jonka katsoin ensin läpi Youtubesta animena), Soul Eater (sekava ja tisseillä höystettytoimintasarja ei oo mun juttu), Arki (tykkään randomista mutta tämä meni jo vähän kummalliseksi) ja Maameren tarinat (voiko yhtä tylsää juonta edes olla?).

Hopeanuolta ja Weediä keräilen, enkä oikeastaan ole ihan varma onko syynä nostalgia vai oikeasti hyvä sarja. Omistan kaikki Hopeanuolet 1-18 sekä 1-osan erikoispainoksen, Meteor Ginin ja kaikki ilmestyneet Weedit. Ostin myös Rikin heti kun se tuli kaupoihin. (Tämä ei ehkä liity mangaan, mutta omistan myös GB, Hiro, Mel ja Kaibutsu figuurit, kaksi julistetta, VHSät 1-4, Hopeanuoli leikatut -boxin, Weed animet 1-8, neljä pahvista figuuri-laatikkoa ja kaksi Traconista pöllittyä mainosjulistetta).

Sitten on Vartijat-sarjan kaikki kolme osaa, tykkään juonesta ja sarjan suomalaisuudesta, Kerri hahmo on ehdoton lemppari. Ärsyttää vaan kun niitä julkaistaan tyyliin kerran kolmessa vuodessa ja joka osassa on piirtäjä vaihtunut. (Lisäksi kolmas osa on älyttömän lyhyt ja siitä tilasta on kaikenlisäksi viety puolet jollain ylimääräisellä sälällä.) Azumanga Daiohin 2- ja 3-osat on myös, tämä on ehkä yksi kaikkien aikojen suosikki-sarjoista, huumori täydellistä omaan makuuni ja hahmot ovat kuin omia kavereitani. Pitää joskus etsiä jostakin 1- ja 4-osatkin. Samaan joukkoon lisään vielä Yotsuban, josta tykkään myös paljon, mutta lainasin osat mieluummin kirjastosta. Omistan itse vain 10-osan.

Soturikissat-mangaa on kaikki suomennetut, eli nuo osat 1-3. Tykkään piirtotyylistä ja tarinoista, ostan varmaan joskus vielä muutkin osat englanniksi jos niitä ei suomenneta. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä omistan Suzunari-mangat (joita on huimat 2 osaa), josta tykkäsin tosi paljon. Sarja on hauska ja muistuttaa välillä Azu manga Daioh -tyyliä, mutta siinä on paljon omaakin. Ah, tyttörakkautta. ♥ Tämäkin sarja olisi saanut olla pidempi.

Siinä oli ne mitä kerään tai mitä omistan, lisäksi tykkäsin valtavasti Orange Planet-sarjasta, jonka lainasin kirjastosta. Juoni oli mukaansa tempaava ja hahmot oli aivan ihania. Toinen tutustumisen arvoinen mangasarja on Fruits basket, jonka kaikkia osia en kuitenkaan jaksanut lukea, syystä että ostin koko sarjan anime-boxina, ja täytyy myöntää että anime-sovitus on omasta mielestäni melkein parempi kuin manga. Saattaa tosin johtua siitä että menen niin helposti sekaisin hahmoissa kun ne kaikki näyttävät niin samalta mangassa.

Animesta en taida pitää samanlaista esitelmää, mainittakoon että Hayao Miyazakin leffat on silkkaa taidetta, kuten melkein kaikki Ghiblin elokuvat muutenkin (joitain poikkeuksia lukuun ottamatta). Rakastuin eniten Princess Mononokeen, Kissojen valtakuntaan ja Henkien kätkemään.
Pokemonia oon katsonut 1-kauden verran ja melkein kaikki suomennetut elokuvat.

Tuli tässä päätettyä vähän isompi projekti elikkä Hopsujen lukeminen. Hopsuthan ovatkin semmoinen mangan ja animen klassikko, ja olinkin aika yllättynyt, kun ne on suomennettu ihan vastikään. Kai se on ollut tunnetumpi sitten animena täällä tai jotain. Tai sitten on suomennettuja vanhempia painoksia, ooh ooh, mikä oivallus. Joka tapauksessa Hopsut kyllä lunastivat klassikon asemansa minunkin arvostukseni asteikolla.

Aluksi täytyy minun antaa tunnustusta yhdestä parhaimmasta mangataiteilijasta, jonka teoksia olen ihaillut. Yoshihiro totisesti osaa työnsä. Komeasti on Hopsuissa myös tehokeinona käytetty paikoin erilaisia piirrustustyylejäkin. Luo semmoista eläväistä tunnelmaa. Muutenkin Yoshihiron taide on todella kaunista katseltavaa, ja piirrustustyyli on monipuolinen. Kun nyt vaikka vertailee koiria ja ihmisiä, niin ei oikeastaan edes arvaisi, että ne ovat saman piirtäjän. Siin' on semmonen sävy.

Tarina Hopsuissa nyt on aika peruskauraa. Semmoinen perinteinen seikkailukertomus, mutta koirahahmot vain ovat kovinkin veikeitä ja lystikkäitä. Olen kyllä huomannut, että kun tarinalla on sama piirtäjä ja käsikirjoittaja niin kokonaisjälki on kyllä parempaa, kuin jos nämä toimet olisivat erikseen. Koiria ja ihmisiä on hienosti käytetty molempia päähenkilöinä, ja on virkistävää kun tapahtumia katsotaan sekä koirien että ihmisten näkökulmista. Toki tässäkin on nämä kieliongelmansa, joista joku puristi voisi valittaa, että miten koirat ymmärtää ihmisten puhetta, muttei ihmiset koirain. Pöh, mielestäni semmoisen valittaminen on typerää. Muutenkin Hopsuissa on aika paljon otettu kaikenmoisia pikku vapauksia tosi elämän kahleista. Se on erittäin hieno juttu.

18n pokkariin mahtui aika hauskasti 2 itsenäistä juonta. Siltikin minun mielestäni Hopsuja olisi voinut vähän typistää. Muistaakseni oli muutamakin pokkari, joissa oli pelkkää tappelua, ja kaikkihan me tiedämme, että mangoissa ne tappelut nyt ovat vähän mitä ovat. Näkyy vain verta ja semmoisia suttuviivoja ja ääniefektejä. No kyllä Hopsuissa oli ihan hyviäkin taisteluita, ei siinä mitän, mutta tappeluita oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan liikaa. Varsinkin loppua kohden ne kaiken maailman battougat menivät vähän jo banaaliuden rajan tuolle puolen. Sitten kyllä semmoisia legendaarisimpia Hopsukliseitäkin alkoi heti näkyä. Rakit toistelivat ehkä vähän liikaa samoja repliikkejä taisteluissa, mikä teki niistä vielä samankaltaisempia keskenään.

Huumoria Hopsuissa ei juurikaan ollut. Ei ollut mitään suoranaisia huumorihahmoja, paitsi ehkä kyllä sittenkin. Ainoastaan muutamia hassuja sutkautuksia todella harvoin siellä täällä. Lähinnä ne vitsit liittyivät siihen, kun joku pissaa jaloilleen. Yhden käden sormilla lienevät laskettavissa semmoiset perimangamaiset kohdat, joissa ne hahmot muuttuvat semmoisiksi epätarkoiksi tikku-ukoiksi ja rupeavat sekoilemaan, tajusitteko. Siis semmoisia humoristisia kohtia, joissa ne hahmot sekoavat. Semmoiset kohdat sitten näyttivät siellä joukossa todella epäluonnollisilta, kun piirrustustyyli muuten on semmoinen aika länsimainen jopa, muttei kuitenkaan ihan. Ei kuitenkaan semmoinen isosilmäinen hihkuva koulutyttötyyli kuitenkaan. Ehkä se on uudempi villitys, ovathan Hopsut peräti 1980-luvulta.

Aika paljon nämä sisälsivät semmoista toverien puolesta uhrautumissankarillisuutta, ja semmoista urheiden uroiden draamaa. Ei nyt mitään kauhean suuria tunteita, mutta täytyy kyllä sanoa, että tein Lohot ja tipoitin linssini lopussa. Siellä oli eräs niin suuresti koskettava kohtaus. Jotkut semmoiset toverilliset uhrautumiskohtaukset olisivat ehkä olleet vähän dramaattisempia, jos useampi päähenkilö olisi kuollut. Yoshihiro taitaa olla aika kitsas hahmojensa tappamisen suhteen.

Varmasti joskus tutustun Hopsun poikaan, Weediinkin. Loppun voisin vielä kertoa Hopsuvitsinkin, kun se nyt sopii ihan yhtä hyvin tänne kuin tuonne vitsitopaankin.

Miksi Hopeanuoli suuttui huoltoasemalla?
Siellä oli kyltti, jossa luki, että bensa on rikitöntä.

Haahaa Hopsuvitsi En tykkää Hopsun, tai edeltäjienkään piirtotyylistä, yh. En sitten mangana tai animena, jotenkin niin outoa. Animessa koirat ovat ihan epäluonnottoman näköisiä, ja sellaisesta en pidä. Muutenkin se on aika hirveä. Mangoina ovat parempia, en tosin ole yhtäkään kokonaan lukenut. Meinasin ostaa sen Riki mangan, joka tuli vähänaikaa sitten kauppoihin ja ehkä vielä ostankin, sittenpä voisin varmasti sanoa pidänkö vai enkö. Weed on mielestäni aika tyhmä. Hopsu tosin parempi. Olen selaillut mangoja, ja nähnyt kaverini fanarttia, ja lukaissut hänen ostamiaan pokkareita, mutta nääh. Eipä ole minun juttuni tuo, mikäs siinä.

Mitäs edeltäjiä Hopsulla muka on? Vai tarkoitatko nyt jotain Yoshihiro Takahashin muita sarjoja, en kyllä tiedä edes että onko niitä suomennetu, pitäisi tutustua tarkemmin. No hopsuanimea en ole katsonut muutamaa hupailuvideota enempää. Kuten aina, anime näyttää paljon kolhommalta, kuin manga. Mielestäni ainakin Hopsumangassa ne koirat ovat tosi upeita, en nyt sitten luonnollisuudesta tiedä, mutta olenkin epäluonnollisuuden vankkumaton kannattaja. En itsekään ihan täysin usko Weedin laadukkuuteen, mutta kyllähän se pitää kollata, kuten sanoin. Yoshihiro itsekin tässä taannoin haastattelussa, joka paikallislehdessäni julkaistiin, että on vaikea keksiä uusia pahiksia. Tällä hetkellähän hän tekee Weedin poikaa Orionia. Huoh huoh, oravanpyörä on valmis, laatu jäänee jossain vaiheessa unholaan, mutta eipä kai toisaalta voi tuomita, kun ei tiedä. Aavistelenpa vain.

Tässä täytyy kyllä minunkin ylistämän Lohon mainostamaa Hapihapicloveria. Olen nyt lukemassa 4ttä, ja ne ovat kyllä tosi mahtis mangoja. Söpöyspistietä satelee enemmän kuin kellekään, ja on niissä ihan tarinoissakin jotain itua, vaikka jotkut tarinat ovatkin semmoisia ylivanhoja opetuksia. Siellä on kuitenkin joukossa oikeastikin hyviä tarinoita, ja vähän sohjoiluakin. Kuitenkin suloiset hahmot, ja huoleton yleistunnelma takaavat loistoviihdettä. Puolenkuun metsä tosiaan on maailman hauskin paikka, ja tämmöisen sarjan voisi oikeasti tehdä huonomminkin, että kiitos vain Satsuym fsadj jollekin. Suosittelen HHCejä kaikille lapsille, lapsenmielisille ja muillekin.

Lukaisin myös ensimmäisen pokkarin Hamsteripäiväkirjoja. En jaksanut enempää. Kastiin suosituksista huolimatta se sarja ei oikein purrut minuun. Se on tosiaankin tehty niin, ettei se kiinnosta oikein muita kuin joitain hamsterifaneja. Sen olisi mielestäni voinut tehdä niin, että siinä seikkailisi söpöjä hamstereita ja siinä olisi asiatietoakin välissä, mutta se sarja on kyllä pelkkää semmoista hamsteripropagandaa/hamsterihuumoria. Varmaan hamsterinomistajat naureskelevat ihan vatsat kippurassa, muttei tämä minua lyönyt yhtään. Varsinkin kun taidekin on vielä semmoista tarkoituksellisen yksinkertaistettua ja tympeää. Koko sarjaa nojaa vain niihin tyhmiin hamstereihin ja niiden mukamas hauskoihin kommelluksiin. "Ohhoh, onpa Puh läski, se ei pysy pystyssä, hihihihihi." Nojoo, en dissaa enempää, mutta tästä sarjasta puuttuu esim kaikki se mikä tekee HHCstä niin hyvän. Itse asiassa melkein aloin vihaamaan hamstereita tämän sarjan johdosta. Yhy.

Niin, en ole varma onko Hopsulla edeltäjää, nyt on kyllä julkaistu siitä sen isästä maga? Vai olenko ihan väärällä polulla En tiedä, ainakin niin kaverini minun antoi ymmärtää, tai sitten en itse ymmärrä. Täytyykin ottaa tuosta selvää ^^

neqqu kirjoitti:Niin, en ole varma onko Hopsulla edeltäjää, nyt on kyllä julkaistu siitä sen isästä maga? Vai olenko ihan väärällä polulla En tiedä, ainakin niin kaverini minun antoi ymmärtää, tai sitten en itse ymmärrä. Täytyykin ottaa tuosta selvää ^^

Joo onhan se tosiaan niin, että Riistä on manga, mutta se on tehty vasta myöhemmin, Hopsujen jälkeen, elikkä Hopsu on Yoshihiron ensimmäinen koiraseikkailumanga. Tai ainakin ensimmäinen joka käsittelee Hopsun sukua. Muistaakseni se Rikimanga oli vain joku yhden osan erikoisjulkaisu tms. No en ole ihan varma.

Sitten tämmöinen iloinen asia, ajattelin sen nyt täällä julistaa, kun kuitenkin liittynee aiheeseen jonkin verran. Kävin nimittäin tuossa eilen juuri Helsingin suurkaupungissa vierailemassa, ja tietysti kävin katsomassa kaupungin hienoimman nähtävyyden eli Mangacafen. Mä olin odottanut sitä hirveesti ja olihan se ihan lytikäs paikka. Ylikallis kahvila täynnä mangoja ja spurguja, jotka piirtelivät pöytien ääressä yms epäilyttävää. Siellä oli myös myynnissä joitan mangoja, ei kyllä juurikaan mitään hyviä. Myöskin kaikenlaista ihme rojua figuureista keräilykortteihin oli tarjolla. En oikein kannata tuommoisia markkinataloudellisia oheistuotemarkkinoita.

No, vaikka porvarillisen kalliita merkkituotteita vihaankin, niin kaikessa saituudessani sydänvertani vuodattaen ostin sieltä kuitenkin pullon ramunea huimaan 3,50 euron (€) hintaan. Se oli aika järkyttävää, mutta tulipahan koettua. Onhan toki hienojen kokemusten rikkaus arvokkaampaa kuin maallinen mammona. Ramunea oli sitten ihan hauska juoda puistossa lukien Armas J. Pullaa. En kyllä oikein käsitä, mikä siinä historian monimutkaisimmassa avausmekanismissa oikein piilee, mutta olihan se toki ihan hauskaa avata se puteli, ja yrittää juoda niin, ettei siellä pullosa oleva kuula tuki pullon suuta. Itse join lichi flavoured ramunen, ja se nyt oli semmoista aika normaalia limunaatia. Vähän hapottomampaa ehkä, kuin mihin täällä olemme tottuneet. Ihan ookoo.

Jos kahvilakokemukseni nyt ei ihan kuulunut aiheeseen, niin sanottakoon vielä, että luin nyt 2 osaisen mangaversion Nequn suuresti hehkuttamasta Wolf's rainista. Se olikin kai ensimmäinen lukemani animeen perustuva manga, yleensähän kaiketi tilanne on juuri päinvastoin, ja animet ovat vain surkeita versioita mangoista. No, ainakin jos toveriimme Neqquun on uskominen, niin tässä Wolf's rainissa asioiden tola olisi toinen. Hyvin mahdollista, ehkä joskus rohkenen tarttua tätä käsittelevään animeenkin, mutta kun en oikein ole animekaksijalkoja, vielä.

Mangana tuo Wolf's rain oli kyllä aika tiukasti tiivistetty vain kahteen osaan, en sitten tiedä miksi. Aiheesta olisi toki saanut enemmänkin irti, mutta sitten taas toisaalta en tiedä. Se olisi saattanut muuttua tyhmäksi, jos niitä mangoja olisi ollut enemmän. Idea oli aika perinteinen, mutta kaikenmoisia salaisuuksien verhoja taustatietojen osalta jäi avaamati lyhyen mangasovituksen takia. Paratiisin etsiminen oli minusta ehkä koko ajan vähän epäuskottava juttu. Tai kun missään vaiheessa ei kukaan tiennyt siitä paratiisista mitään, niin minusta se koko juttu oli vähän hoopo. Viisasten kiven tavoittelu esim on paljon kantavampi idé.

Ei tuo Suden sade nyt muutenkaan ollut mikään mullistava kokemus. Miljöössä oli ihan hauskaa scifimäisyyttä, minulla tuli jotenkin John Christopherin kirjat mieleen. Noen kyllä tiedä miksi. Hahmot olivat aika semmoisia mangan arkkityyppejä, ja siellä oli taas naisen näköinen mies. Minulla kesti kauan tajuta, että Toboe on mies. Taide ei ehkä suurimmiten miellyttänyt silmääni, hyvää peruskauraa, mutta on tosiaan mestarillisempiakin kuvituksia nähty, ja tosiaan se tarinan juoni jäi vähän ehkä tylsäksi. Olen kyllä nähnyt tästä animesta kuvia, ja yllätys yllätys, mangan taide on kyllä paljon kauniimpaa katseltavaa.

Suuria tunteita tässä kyllä oli. Olin muutamissa kohdissa varsin herkistyneessä tilassa, joten kehut siitä. Tiedän kyllä, että on varmasti vaikeaa tehdä mangasovitus animesta tai toisin päin, ja siksi en kannatakaan sitä. Tulokset ovat melko usein ja melko varmasti vähintään puolivillaisia. Kuitenkin kyllä tämä WOlf's rain ihan vaikka niiden kauniiden herkistelykohtausten takia kannattaa kahden mangapokkarin välipalana lukaista. Suden sade käy melankoliseksi, iso aika.

Minulla muuten tuli Chezasta ihan mieleen Teiniagentti Luna, kun se hänen hoitajansakin oli ihan samannäköinen kuin Lunien, olikossenyt valvoja, ja Cheza oli ihan samanlainen koeputkilapsi kuin Lunakin, heheh. Nautin vanhojen ystävieni tapaamisesta.

Hoo. Aloitin juuri Hopsut, kun se kai nyt kuuluu ihan mangayleissivistykseen. No ei en nyt sen takia tiettykään niitä lukenut. Tai siis en edes ole niitä lukenut. Lukaisin tuossa yhtenä päivänä sen ekan, mutta sitten on ollut niin kiireistä, väsyttävää, ja ärsyttävää, ett' en ole oikein saanut niitä jatkettua. Alkuvaikutelma nyt on kyllä mainio. Mikään muuhan se ei ole kuin alkuvaikutelma, mutta uskon kyllä ett' se tulee kyllä kestämään se mainioisuus ainakin nyt jnkn aikaa. Mutta ei siitä sen enempää.

Hapihapi cloverit sain vihdoin luettua, kun se viimeinen antoi odottaa itseään vähän liiankin kauan. Sitten kun se tuli, niin riemullain ei ollut rajaa. Sitten luin sen suuren jännityksen alaisena. Olihan kyseessä sentään yksi parhaimmista mangasarjoisat, ja vielä peräti sen viimeinen osa. Kyllä vähän kuumoitti. No sitten kun aloitin sitä niin odotuut olivat tosi korkealla, kun ne edelliset olivat niin mainioja. Minulla oli vähän semmoinen mieli, että toivottavasti tämäkin on hyvä. Sitten semmoisten mielien ajan luin pari ekaa tarinaa, ja ajattelin että no ihan ookoo. Sitten tuli semmoinen ihan mahtava, ja naurettava tarina, ja mieleni kohosi kattoon. Sen jälkeen ne oli tosi hyviä.

Tämä viimeinen HHC oli kyllä tosi hyvä. En osaa sitä sanoin kuvata. Kaikki sanat ovat liian köyhät. No ei ehk' ihan. Se oli etenkin lopussa erilainen kuni muut. Se on kyllä hyvä viimeiselle kirjalle, ett' ei ihan sitä samaa perushuttua kuin muissa. Se huttu on kyllä hyvää. Mutta lopussa huomasi että sillä tekijällä on kyllä hyppysissään toisenlaisenkin tarinan kerrontataito, kuin semmoiset lyhyet huumori- , lastensatupläjäykset. Aikamoisen ehdottomasti kyllä kaksi parasta mangaa jotka olen eläissäin lukenut ovat HHC ja FMA. Ne koskettivat monella tapaa.

Ja Chi's sweet hometkin sain vihdoin luettua loppuun. Ne taas olivat semmoisia ihan hyviä, ei mestariteoita, mutta ei huonoja. Perushuttua taas. Näissä oli semmoista ovatpa kissat hauskoja teemaa, jota oli siellä aikamoisen hyvässä suhteessa. Toisin kuin mitä RVO sanoi hamsupäiviksistä. Luulen että Chi't ovat aika samanlaisia kuin Hamsut, mutta paljon parempia ja kuitenkin niin erilaisia. En tietenkään voi oikein sanoa mitään, kun en Hamstereja ole lukenut mutta... En muutenkaan edes pidä hamstereista. Kuten aina niin viisas veljeni sanoikin: "Hamsterit on ihan tylsiä. Ainoa kiva asia niissä on että niitä voi heitellä!"

Ja sattui minulle myös hyvä mäihäkin. Olin kirjastossa, ja huomasin ilokseni että siellähän oli hyllyssä ensimmäisestä neljänteen Hero taleseja. Niitä oli ollut aiemmin kirjastossa vain yksi kerrallaan. Joka kerta eri. No nyt sitten lainasin ne neljä, ja pistin viidennen varaukseen. En vielä ole aloittanut, kun Hopsujakin olisi. Mutta kyllä ne kohta luetuiksi tulee. Saa nähdä liekö mitään verrattuna FMAan.

Nyt anime/manga kokemus listani näyttää tältä

Animena:
Wolf's rainin kaikki jaksot
Narutoa about 5 ekaa
Soul Eateria 2 ekaa jaksoa
Ja unohtamani Pokemonin 1 tuotantokausi höystettynä muutamilla muiden kauden jaksoilla.

Mangana:
Wolf's rain
1 osa Monster Hunter Oragesta
2 ekaa Narutoa

Jippii ja jei, olen kesäloman alusta tähän päivään edennyt noinkin paljon, paitsi pokemonin katsoin jo joskus vuoosia sitten. Katson kyllä sen 1 tuotantokauden jaksoja nykyäänkin uudestaan, silloin suomi dupit kukoistivat ja hahmojen jutut myös. Nyt kun pikkuveljeni kanssa katsoin kaikista uusimpia jaksoja, niin Yäähähäh mitä sontaa. Toisaalta, jaksoja taitaa olla jo yli 1000, joten armahdan nyky-pokemonin.

Naruto hmm, ajattelin että kun en kerran hopsua tai weediä halua lukea tai katsoa niin otan sitten Naruton, kun se on semmoinen suosittu. Suosio on kyllä ansaittua, ainakin tähänmennessä. Hahmot, ainakin päähahmot ovat hyviä kaikki ja juoni sekä juonen arvaamattomuus ja käänteet ovat hyviä. Siis tähänmennessä, en nyt kauheasti niin pienellä lukemisella tai katselulla voi sanoa

Ja tosiaan, Animeahan voi katsoa AnimeFreak.Tv:stä ilmaiseksi, enkuksi tai japaniksi enkku teksteillä. Kivaa, sieltä olen tähän mennessä katsonut ja tulen katsomaankin, animeiden valikoima on todella laaja. Laitanpa tähän nyt vielä linkin tänään tehdystä Naruto fanartistanikin, kun olen niin sen pauloissa: LINKKI

En nyt tahdo yhtään kehuskella, enkä kilpailla vaikka tämä siltä ehkä tuntuukin ja näyttääkin . Mutta minäkin olen aloittanut kesäloman aluhkolla, tuosta ensimmäisestä viestistäni tästä tovasta päätellen noin vähän yli kesäkuun puolivälissä olen mangoja alkanut lukemaan. Ja olenkin lukenut niitä ihan tuhottomasti. Animea en ole katsonut, mutta tosiaan mangoja senkin edestä: FMA, HHC, SSR, TMM, TMM á la mode 20 ekaa ravea en tykännyt yäk, CSH, 8 ekaa hopsua, ekan .Hackin en tykännyt yhtään yök, K-ON!, HT, oh kaksi ekaa CJtä en liiemmin tykännyt.

Oh olikohan siinä kaikki. Pitäisiköhän ihan piruuttani laskea. Oooh 94. Ei hullumpaa. Sitten kun olen vielä lukenut ihan kirjojakin tuon aikana. Tuosta huomaa taas ettei minulla ole sosiaalista elämää, eikä oikeastaan sitten kai paljon muutakaan elämää. Mutta en taas näe miksi edes pitäisi. Lukeminen on kyllä ihan hyvää elämää. Ja en kuitenkaan nyt ihan ole sosiaaliton, ja kyllä minulla on sosiaalisia taitoja ihan tarpeeksi että kyllä pärjäilen luultavasti. Ja ainahan minulla on PMT.

Mutta olen lukenut nyt tosiaan ne Hero Talesit. Luin ne tässä kahdessa päivässä, kun olin lukemassa Hospsuja, mutta tajusin että olin unohtanut varata ysin. No sitten olin vähän aikaa masentunut kun minulla ei muka ollut mitään mangaa. No sitten tajusin että olin kaukaa viisaasti lainannut HTt. No sitten aloitin ne ja luin ekan ja tokan puoliväliin, ja seuraavana päivänä, eli tänään ne loput. Ne oli verrattain paksuja, etenkin se vitonen oli tosi paksu, varmaan paksuin manga jonka olen nähnyt, tai vähintään lukenut. Oooh ihmeellistä.

Nämä olivat hyviä. Se kyllä vähän epäilytti, kun siinä oli etukannessakin, jotain että tarinan alkuperä: Joku nimi; Käsikirjoitus: NN; Suunnittelu: NN. Ja sitten vain piirtäjänä Hiromu. Toki siitä sain sen jutun että varmasti on hyvä piirtäjä. Mutta ei huoleen ollut mitään kovin kovaa syytä. Tarina oli ihan mainio. Ei mikään maailmoja mullistavan omaperäinen, mutta ei ainakaan huono. Ja kyllä siinä oli semmoisia koukkuja, ja tosikin yllättäviä kohtia, että: "oho noinkos siinä kävikin!"

Piirros tosiaan oli taattua laatua suoraan Lidlin hyllyiltä. Kuten Nuhis sanoikin, siinä tapaa vanhoja ystäviään. Todellakin, siinä oli yksi tyyppi joka ainkin semmoisissa takaumissa, joissa se oli nuorempi, näytti ihan Riza Hawkeyeltä. Ja yksi oli tiettyinä hetkinä selvä Envy, ja yksi oli Führer King Bradley, jne. jne. Piirrokset ja ihmiset olivat tosiaan ihan tuttuja FMAsta. Eli ei sillä sarakkeella oikeastaan mitään uutta. Ne ilmeet olivat samanlaisia mutta yksi asia oli toisin kuin FMAssa, mutta taasen niin yleistä muissa mangoissa. Nimittäin luulin sitä yhtä poikaa tytöksi. Se varmaan johtui siitä, kun minusta tuntuu että Hiromulla on omat ilmeensä tytöille/naisille, ja omat ilmeensä pojille/miehille. Toki niillä samoja ilmeitäkin on. Mutta sillä ko. henkilöllä oli sitten ehkä enemmän naismaiset ilmeet.

Mutta sitten vähän ärsyttävä asia oli jotkut miekat. Lähinnä siksi koska ne näyttivät vähän samantyyliseltä kuin Ravessa, ne miekat. Olen alkanut vieroksumaan kaikkea, joka muistuttaa minua Ravesta, kamalaa, mutta en voi sille paljoa mitään. Kun Raveissa ne miekat oli ärsyttävän liioiteltuja ja muutenkin tyhmiä. Ei HTssä nyt sentään mitään ihan niin typerää ollut ja eikä niitä tyhmiä miekkoja ollut kuin ehkä yksi tai enintään kaksi, oli suurin osa muistaakseni ihan ok. Samoin minua ärsytti se yksi jousi. Minä kun nyt tunnen jousia, ja tiedän minkälainen jousen pitäisi olla, niin se pisti silmään. Luultavasti harvoja muita ärsyttää, mutta harrastuksilla on varjopuolensa. Etenkin se ärsytti kun sitä ennen oli tosi hieno ja realistinen jousi. Mutta onhan se niin kuten veljelleni sanoin tänään ja monta kertaa aiemminkin: "Miksi ihmeessä kaiken pitäsi olla realistista!" Mutta ei se taida koskaan tajuta. Niinkuin haravaa muutakaan asiaa.

Mutta oli paitsi hahmojen ulkonäkö, niin oli niitten luonteet tai ainakin semmoiset roolit aika samanlaisia jotkut kuin FMAssa. Esimerkiksi päähenkilön ja sitten päähenkilön siskon välit olivat ihan samanlaisia kuin Edin ja Winryn. Ja se pääpahis oli aika samanlainen kuin sitten King Bradleykin. No se oli toisaalta aika virkistävääkin, eik' se missään nimessä häirinnyt minua mitenkään. Ja päähenkilöllä oli toisinaan samanlainen ongelma kuin Edilläkin, ei kyllä läheskään niin paljon kuin Edillä, mutta kuitenkin.

Tässä oli samankaltaisuutta FMAan sen verran kyllä, että tässä oli vähän samanlainen juttu kuin FMAssa alkemia, niin tässä oli ki-virta tai jotain. Olin tämän tajutessani vähän sillä mielellä että onkos tässä nyt ideaa, että miksi tähänkin pitää tunkea jotain alkemiaa, eikö FMAssa sitä riittänyt ihan tarpeeksi, no ei ilmeisesti. Minulle olisi kyllä riittänyt. Ei se nyt näistä huonompia tehnyt. Oli ehkä nämä vähän turhan samanlaisia kuin FMAt.

Näissä ei sentään ollut semmoisia mainioita vitsistrippejä lopussa kuin FMAissa. Semmoiset kyllä ehkä vaatisivat vähän enemmän hahmoihin tutustumista. Mutta oli näissä sentään Naudan tarinoita. Niissä kerrottiin Hiromun ja kumppaneiden materiaalinhakumatkoista Kiinaan. Menneisyyden Kiinaanhan HTt sijoittuvat, tai ainakin semmoiseen rinnakkaismaailman Kiinaan. Ne Naudan tarinat oli kyllä tosi hyviä, kuten FMAssakin.

Näistä Hiromun teoksista huomaa kyllä että tekijä on nainen. Se on hyvä. Koska esimerkiksi kun Ravessa(miksi aina ajaudun puhumaan niistä) kun oli miestekijä, niin sen kyllä huomaa. Minusta tuntuu, että tämäntyyppiseen, seikkailumangaan, jossa tapellaan yms. Jotka ajatellaan enemmän miesten jutuiksi, sopii naistekijä paremmin kuin mies. FMAhan on kai enemmän pojille kuin tytöille en nyt tiedä.

Koska esimerkiksi nyt Ravessa jutut olivat ihan typeriä, ja vitsit typeriä jne. Ja Ravessa naishahmot olivat semmoisia aivottomia kauniita blondeja jotka olivat avuttomia, paitsi ehkä välillä. Mutta sitten Hiromun teoksissa naiset ovat jotkut jopa melkein päähenkilön rooleissa. Eivätkä niiden ole aina oltava niin semmoisia mitä nyt raveissa oli. Kasvot ja vartalo yms. on piirretty FMAssa niin paljon kivemmin kuin Raveissa, joissa piirtäjä on varmaan vain luonut jotain omia naisfantasiojaan.

Mutta asiaan liittyy kyllä ehkä vähän varjopuoliakin. Nimittäin HTssä oli nyt joitani lievästi ärsyttäviä kohtia joissa naiset juttelevat keskenään miten miehet ovat tyhmiä kuin saappaat, ja kaikki asiat pitää aina hoitaa tappelemalla. No tottahan se saattaa ollakin ei se kyllä pohjimmiten niin kamalan ärsyttävää ollut. Tai ei missään nimessä kamalan ärsyttävää.Minusta tuntuu nyt joltain feministiltä kun tätä kirjoitan. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Veljeni Ei uskoisi silmiään, ja olisi tosi ylpeä jos näkisi minun kirjoittavan moista feministipalopuhetta.

Käsittääkseni kuitenkin noitten koulutyttö, ja taikatyttö, yms shoujomangojen tekijät ovat naisia. En oikein tiedä kun ei noista japaneeselaisista nimistä koskaan oikein ota selvää. Mia Ikumi on sentään aika varmasti nainen. Mutta mitäköhän siitä tulisi jos joku mies uskaltaisi kirjoittaa jotain samantapaista kuin TMMit tai SSRt tai jotain. Varmaan kyllä semmoisiakin löytyy. Voisivat olla hyviäkin. Mutta eihän sukupuolella ole väliä. Oikeastaanhan kaikki olemme samaa sukupuolta. Joo joo ja kattia kanssa. Puhukaa puolestani pukille.

Mutta tästä jäi hyvä maku suuhun. En odottanutkaan tästä FMAlle haastajaa eikä siitä semmoista tullutkaan. Tämä oli lyhyt "vain" viisiosainen, eik'ä täten oikein päässyt tutustumaan hahmoihin, eikä hahmojen nimiä oikein edes muista tai tulee semmoinen olo että kukas tuo oikein olikaan, eikös se ollutkaan se pahis. Mutta FMAn haastajan täytyisi olla jo niin kovaa luuta että se on jo tooosi kovaa. Mutta näitä oli kyllä ihana lukea, näin välilukemistona Hopsuista. Kyllä nämä jotenkin tuntuivat ehkä puoleensavetävämmiltä kuin Hopsut. Mene ja tiedä. Hopsutkin ovat kyllä tosi loistavia, lisää niistä kun olen ne kaikki lukenut.

Nyt se on alkanut.

Olen katsonut Narutoa yli 40 jaksoa, näinkin lyhyessä ajassa ja minulla on varmaan riippuvuus tai jotain. Yhden kaverini kanssa koulussa ollaan koko ajan: "Ääh en jaksaa, haluun kotiin kattoo Narutoo" ja kouluvihkojeni sivut ovat täynnä Kakashia joka opettaa oppilailleen aina sitä minkä aineen vihossa on. Saattaa kuulostaa oudolta mutta ainakin jää mieleen mitä tunnilla opetettiin En nyt riippuvuudesta tiedä, on vaan niin kiva sarja ja... No okei ei oo kiva kun tosi kiva, tai vielä jotain ylempää. Olen vain paniikissa että paljonko elämästäni menee kaikkien 1000 jakson katsomiseen, plus mangat jotka aion saada käsiini tavalla tai toisella. Hmm... Täytyy tehdä toimintasuunnitelma tai joku ajankäyttö kartta ettei mene liioitteluksi