Musiikki

Tuolla harrastuksesi tovassa vähän kerroin musiikinkuuntelustani. Kuuntelin tosiaan musiikkia toverini kanssa monta vuotta sitten. Sitten sen jälkeen en oikein ole kuunnellut mitään ainakaan niitä samoja mitä silloin. Ehkä se on syynä siihen että herkistyn kun kuuntelen näitä kappaleita. Voin häpeilemättä sanoa että kyynelehtiminenkin on joskus osana kappaleiden kuuntelussa. En kyllä tiedä jos silloin oli jotkut vanhat hyvät ajat. Minulla on kylllä nytkin ja melkein aina ollut aika hyvät ajat että minä olen ja olen ollutkin tosi onnellinen elämässäni. Nytkään minulla ei oikeammin ole oikein mitään murheita. Välillä tuntuu että minulla on vähän turhankin hävyttömän hyvä elämä.

Olen tässä viime aikoina kiinnostunut trumpetista soittimena. Se on tosi kiehtova. Aluksi luulin että siinäkin on semmoinen ruokolehdykkä mutta sitten minulle selvisi ettei siinä ole. Sitten olin vähän hämmentynyt että mistä se ääni oikein sitten tulee? Noh kun olin sitten selaillut internetiä niin minulle syntyi semmoinen jo jonkinlainen käsitys että miten se ääni siellä oikein syntyy. Kun sitten eilen kokeilin puhaltaa semmoisella tietyllä tavalla semmoiseen putkeen niin siitä tuli tosi hieno ääni. Ääni syntyy toisin kuin melkein kaikissa muissa soittimissa ihmisestä, suusta ja soitin on vain äänenvahvistajana. Trumpetti on vähän kuni munniharpun vastakohta. Munniharpussahan soitin värähtelee, ja suu toimii vain kaikukoppana vahvistaen äänen.

Minusta tuo Pernilla Karlssonin kappale ei kyllä kuullostanut yhtään tuolta Rautamaideenin Dance of deathilta niinkuin väitit. Ehkä siinä nyt oli jotain vähäsen samaa, mutta kyllä paljon toisaan muistuttavampiakin kappaleita on. Olen kuitenkin kuunnellut Rautamaideenia lähes koko ikäni, ja tuokin kappale on tullut monesti tutuksi, olen sen jopa elävästi soitettuna todistanut, ja soitellut monet monet kerrat, niin että en kyllä olisi tässä samaa mieltä kanssasi, mutta ehkä sinulla onkin jotain vanhojen herkistävien muistojen aiheuttamia puoliharhoja.

Sitten muuten olen tässä juuri kuuntelemassa villeiltä nuoruusvuosiltanitämmöistä loistavaa kappaletta. Tässä on kyll' aika synkeä tunnelma, mutta mielestäni kappale kertoo ihan hyvin paholaisen pahuudesta, ja varoittaa lapsia siitä, että voi joutua paistuman paholaisen pannulla. Olen joskus muinoin kuunnellut noita Dumarin levyjä, mitä meillä on ja voisin kyllä huomenna vaikka tutustua hänen musikkiinsa taas tarkemmin, kun minulla on 38 astetta kuumetta, ja joudun jäämään kotiin, voieii.

Olen ala-asteelta asti ihannoinut Hurriganesia, ja erityisesti heidän kappalettaan I will stay, joka ei kyllä ole edes heidön omansa. Meillä on kotona tuo Roadrunner levy miltä, se löytyy, mutta on kyllä vähän sääli, kun mitkään muut laulut sillä levyllä eivät yllä I will stayn tasolle. Päätin tässä kaikkien iloksi suomentaa tämän loistokkaan kappaleen:

Minä haluan seisoa sinun vierelläsi nyt ja aina
Minä haluan aina vain olla rakkaudessa kanssasi

Päivällä me kävelemme yhdessä
Yöllä minä unelmoin sinusta

Minä haluan seisoa sinun vieressä nyt ja aina
Minä haluan aina vain olla rakkaudessa kanssasi

Minä soitan äidillesi ja kysyn häneltä
Jos minä osaan mennä naimisiin kanssasi.

Aika kauniit sanathan tuossa onkin, kuinka herkistävää.

Wedge kirjoitti:Tpaitsi se että se kuullosti tosi oudonmoisen tutulta. Sehän oli kuin ilmetty Dance of death (Iron maiden siis). Kuuntelin sitten ko. kappaleen ja kyllä se oli paljon parempi kuin suomalainen kopionsa yllättäen.

(Kai haistoitte sarkasmin äänessäni?)

Höh( tai vaikka meh, sehän kai tarkoittaa samaa kuin määääääääh, en kyllä ole ihan varma) sinulla ei selvästikään ole täydellistä musiikkikorvaa, eipä kyllä minullakaan mutta unelmoin siitä melkein yhtä paljon kuin ikuisesta luotosta citymarketiin ja oman huvipurren omistamisesta, mutta ei siinä mitään.

Ehkä nyt vähän liioittelin tuossa että se on kuin ilmetty, mutta kyllä siitä minulle heti se vain tuli mieleen. Ei tosiaan ilmetty mutta ihan sepiselvä yhtäläinen melodia niillä on. Tuosta noin sekunnista 50 alkaen se on kai kertosäe ja se toistuu siinä parikin kertaa niin se kuullostaa aikamoisen samalta kuin Tanssi kuoleman. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää kun se kuulostaa siltä. Ei siinä mitään jos rautamaideenia olet kuunnellut mutta jos et edes tuosta löydä mitään samaa niin jopas jotakin.

Minulla on muuten myös munniharppu jonka kerran ostin eräiltä hauskoilta markkinoilta joilta myös samalta myyjältä ostin semmoisen hienon ruokoisen liukupillin. Sitten se myyjä vaiin sanoi, se oli joku ulkomaalainen, jotain että nyt pitämään konsertti, tai jotain.

Munniharppu on kyllä tosi hauska soitin se on kuten tuolla jo taisinkin mainita että juuri trumpetin vastakohta. Se on hauska kun voi tehdä vähän millaisia ääniä kuni huvittaa eikä vähännniinkuin nokkahuilussa että siinä on ne reiät. Kun menen yksin saunomaan niin otan usein juutalaisharppuni mukaan ja sitten soittelen sitä saunassa ja ulkona käyskennellessä. Juuri viime perjantaina tein niin ja se oli mahtista.

Voihan räkä. Munniharppuni kieli katkesi tänään juuri kun se oli ollut taskussani. Pöh luulin että ne ovat kestävämpiä. No opin tästä sen ettei tarvitse laittaa munniharppua taskuun. Liimasin sen kielen sitten epoksilla takaisin mutta nähdään mitä siitä oikein tulee. Ei varmaan mitään. Näin kun viimeksi olin tuolla lähikaupungissa niin semmoisessa soitinkaupassa munniharppuja niin voisi vaikka huomenna sitten käydä ostamassa uuden harpun. Pidän munniharpuista. En malta olla himoitsematta semmoista kun omani on rikki.

Eewyi kirjoitti:Saanko kysyä mitä japanilaista olet kokeillut? :3 Japanin suunnalta löytyy monenlaista artistia ja bändiä, ottaen huomioon että maassa on maailman toiseksi suurimmat musiikkimarkkinat heti USA:n jälkeen. Ja miksi et pidä? ^_^ [Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn]

Weljea. Tässä päivänä eräänä lukiessani armaan YPimme Aamin blogia, tulin sitten hänen makuunsa luottavaisena kuunnelleeksi tämmöisen. Totta kai se oli tz just hyvä tz ipale. Opettelin soittamaankin sen, kun ei nyt tosiaan mikään monmiutkaisuudella pilattu laulu ollut. Tässä nyt vain taasen korostuu tämä suuri totuus, että yleistäminen on tyhmää, ja kaikessa on puolensa. Olen kyllä edelleenkin sanojeni, jotka ovat pavun mittaisia kokoinen kääpiö. Ei saisi kyllä sanoa kääpiö, lyhytkasvuinen.

Joka tapauksessa minulla nyt on edelleen mielipiteeni, että maailman toiseksi suurimmille musiikkimarkkinoille mahtuu enemmän mätäkokonaisia kuin tuorepaloja, ihan niinkuin maailman suurimmillekin. Maailman suurimmilla ihmismarkkinoillakaan ei nimittäin kauheasti ole kehumista, ja yleensä on niin, että tyhmät ihmiset tekevät tyhmää musiikkia, ja suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Voisin siis yleistää, etten pidä musiikista, mutta se olisi kyllä vale, kuten espanjeesi sanoo.

Ja en ole edelleenkään kuunnellut kaikkea maailman musiikkia läpi.

Kastepisara kirjoitti:muuten Nighteye ooks koittanu semmosta ku within temptation se on yks mun suosikki laulaja sen musa on vähä niinku Nigtwish:in.En tykkää suomalaisista räppäreistä ja jotkut enkun kieliset kappaleet menee jos niissä ei ookokoajan räppäämistä.Mun musiikki maku on aika vaihtelevaa yhtenä päivänä kuuntelen kuorolauluja ja toisena päivänä gootti musaa
nightwish ja Evannecence kuuluvat mun suosikkeihin.Tykkään myös paljon teema musiikeista

Aaa, Within Temptation on yks mun lempibändeistä <3 Sen laulaja ja minä ollaan synnytty samana päivänä Ja sit muita lempibändejä on Evanescence, Enigma (joka ei nyt varsinaisesti ole bändi) Perfect Circle, Breaking Benjamin, ja Superchick. Itekkään en sitä massarämpytystä jaksa. Toisaalt joskus tulee vähä K- tai J-poppii kuuneltuu

K-poppi varmaan on ihan huonoa, eikun eihän se voi olla, kun Koreassa on isot musiikkimarkkinat, no en kyllä ikinä ole kuullut K-poppia, haluaisitko vinkata jotain hyvää semmoista. Pohjois-Koreassahan ei käytännössä ole musiikkia, voieii. Kuuntelen tässä muuten juuri, en nyt tiedä, että onko tämä Jpoppia, mutta Jtä kuitenkin, SIDiä, niin että kiitos Aami bloggaamisesta. Tz just laadukasta.

Sitten varsinainen musiikkitapaus on tässä semmoinen, kun lainasin kirjastosta vähän John Williamsin elokuvamusiikkia CDeillä, joista sitä voi melkein kuulla. Siis semmoisen Harry Potter levyn, jota en vielä ole kuunnellut, ja sitten semmoisen SW voimallisia teemoja levyn. Sen kuuntelin, ja ah kuinka mahtis se olikaan. Kaikki klassiset SW teemat hienosti soitettuina, ja jotkut vähän elektronisemmiksi sovitettuina, se olivat kyllä kaikki todella oivallisia. En nyt muista olenko jo jossain maininnut, mutta omistan myös levyllisen Bruce Baxterin koduktoimaa SW musiikkia, jossa niitä kappaleita on sovitettu joillekin syntetisaattoreille. Se on myös todella mukavaa kuunneltavaa.

Sitten vielä elokuvamusiikin saralla tutustuin semmoiseen loistavaan POKéMON levyyn. No ei se kyllä ollut ihan niin loistava, kuin olisi saattanut odottaa. Siinä oli kyllä suomenkielinen Pokérap ja joku toinenkin kappale suomeksi, mutta sitä kyllä vaivasi kappalaiden armoton samankaltaisuus. Kaikki oli semmoista ihme jumputusta, mikä nyt ei ole musiikkia minun korvilleni, mutta kyllähän Pokémon aina viihdyttää. Oli silläkin levyllä toki hetkensä, ja siinä on vielä alkuperäinen Pokérap videokin, jota en ole vielä katsonut. Osaatko räpätä kaikki 150? Hei ollaan jo puolivälissä!

Runningvegetableoil kirjoitti: no en kyllä ikinä ole kuullut K-poppia, haluaisitko vinkata jotain hyvää semmoista.

Noh, ainaki täs on yks mun mielestä hyvä biisi:

https://www.youtube.com/watch?v=LUrUPzLm5SI

Lempi K-pop bändini 2ne1 biisi I Love You <3

Noh eipä ollut mitään ihmeellisen mieleistä musiikkia. Ei nyt mitenkään umpihuonoa, mutta pop on aina popia. Tuo kuullostaa ihan joltain Lady Gagalta. Sitten tuossa on vain tuommoinen umtsipumtsiumtsipumtsi komppi taustalla. Mutta tosiaan en nyt sano inhoavani tuota. Mutta mieluummin kuuntelen jotain vähän tasokkaampaa musiikkia. Mutten kyllä oikein välitä tuommoisesta.

Kuten vaikka nyt esimerkiksi Ransu Karvakuono: Lapsuuden laulut. On aina yhtä virkistävää kuulla Ransun sointuvan matala ääni laulamassa kauniita kansanlauluja. Ja sitten siitä oppii kaikenlaista tärkeää tietoa kaikenlaisista ammateista, ja kaikesta muustakin. Kun Ransu aina ennen joka laulua puhuu semmoisen pikku pätkän laulun teemasta. Ihailen Ransua hirveesti. Se oli vain vähän ristiriitaista kun Ransu toivotti minulle aamulla hyvää yötä, mutta ajatus on törkein. Sitten kyllä lainasin myös Teletappi CDn, mutta se nyt oli mitä oli. Semmoista ärsyttävää vinkumista, ja kaikkea muuta kivaa. Mutta tuota Ransua suosittelen sydämeni pohjasta.

Nojoo, enp' nyt kauheasti lämmennyt tuolle Kpopillesi. Se oli vähän semmoista liian persoonatonta minun makuuni. Reh sanoen en olisi erottanut sitä länsimaisesta popista, joka nyt ei sekään juuri korvia hivele. No popmusiikkia on kyllä monenlaista, mutta en oikein osaa antaa arvostustani tuommoisille musiikille, missä ei ole edes yhtään soittimia. No, ei siinä mitään, nauti vain rauhassa tuosta, mutta suosittelen kyllä kaikkia kuuntelemaan ennemminkin aina yhtä laadukasta svenskpoppia, esim tämmöistä. Tuo nyt on jo niin koskettava kappale, ettei mitään rajaa, ja sanomakin on ihan oikeanlainen, se ei sit oo mitään remonttireiskan laastia.

Sitten tämä minun rakas soittoharrastukseni on nyt saanut ihan uuden suunnan, kun tänään löysin lähetystorilta kahdella (2) €llä semmoisen upean melodikan. Se on semmoinen puhallinsoitin, jossa on pianon koskettimisto, ja sen ääni kuulostaa ihan huuliharpulta, tosi mahtis peli siis. Olenkin soitellut sitä vähän koko päivän, melkein pyörryksiin asti, kun se vaatii aika kovaa puhallusta, huoh huoh. Halvalla hinnalla tosin oli syynsä, kun joku natiainen joka tämän armaan soittimeni on ennen omistanut on pureskellut sitä suukappaletta vähän lyttyyn, ja se on vähän semmoinen puolivillainen, muttei se kyllä kauheasti haittaa. Sitten toinen juttu, joka minulle selvisi vasta jokusen tovin soittelun jälkeen, oli semmoinen, että tässä melodikassani yksi kosketin painuu itsestään alas, jollei sitä pidä kiinni. Sitten se aiheuttaa sen, että siinä soi koko ajan se yksi nuotti taustalla, ja tiettyihin melodioihin se aiheuttaa aika hauskanmoisia riitasointuisuuksia, toisaalta taas oikeassa sävellajissa siitä saa vinhan harmonian taustalle. Nojoo, ehkä joskus teen teille videon, jossa soitan Weed teeman sillä, tai sitten en, hahhah.

Huooh. Olisi pitänyt mennä Ikaalisiin. Minun pitäisi olla siellä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ehkä joskus ajaudun sinnekin. Elämä on pitkä, ehkä. Mutta onneksi en tarvitse Ikaalista tehdessäni asioja. Mutta olenkin tässä tehnyt kaikenlaista hienoa viime aikoina.

Ensinnäkin olen tehnyt vähän autenttisemman tinapillin. En tinasta, mutta teräästä, tai jostain muusta vastaavasta metallista. Ei kai ne tinapillitkään ole tinasta tehtyjä olleet, vaan käsittääkseni tinatusta teräästä, tai kai niitä nyt on tehty mistä on saatu. Tein tämän samalla kaavalla kuin sen muovisenkin, joten ei tämä pakosti nyt mikään maailman autenttisin ole. Yritin aluksi tehdä niin, että lyttään sitä putkea, mutta siitä ei tullut mitään. Mutta nyt siitä tuli kuin tulikin jotain. Se soi ihan kauniisti, ja eri tavalla kuin muovinen. Siinä on vain vähän joitain ongelmia, kun en tehnyt tuota niin huolella, kun aluksi ajattelin jotain ettei siitä kuitenkaan hyvää tule. Mutta kyllä siitä tuli. Se vain välillä jotenkin tukkeutuu, en sitten tiedä kerääkö se sylkeä paremmin, mutta ei se niin hirveästi haittaa, lisäksi se suukappale on vähän huono, mutta sen voi tehdä helposti uuden. En kyllä edes vielä ole soitellut tuolla hirveämmin. Mutta muutoksen ajat ovat edessä. Tuntuu kyllä omalla tavallaan paljon hauskemmalta ja muutoinkin kivemmältä kuin muovinen. Painaa kuin synti. No ei sentään.

Mutta sitten ihan uusi aluevaltaus soittimien maailmassa, ja vielä ihan itsetehty soitin kaiken lisäksi. Nimittäin nenähuilu. Siis semmoinen hieno palikka. Ei semmoinen nenällä soitettava huilun näköinen pitkä juttu. Tuo suomenkielinen nimi onkin vähän jännä, kun esim. kaikkien ihailemassa englannissa asia on niin että se huilu on nose whistle, ja sitten tämä palikka on nose whistle. Eli pilli. Mutta ruotsiksi se taitaa olla näsenflöte. En nyt tiedä ihan sama minulle oikeastaan mikä se on, hauska soitin joka tapauksessa. Tämmöinen nimittäin. Siinä puhalletaan nenällä, ja se ilma johtuu semmoiseen kielekkeeseen joka luo äänen, ja sitten suu on kaikukoppana, jolla säädellään ääntä. Jotenkin noin. Juuri tuon linkkaamani kuvan ohjeistuksilla tuon tein. Kun ei mitään tarkempia neuvojakaan löytynyt. Mutta tuo riitti minulle.

Lopputulos oikeastaan vastasi odotuksiani, tai vaatimuksiani. Odotukseni oli lähinnä se että siitä tulee jonkinmoinen ääni, ja että sillä pystyy soittamaan edes jotenkuten tyräisesti. No sitten aloin tekemään sitä ja lopulta sain sen siihen kuntoon, että sillä olisi ollut edellytykset soida. No sitten se ei soinut. No minä sitten talttailin ja hioskelin sitä kielekettä. En oikein ollut varma että pitääkö sen olla tietyllä tavalla vai toisella. No sitten lopuksi siitä tuli ääni. Weehee. Sitten vähän hioin sitä ja ääni vain parani paranemistaan. Sitten se olikin jo siinä kunnossa että I will stay kaikui kauniisti kellarimme uumenissa. Koko kappaleen kohokohta kyllä vähän kärsi kun siitä ei silloin oikein saanut tarpeeksi korkeaa ääntä. No nyt kaikki on toisin. Olin harvinaisen huolellinen ja jopa hioin sen kohtalaisen hienoksi, ja jopa petsasin sen kauniin violetiksi, ja vielä petsasin ja välihioin sitä kolme kertaa, ja kaiken kruununa mehiläisvahasin sen. Nyt se on täydellinen. Siitä vain vielä jää vähän violetti nenä ja suu kun sillä soittaa, mutta violetti on kaunista.

Yllätyin kyllä tosiaan, kun siitä tuli niinkin toimiva mitä se nyt on. Kun en ole semmoista koskaan nähnyt, vain kuvissa joitten perusteella tuon teinkin. Semmoisia muovisia vastaavia olen myös kuvissani nähnyt, ja jopa ihan elävässä elämässäkin tänään kun toverillani oli semmoinen. Näin senkin kyllä vasta tuon teon jälkeen, ja semmoiset ovat kuitenkin niin erilaisia kuin puiset vastaavat. Oikeastaan toveriltani sain kipinänkin tämän tekoon. Se soi tosiaan kauniisti. Ainoa huono puoli on se että se on vähän semmoinen kuin Nuhiin melodika, että se on vähän pyörryttävä. Mutta kestetään. Sain sen myös aika mukavaksi, kun se oli jossain vaiheessa vähän tuskallinen nenälleni, kun se oli epäsopiva, ja jossain vaiheessa jopa tikkuinen.

Veljeni nyt tuttuun tapaansa osasi suhtautua tähän nurjasti. "Pliis älä tuu soittamaan mun huoneeseen. Mikä toi on? joku nenäsoitin. Mitä ihmettä"

Itse kuuntelen aika selakaista musiikkia. Suomalaisista artisteista kai eniten kuuntelen Kaija Koota - nytkin Kaijan CD soi : DD Joskus kuuntelen jotain Suvi Teräsniskaa tai vastaavaa, mutta en muuten suomalaisista artisteista tykkää x____x

Minulla ei edes ole mitään lempiartistia tai bandia, mutta ei se mitään. Nightwish on hyvä, samoin muutamat muut bandit. Japanilaista musiikkia kuuntelen joskus, eniten vain soundtrackeja animeista. Myös Disneyn elokuvien musiikit on aivan ihania. No, mutta hyviä kappaleita on kamalasti, en nyt ala niitä luettelemaan. Lähinnä löydän musiikkeja jostain videoista, kuten vaikka Warriorsien fanivideoista tai hevosvideoista.

No voihan kissakala. Taas onnistuin sössimään ja häivytin viestini. Olin kirjoittanut niin kauniin viestin, mutta nyt se on poissa. Sob sob sob sob. Miks' ei täällä ole itkevää hymiöä, taas sitä tarvittaisiin. En halua punastella tämmöisessä tilanteessa. Ei kun on tuossa tuommoinen ruma. Mutta en ole ruma niin en laita sitä. Äh miks'en voi oppia virheistäin. No ehkä nyt opin. Onneksi opin sauna on autuas aina. Aaaaah.
Mutta piti sanomani jotain vastaavaa kuin:

Että että s-pop vasta onkin mahtava juttu. Kuuntelinkin tässä vaihteeksi, huvikseni vähän ruotsintunneilta tutuksi tullutta s-popia. Ja yllätyin sen laadusta. Muistelin kyllä että se on ihan hyvää, mutta se olikin tosi hyvää. Juurikin ehkä se että ruotsi on niin kaunis ja hauska kieli, että sitä kuuntelee tosi mielellään jo senkin takia, ja sitten kun siinä on vielä joku kaunis viisu niin se on aikamoista. En nyt tässä puutu semmoisiin ruotsalaisiin jotka laulavat engelskaksi. Toki semmoisetkin osaavat olla hyviä. Kuten nyt vaikka sitten ABBA. Tanssiva kuningatar ja niin edelleen. Olen jopa esiintyntyt koulumme kevätjuhlassa ABBAn tahdissa. Pellottavaa.

Esim. nyt juuri tuo kaunis ilman rem.reis. laastia. Se on ah niin kaunis ja koskettava kappale. Sen sanomakin on juuri oikea. Todellakin kaunis ilman spakkelia. Joakimin laulua oli erittäin hauska kuunnella, ja katsellakin, kun Joakim on niin komea ilman laastia. Monet eivät vain oikein tajua että ovat kauniita ilman laastia. Mutta ehkä he eivät haluakaan olla kauniita. Miksi haluaisivatkaan. No mutta kai se on kivaa olla kaunis. Joittenkin mielestä. Ja kauneus on kazekagen silmissä. Oooh.

Kuuntelin sitten tässä vähän muutakin s-poppia kuin tuota. Nimittäin vaikka
E.M.M.A. - S.M.S.
Tämä nyt oli vähän samanlaista popia kuin tuo bluefurinkin laittama, mutta kuitenkin parempaa. Ehkä senkin takia kun ruotsi on niin kaunista kuin on. Ja muutenkin tuo oli jotenkin paljon piristävämpää, ja kivempaa.
Attack - Ooa hela natten.
Tuokin oli niin paljon parempi kuin osasin muistaa. Ihana kappale
Kent - Sverige.
Ooh oikea klassikko. Niin rauhallinen ja kaunis. Kuvaa hyvin Ruotsin täydellisyyttä.
En nyt laittanut noita linkeiksi kun en jaksanut, ja muutenkin ehkä löydätte ne muutenkin. S-pop on kyllä hyvää. Olen nimittäin kuullut kaikki s-pop kappaleet mitä maailmasta löytyy.

Höh tylsää kun minusta tuntuu että olen unohtanut kaikkeea kivaa ja tärkeää, ja että se edellinen viesti oli parempi ym. ym. nam nam. No mutta aina ei voi voittaa. Ja oikeastaan voitin kun tämä on aika samanlainen kuin se minkä sössin.

Kerroin tässä taannoin melodikansoittoharrastuustani. Nyt se on jälleen saanut uuden suunnan, koska eräs toverini lahjoitti minulle ihan ihkaoikean melodikan. Se on joku todella vanha, eikä hän kuulemma tehnyt sillä mitään, mikässiinä. Omistan nyt sitten Hohner melodica sopranon, ooh ooh, siinä tuli myös kuljetuskotelo mukana. Olenkin tässä nyt illan mittaan hieman tutustunut sen soittoon, ja siinä onkin ihan eri soittimen tuntuma, kuin tuossa kirppiiltä ostamassani lelussa. Tämä Hohnerin valmistama on paljon painavampi ja koskettimistokin on aivan erilainen, joten vähän totuttelua sen soittaminen vaatiikin. Mutta ah kuinka suloisia sointuja siitä saakaan, kun sen käytön oppi hallitsemaan. Se on vähän raskaampi ja jäykempi, kuin leluversionsa, mutta nämä seikat kyllä kompensoituvat kauniimmalla äänellä ja muuten vain miellyttävämmällä tuntumalla. Opettelinkin saman tien soittamaan vähän jos jonkinlaista jpoppia sillä unohtamatta tietenkään melodikabravuureitani Hopsun ja Weedon tunareita.

Sitten kun tässä nyt on ahkerasti keskusteltu näistä eri maiden musiikeista, niin suosittelenpa itse kutakin joskus kuuntelemaan vähän eestipoppia, se on oikein huippuhyvä ja omaperäinen musiikin ala. Biisiraatiin olenkin joskus aikoja sitten erään kappaleen laittanut, ja juuri kun perheeni oli tässä päivänä eräänä vierailemassa Eestissä, niin pyysin heitä tuomaan muassaan hieman eepoppia, ja sainkin sieltä hienon 3 cydin kokoelman ehtaa eesti muusikaa. Tämmöinen laulu esim tuossa noin on viime aikoina oikein syvästi koskettanut minua.

Ah, no voisin tulla pitkästä aikaa musisoimaan.
En ole koskaan kuunnellut radioa. No tietenkin mitä nyt ihan sattumanvaraisesti jossain kaupassa tms., mutta en yhtään ole koskaan kuunnellut sitä itse mitenkään vapaaehtoisesti. Ja olen ajatellut, että se nyt on vain ihan tyhmää, että sieltä ei koskaan tule mitään hyvää ja muuuta tuommoista ajattelua.
Mutta viime aikoina, kun olen mennyt uuteen kouluun, olen alkanut kuulla bussissa radioa. Sitten kun vielä on paljonkin eri kuljettajia, niin siinä kuulee aina eri kanavia, riippuen kuskista. Iskelmää ainakin, jollain on Rock, ja sitten jotain Suomipopia, ja mitä nyt ikinä onkaan. Enertsiä ei sentään ole oikein koskaan. Olen tosi onnellinen, ettei minun tarvitse kuunnella sitä.

Mutta olen kyllä ihan positiivisesti yllättynyt, että kyllä sieltä tulee yllättävän paljon hyvää musiikkia, tai ainakin tuttua, ja sen puolesta iloista kuunneltavaa, kun se herättää muistoja, ja niin edelleen. Olihan tuo entinen ajatteluni aika naarmi ja koorni, ettei sieltä mitään hyvää tule. Mutta toki huonoakin, tai muuten vain tunteetonta musiikkia sieltä tulee. Mutta etenkin nyt ihan viime päivinä, viime viikon aikana, ja tämän viikon aikana on koko ajan tullut hyvää, tai tuttua musiikkia. Se kyllä luultavasti johtuu ainakin osin siitä, että minulla on ollut viime viikolla vähän erityisviikko jolla minulla oli vähän erilainen lukujärj.

Vaikka en ole radioa kuunnellut oikein koskaan. Niin jostain syystä kuitenkin tunnen kaikki semmoiset radiohitit, tai miksi niitä nyt kutsutaankaan. No se joku syy on veljeni. Aina lauleskelemassa kaikkia tosi mahtavia lauluja. Niitä sitten aina bussissa jossain vaiheessa huomaa, että jahah taas Hepekappale. Ja niitä tulee tosi usein. Etenkin viime aikoina on tullut. Se on kivaa. Tulee kotoisa tunne kun kuulee tuttua musaa.
Mutta sitten ihan tuommoisten muuten vain tuttujen, ei ehkä muuten niin hyvien kappaleiden lisäksi (nuo eivät tokikaan ole toisiaan pois sulkevia seikkoja) olen kyllä kuullut monta tosi hyvää kappaletta. Tärkeimpänä tässä vaikka I will stay. Se on yksi lempikappaleeni. Sitten joskus tuli jotain Yövissyä ja sitten tuli kerran Pelko pimeän. Sekin oli ihan piristävää. Ja muutakin ihanaa.

Mutta sitten olen kuunnellut ihan muutenkin musiikkia. CDeiltä. Nyt kun joulukin on tässä ihan lähellä niin lainasin kasan joululevyjä. Karvakuonojen joulun ja Stefanin Panhuilujoulun. Nuo molemmat olivat kyllä erittäin tervetulleita. Etenkin ehkä tuo Stefu. Mutta oli Karviskin, siinä oli vain huonona puolena, se että siellä oli semmoisia kappaleita joilla ei ollut mitään tekemistä karvakuonojen kanssa, ja siten vähän tyhmiä. Mutta oli siellä hyviä Karvakuonojen kauniisti mörisemiä kappaleitani. Etenkin sydäntäni lämmitti kun siellä laulettiin samma på svenska. Ja vielä mainio kappale svenskaksi. Mutta tuo Stefun levy oli kyllä täyttä rautaa. Siinä kun oli semmoisia oikeasti hyviä joulukappaleita eikä vain semmoisia typeriä. Sitten kun vielä täydellisen mahtavaa panhuilunsoittoa. Ahh.

Tässä perjantaina kun minulla oli koulun jälkeen vähän luppoaikaa niin sitten menin kirjastoon tappamaan aikaa, ja menin pitkästä aikaa musiikkiosastolle (nuo joulusydit oli lainattu lastenosastolta). Aloin sitten siellä etsimään Riki Sorsan levyä. Mutta en löytänyt. Ihmettelin vähän että miksikähän täällä ei ole Ri'in levyjä. Jälkeenpäin selvisi, että ne ovatkin lainassa, Riiiii-kiiii on suosittu. No joskus toiste sitten.

No mutta en lähtenyt tyhjin käsin. Kun en Voimaa löytänyt, niin siinä vieressä huomioni kiinnittyi tutun näköisiin levyihin. Siellä oli Iron Maiden osasto. No selailin sitä ja löysin The final frontierin. Tajusin että olin kuullut kaikki muut studiolevyt IMiltä paitsi tämän viimeisimmän. No mikään ei estänyt minua lainaamasta sitä, kuitenkin taattua laatua. Vaikka muistelin kyllä että se edellinen albumi olisi ollut vähän ei niin hyvää, mutta aika multaa muistot. Ja vaikka se ei olisi ollut niin hyvä kuin jotkut edelliset, niin se on vain niin, että kaikki IMin levyt ovat vähintään hyviä. Siellä oli myös ainakin Virtual XI, se on kyllä yksi lempilevyistäni. Olen aina pitänyt Blazesta. Ja muutenkin mainio levy. Juuri tässä eilen kävin tuon levyn henkeen sopivan keskustelun siskoni kanssa; keskustelu koski outoilijoita, mutta ei siitä sen enempää.

Mutta nyt sitten tässä kuuntelen tätä levyä. Olen noin puolivälissä. Kyllä tämä on lainaamisen arvoinen. Pitää kuunnella tämä ainakin toistamiseen. Nautinnollista kamaa. En nyt sano tästä mitään onko tämä parempaa vai huonompaa kuin joku muu, kun ensimmäistä kertaa vasta kuuntelen. Mutta luulen että tämä on kyllä parempi kuin se edellinen.

Wedi onkin tuossa tarttunut minullekin ajankohtaiseen aiheeseen, minullakin nääs on tässä viimeaikoina bussimatkailu kovasti lisääntynyt, ja tätä myöten myös radion kuuntelu lisääntynyt. Melko useasti kuulen bussissa juurikin tuommoista suomalaista radiomusiikkia, ja siitä pääsemmekin tähän aiheeseeni, nimittäin olen tässä huomannut viime aikoina kuinka suvaitsevainen minusta on tullut musiikin suhteen. Olen nimittäin joskus uppiniskaisina nuoruusvuosinani aina jotenkin ajatellut, että suomalainen musiikki olisi ihan huonoa, ja kaiketi ihan syystäkin, eiväthän suomalaiset juuri missään mitään kauhean hyviä ole, mutta olen kuitenkin aina jotenkin mieltänyt suom musiikin autom tosi huonoksi.

Olen tässä kuitenkin viimeisen vuoden aikana varsinkin kovasti laajentanut musiikillisia mieltymyksiäni, ennen kun osasin olla hyvinkin suppeakatseinen. Juuri noita hyviä suomalaisisa yhtyeitä olen oikein kovasti yrittänyt etsiskellä, esimerkiksi Dumari on suuri suosikkini, varsinkin hänen levynsä Lasten mehuhetki, se on niin uskomattoman hyvä, että minun pitää lainata se kirjastosta kerta toisensa jälkeen, kun en sitä itse vielä omista. Suomalainen iskelmämusiikki nyt muutenkin on eritysien hyvää, siltä saralta nyt en kauheasti niinkään nimiä tunne, paitsi kyllä suosikkini eli Fredi. Kävi niin, että kerran purukummini autossa soi kasetti, jossa oli semmoisia aivan fantastisen kauniisti laulettuja dramaattisia lauluja, ja kun kysyin, että mikäs tämä on, niin kerrottiin, että Fredin Rakkauslauluja. Siitä hetkestä pitäen olen palavasti metsästänyt ko kasettia vielä kuitenkaan sitä löytämättä.

Sitten tuosta Wedin mainitsemasta radiomusiikista. Se on kyllä niin, että radio on petollinen keksintö. Nimittäin kun näreethän on niin, että melko useasti, vaikka radiosta tulisikin jotain hyvää yhtyettä, niin aina sieltä soitetaan sen yhtyeen huonoimpia biisejä, ns radiohittejä tai jotain sinne päin. Esim Yövissy on tästä tooosi hyvä esimerkki, ei missään radiossa soiteta mitään YVin mahtavia huippukappaleita, vaan aina vaan jotain tylsiä. No sitten taas on semmoisia artisteja & bändejä, joiden semmoiset radiokappaleet saattavat jopa olla heidän parhaimpiaan tai sitten muuten vain tosi hyviä, niin kuin nyt vaikka aika monet iskelmäköt. Esim Dumarin Ramona on kyllä niin ihanainen ja useasti radiossa soiva kappale, ettei onnella rajaa. Kuitenkin kantani on vähän semmoinen, että radio vähän pettää ihmisiä, varsinkin semmoiset kanavat, kuin enerzii tai vastaavat. Meinstriimmusiikkia, niin kuin äidinkielenopettajani sanoo, gyllä gyllä.

Minun piti kirjoittaa tähän vielä paljon isompikin palopuhe, mutta aikani kirjaston koneella loppuu, joten muokkailen tähän sitten ehkä vähän lisää, tai laitan uuden viestin, niin että kannattaa pitää tätä silmällä. Kaikkiahan varmaan kiinnostaa jakamattomasti mielipiteeni.

Ah, no minä voin tässä välissä kertoa vähän omia mielipiteitäni jotka varmasti kiinnostavat kaikkia niin vältyt sitten ylläpitäjän antipidon kohteeksi tulemisesta, vaikka semmoinen taidat jo kyllä olla.
Minulla on oikeastaan aika samanlainen juttu kuin RVOlalkin, että olen kyllä ajatellut että suomalainen musiikki on surkeaa mutta ei se olekaan. On tietenkin kyllä semmoisiakin suomalaisia bändejä joitten olen jo kauan tiennyt olevan hyviä. Nimittäin nyt esimerkiksi Lordi jonka levyn Ota painavan tässä lainasinkin. Ovathan kaikki suomalaiset sentään joskus olleet Lordifaneja, minäkin. Ja edelleen. En malta odottaa että pääsen kuulemaan Paholainen on häviijää.
Fredistä en ole oikein ikinä kuullukkaan, kiinnostuin heti. Etenkin nimen puolesta, se on erittäin lähellä sydäntäni ja muutenkin minua.

Niin... Tuosta hittijutusta minun pitikin kirjoittaa viime viestissäin tai sitten vain ajattelin sitä mutta unohdin tai en muuten vain sitten kirjoittanut sitä... sitten. Ei kun siitä kyllä sanoinkin. Mutta sitten on semmoisia tyhmiä kappaleita jotka nyt eivät ehkä ole mitenkään erityisen huonoja tai mitään, mutta sitten kun niitä kuulee kerta toisensa jälkeen alkaa pänniä. Tästä mahtavin esimerkki on kyllä joku Sinä olet minun siskoni. Tai taitaa olla Siskoni mun. No joka tapauksessa. Olen kuullut sen nyt tässä muutamien viikkojen aikana vähintään kolmesti. Ja kyllä minusta tuntuu että useamminkin. Voi hyvin olla viidestikin. Ekalla kerralla se oli ihan viihdyttävä ei siinä mitään. Mutta nyt on kyllä käynyt kyrsimään se laulu. Sitten vielä kun siinä ei paljon muuta lauleta kuin sitä kertosäettä joka on niinkin mielenkiintoinen kuin "Sinä olet minun siskoni" Huoh.

Mutta olen kyllä viime aikoina lainannut hirveästi sydejä. Niin paljon että en ehdi edes kuuntelemaan niitä. No ei sentään onhan niillä kauan aikaa olla lainassa. Nyt kuuntelen vähän semmoista jännää hetken mielijohdetta. En edes kunnolla muista miksi oikein lainasin tämän. Ouo. No kai lähinnä siksi että se on ruotsalainen. No osasin kyllä vähän odottaa ei niin hyvää musiikkia, ja sitä tämä on. Ruotsalaista Slipknotia. Enkä mitenkään ihmeesti välitä Slipklotsista, olen sitä kuullut ollessani erään entisen toverini toveri. Hän fanitti ja varmaan vieläkin fanittaa slipknotia. No minä en. Vähän turhan semmoista kärpästelyä taustalla ja sitten rähisevä mies. Ei minulla ole mitään rähiseviä miehiä vastaan mutta kaunis rähinä ja ruma rähinä on kaksi eri asiaa.

Mutta Slipklotsista tulikin mieleeni. Kun katsoin tässä kuukausia sitten FMA-animeja, niin se toinen aloitusmusiikki oli jotenkin tosi tutun kuuloinen. Se alku siitä. No sitten pähkäilin sitä ja kertailin sitä mielessäni kauan. Sitten aloin saada langan päästä kiinni ja lopulta tajusin. Nimittäin sen että tämän ja tämän alut ovat hyvinkin samanlaiset. Ja älkää nyt vain tulko sanomaan tähän että eihän ne ees kuulosta samalta. Tai kaikki kuulostaa samalta. Jutun juuri on nyt vain siinä että minulla tuli tuosta Reaadisteaadimenestä mieleen tuo Ennen unohdan. Ja kyllä ne ihan alut on samanlaiset. JA vain ne alut en tässä tosiaankaan käy väittämään että ne on kokonaan samanlaiset. Vain ne alut.

Mutta vielä tähän se, että sain kuin sainkin lainattua tässä joku aika sitten Riki Sorsan levyn. En ole vielä kuunnellut mutta kyllä senkin aika kohta koittaa. Ja täytyy sen verran sanoa vielä että kun tuolla "mollasin" A matter of life and deathia, niin ei se ole mollaamiseni tasoinen vaan paljon parempi. Ja tuon haikailemani Virtual XIn aiheuttamaa masennusta vastaan sain toveriltani lainaan X factorin, on ihan ihanaa kuulla Blazea ja muutenkin. Etenkin kappale 2 A.M. on tosi lähellä sydäntäni, jo nimensäkin perusteella, olisi hauskaa jos olisi kaksi Aamia, tai sitten ei. Mutta kappale on kyllä muutenkin levyn parhaimmistoa.

Mutta nyt lopetin tuon ruotsitiesminkä kuuntelun kesken kun en kestänyt sitä, ja kuuntelen Ota painavaa. Aaaaaaaaaaah. "Elektrinen dinosaurus Desperado vampyyri tämä on painava-paino mystikuui"
Todella mystistä. Ah Lordi on kyllä täältä ja matalalta.

Noniin, jatkanpa tässä vielä luontevasti samata aiheesta, kun rasittava megajättilösimistuntini jatkuu. Kerkesin tuossa välissä muuten lukaista Tohtori Sykerö ja kaikkien aikojen joulun, tosi mahtis kirja.

Tosiaan tuosta Fredistä vielä, kerran näin yhdellä kirppiillä 2 hänen kasettiaan ihan naurettavan halpaan hintaan, jotain á 50 snt. Sitten tongin niitä, ja en enää löytänyt sitä toista, ja sitten masennuin, enkä ostanut kumpaakaan, olinpas loogillinen. Pitää varmaan joskus mennä korjaamaan erheeni. Innostustani tuolloin ehkä myös vähän latisti se kun kumpikaan niistä kaseteista ei ollut tämä suuresti rakastamani Rakkauslauluja, joka kyllä saattaa olla jonkin sortin kokoelma, niin kuin kyllä saattoivat olla ne kirppiillä näkemänikin kasetit. Kumpikaan niistä nyt ei kuitenkaan sisältänyt sitten mitään tuttuja laulujakaan niin jätin ne sitten sinne. On se kumma kun en opi, minulla on huonoja kokemuksia hyvien kauppojen hylkäämisestä, mutta silti vain jatkan huonoja tapojani. No aina ei voi voittaa, ja olenhan muutenkin askeetikko. Tässä nyt viel' tämmöinen yksi ihan ehdottomasti suosikkilaulujani Frediltä. Tääydellistä.

No joo, sitten minun piti vielä viime viestissäni ehkä vähäsen jatkaa tuosta suvaitsevaisuuteni lisääntymisestä. Tämä nyt on ehkä vähän noloa tulla näin lyhyellä aikavälillä korjailemaan sanomisiaan ja muuttamaan mielipiteitään, mutta eipä kai sille mitään voi, että mielialat myllertävät. Nimittäin tuosta jpopista, jota olen tänne joskus aiemmin kommentoinut en niin maireasti, ja Eewyi sitten tulikin korjailemaan mielipiteitäni oikeaan uskoon jne. En nyt jaksa etsiä mitään sitaatteja, mutta näin asiat hoituvat. Minä nyt olen aina ollut tämmöinen masokistisia piirteitä omaava persoona siinä mielessä, että pidän tutustmisesta kaikkeen josta en pidä. Se on ihan niinkuin umpiviisas taloekonomioiden opettajanikin kiekaisi kerran, että mikä hyvänsä ruoka alkaa maistua hyvältä, kun sitä vain maistaa tarpeeksi monta kertaa. No, näin sitten onnistuin upottamaan itseni ihkun japanimusiikin suohon.

Ensinnäkin täytyy todeta jo animeita katsellesani huomioima juttu, että japaneesi on, ah, niin kaunis kieli kuunnella. Se on hauska kieli, kun se kuulostaa välillä suomelta ja välillä svärjeltä ja välillä ihan käsittämättömältä pomiloinnilta. Lopputulos on sitten semmoista todella kauniin kuuloista. Japaneesi soveltuukin mielestäni laulannan kieleksi oikein hyvin, eikä sillä että heidän musiikkinsakaan mitenkään vähäarvoista olisi.

Se on jännää, kun on tuommoista länsimaista popmusiikkia, siis semmoista kevyttä musiikkia, tai semmoista radiomusaa, minkälaista nyt on ehkä vähän liiaksikin asti, ja joka nyt ei musiikillisilta asnioiltaan ole aina niin huikeaa, vaan sen musiikin tarkoitus on vain olla tarttuvaa ja mukana laulettavaa ja viihdyttävää jne. Juurikin semmoista kuin nyt vaikka tuo Wedin mainitsema Sisko mun, vai mikä lienikään. No, semmoinen musiikki nyt ei hirveämmin mieltäni lämmitä. Minä arvostan musiikissa semmoista tietynlaista sielukkuutta, ja jotkut tuommoiset radiohitit nyt valitettavasti ovat vähän semmoisia sieluttoman onttoja, vähän niinkuin rahastusmielessä tehtyä musiikkia.

Selitän tätä nyt kauhean pitkästi, koska tämä on aika vaikeata selittää, mutta sitten kun on tuommoista vastaavanlaista japaneesea popmusiikkia, niin jollain lailla se koskettaa tunteitani paljon syvemmältä kuin länsimainen vastineensa, vaikkei niissä hirveästi mitään musiikillisia eroja olisikaan. No, tästä loistoesimerkkinä toimii nyt vaikkapa ensikosketukseni jpopin ihmeelliseen maailmaan, rakkaan Aamimme^2 joskus muinoin blogiinsa laittama FMAvelihupputunari SID - Rain. Totta kai kuuntelin sen ja ihastuin siihen kappaleeseen, jostain syystä kovin syvästi, se kyllä koskettaa vieläkin. Totta kai sitten luontaista uteliaisuuttani menin ja kuuntelin vähän lisää Sidoa, ja ka kummaa, sehän oli ihan huikean hienoa musiikkia, hyvää ja sisällökästä popmusiikkia, ihan toista kuin mikään länsimainen radiopop.

Tämä on kyllä kaiken kaikkiaan todella mystillistä. No sitten olen vähän laajentanut jpoptietouttani animejen ääniraitojen kautta. Esim nyt vaikkapa Furubasta tutut Ritsuko Okazakin tunarit johdattivat minut kuuntelemaan muutakin hänen tuotantoaan, ja ah kuink' herkistävää se olikaan. Tuokin on just semmoinen juttu, että onhan meikäläisten radio pullollaan tuommoisia laulavia naisia, mutten kyllä koskaan ole kuullut radiosta mitään Ritsukon veroista naislaulajaa. Siinä vain on sitä jotakin, ehkä olen entisessä elämässäni ollut japaneesi tai jotain. Tai no olenhan nykyisessäkin elämässäni samurai, ja vielä haluamassa kuolemaan, niin että kaipa silläkin on osuutensa asiassa. Samoin nyt vielä täytyy mainita, että kuuntelin muutaman kappaleen tuota Poruno gurafitiakin, joka FMAsta tuttuna lämmitti mieltäni Melissalaulullaan, sekin vaikutti manok musiikilta. Olen kyllä kuunnellut satunnaisesti muutakin jpoppia, mutten nyt millään jaksa tässä muistella saatikka luetella kaikkea, ja sitä paitsi aikani loppuu taas kohta, eli olen kirjoittanut tätä n ½h, huhhuh.

Musiikki, Uusin rakkauteni. Ja tietenkin, lähes kaikki joka kuulostaa omaan korvaan mahtavalta kuulostaa muilta pelottavalta tai masetavalta esim. Kagome kagome. Kyllähän minä tykkään parista kevyemmästäkin musiikista esim. Kokoro . Se on kai siinä, että masetavissa/pelottavissa musiikeissa on tarina mukana ja herättää sisäisen(kamalan)taiteilijani.
Ja tietenkin, soittorasiat. I'm gonna catch them all!(Miinus ne kamalat jotka ovat yleensä soittorasioissa)Parasta mitä olen ikinä kuullut! Ja entäs exäni klassinen? Tylsää ellei ole peli- tai elokuvamusiikkia.