Musiikki

Millaista musiikkia kuuntelette? Kuka/mikä on lempi laulajanne/bändinne? Miksi?

Minä kuuntelen monenlaista musiikkia, mutta ns. massamusiikkia en voi sietää. Vaihtoehtoinen hevi on ihanaa, sen sijaan täysin soinnitonta rääkymistä en kestä. Ulkomaalainen räppi voi joskus olla hyvää, mutta en muuten räpistä pidä, varsinkaan suomeksi . Lempi bändini on System of a Down, Nightwish, Evanescene ja Florence and the machine. Pidän myös Imogen Heapistä, Serj Tankianista itsestään ja joistakin satunnaisista laulajista. Enemmän se biisi ratkaisee

Fanien tekemissä soturikissa videoissa musiikki on ratkaiseva tekijä ja tosi monessa videossa on ihania biisejä

Minä tykään yleensä kuunella klassista. Äitini taas tuntuu kuuntelevan kaikkia mailman musiikkeja... Minäkään en tykkää suomalaisesta räpistä

muuten Nighteye ooks koittanu semmosta ku within temptation se on yks mun suosikki laulaja sen musa on vähä niinku Nigtwish:in.En tykkää suomalaisista räppäreistä ja jotkut enkun kieliset kappaleet menee jos niissä ei ookokoajan räppäämistä.Mun musiikki maku on aika vaihtelevaa yhtenä päivänä kuuntelen kuorolauluja ja toisena päivänä gootti musaa
nightwish ja Evannecence kuuluvat mun suosikkeihin.Tykkään myös paljon teema musiikeista

Tykkään eniten Chisusta, Irinasta ja Anna Puusta. Mut esim. Stella ja Regina on aika huonoja.

Musiikki alkoi kiinnostaa minua siinä alakoulun alkuluokilla. Ihan ekana (ainoana) suosikkina löysin Iron Maidenin, ja samantyylistä hevanderia tuli luukuteltua aika pitkään. Olen kuitenkin varmaan luonnostani sen verran monipuolisuuden ystävä, että musiikkimakukin laajeni nopeasti vähän mihin sattui.

Nykyään kuuntelen todella avarasti kaikenlaista musiikkia ehkäpä yhdellä nyrkkisäännöllä: Jos musiikkia ei ole soitettu oikein soittimin, se ei ole mielestäni musiikkia. Kaikki tämmöiset autotune-lapsitähdet/konebiittijytkeet ovat hallaa korvilleni. Muuten "kestän" kuunnella melkein mitä hyvänsä.

Lähimpänä sydäntä kuitenkin 60-70-lukujen psykedeelinen/progressiivinen musiikki (Frank Zappa, Mothers of Invention, Jethro Tull); muu 70-luvun rock (Toto, Deep Purpe); jazz/bluesrock (Santana, Whitesnake); 80-luvun heavy metal (Iron Maiden, Saxon); thrash metal (mm. Overkill, Nuclear Assault, Slayer); death metal (Cannibal Corpse, Nile Carcass).

Artisteja voisin keksiä vielä vaikka lukemattomia lisää. Suluissa olevat vain esimerkkibändejä mainituista genreistä. On hyvin mahdollista, ettei tällä laudalla kukaan ole edes kuullut mistään mainitsemistani yhtyeistä, mutta ainakin suomen ylpeys, Nightwish on mainittu ylempänä jonkun toimesta. Liputetaanpa siis yhdessä NW:n puolesta!

Soitan myös kahdessa bändissä pääinstrumenttinani kitara. Sen lisäksi lauleskelen, soitan koskettimia, ja paljon muita perkussiivisia, ja melua tuottavia instrumentteja. Sävellän ja sanoitan näissä bändeissä musiikkia. Sanoituksia revin aika paljon kirjallisuudesta. Soturikissa-inspiroitunutta musiikkiako...? Mahdollisesti linkkailen tänne joskus jotakin...

Niin ja yhtenä harrastuksenani mainittakoon musiikkilevyjen keräily. Eli en osaa kuunnella musiikkia koneelta tai mp3:sta (vaikka taitavatkin olla jotain Ishaissea nykyään?). Nautin levykokonaisuudesta, ja siitä fyysisestä kiekosta kädessäni, oli se kiekko sitten CD tai 12-tuumainen vinyyliälppäri.

Go down moses (Louis Armstrong) on mainio jazzkappale.
Suosittelen kaikille.

Mulla on aika erikoinen musiikki maku (ainaki kaverien mielestä ) mun lempibändejä on The Bunny The Bear, Brand new, Marilyn Manson ja sit kuuntelen vähän erilaisia biisejä eri bändeiltä, mut noi kolme on semmoset parhaat

Wedge kirjoitti:Go down moses (Louis Armstrong) on mainio jazzkappale.
Suosittelen kaikille.

Kuunteletko paljon muutakin jazzia? Itse pidän jazz-musiikista todella paljon! En nyt juuri Louis Armstrongia ole kuunnellut koskaan, mutta tuo Moseshan oli ihan oiva kappale. Voisi tutustua tarkemminkin miehen tuotantoon.

Jazz-musiikin lajejakin on niin kamalan paljon... Itse en tunne artisteja niinkään hyvin, kun kuuntelen vaan ja nautin taiturimaisesta musiikista. Esimerkiksi amerikkalainen Bob James tekee todella hyvää softimpaa jazzia. Nautilus vuodelta 1974.

En hirveämmin kuuntele jatsia, Go down Moseskin oli vähän tuollainen päähänpisto, mutta se olikin mahtava viisu . Nautilus oli hienoa musiikkia. Hurriganesin I will stay on muuten hyvä kappale.

Go Down Moses on kyllä omia persoonallisia suosikkikappaleitani. Siinä veisussa on sitä jotain! Louis Armstrong on mitä mahtavin laulaja ja hyvä soittamaan torvisoittimia. Nautin kyllä vähän kaikenmoisesta musiikista, mutta en semmoisesta suhinasta, jota kuuluu puhelimien kaiuttimista tai semmoisesta jumputuksesta missä hoetaan kokoajan samaa looppia. Keskiaikainen musiikki on tosi lähellä sydäntäni. Erityisesti Leoninus ja Perotinus olivat aikansa neroja, jotka ovat tehneet todella hyvää musiikkia.

Kuuntelen muuten tässä nyt Lordi - Chainsaw buffet
On aika hyvä kappale muuten, se tuo mieleeni villin lapsuuteni kun kuuntelin tätä toverini kera joskus. ihan tässä herkistyy.
Harmi että lordin rumpali kuoli mutta onneksi sillä on nyt uusi vaikka sen nimeä ei kerrotakaan vielä mutta ehkä sekin päivä koittaa. Ketjusahabuffetti.

Hihhih, minulla on yksi toveri, joka tykkää Lordista ihan süperpaljon. Heti kun hän pääsee koulusta, hän laittaa kuulokkeet korviinsa ja alkaa kuuntelemaan Lordia. Itse en pidä siitä ehkä niin kauheasti, mutta on sillä joitain legendaarisia kappaleita. Tosi surullista kyllä tuo rumpalin kuolema, äriipee.

Opettelin muuten tässä kitaralla ja pianolla tuon Go Down Mosesin. Se on yksi minunkin suosikkikappaleitani, tajusitteko? Kirjoitin jopa englannin valtakunnalliseen kirjoitelmaan, kuinka paljon rakastan sitä kappaletta, ja sain täydet pisteet.

Itse kuuntelen kaikenlaista musiikkia. Minulla on todella laaja musamaku, eikä genrellä ole aina niin väliäkään. Voin kumminkin sanoa, että harvemmin innostun mm. todella raskaasta rokista [esim, metalli ja muu tällainen "karjuntahevi"] tai iskelmästä. Kaikki muu sitten meneekin. Esimerkiksi tätä kirjoittaessani kuuntelen Tiestöä. Voisin kumminkin sanoa, että "päägenreinäni" ovat j-pop, pop, poprock/rock, ja kaikenlainen tanssimusiikki [erityisesti kumminkin trance].
Lempiartistini on japanilainen "J-pop Kuningatar" Ayumi Hamasaki. Minulla onkin hänen kaikki studioalbuminsa ja kaikkea muutakin :3

Muihin suosikkiartisteihini lukeutuu Japanin puolelta mm. Namie Amuro, Koda Kumi, AAA, Morning Musume, Asian Kung-fu Generation, T.M.Revolution, moumoon, Kana Nishino ja lukuisat muut bändit/artistit.

Länsimaiden puolelta mm. suomalaisista Maija Vilkkumaa, Chisu, Jenni Vartiainen, PMMP jne.
Amerikkalaisista diggailen Madonnaa [ainoa oikea "popin kuningatar" minulle], Lady Gagaa, Green Dayta [paras <3], 30 Seconds To Marsia [erityisesti THIS IS WAR:ia, se on kuin Warriorsin soundtrack : D] ja lukuisia muitakin tulee kuunneltua enemmän tai vähemmän~

Ruotsalaisista bändeistä Kent on ehdottomasti ihanin <3 Taitaakin olla ainoa ruotsiksi laulava ruotsalaisbändi, josta todella pidän.

Kuuntelen ja pidän myös jonkin verran korealaisesta popista, vaikka se ei ole missään mielessä määrältään tai laajudeltaan lähelläkään j-popin kuunteluani.

Minä en oikein pidä japanilaisesta musiikista. No on kyllä yksi tosi hyvä japanilainen muusikko, tämmöinen. Kai sitä voisi itsekin kokeilla tuommoista, mutta tosi taitava tyyppi tuo on.

Tein tässä muuten eilen tuon ylläolevan tyypin ohjeilla porkkanaokariinan. Se soi ihan kauniisti mutta parantamisen varaa kyllä on, mutta ensimmäiseksi onnistuneeksi ihanan hyvä.
Sitten tänään yritin tehdä munaokariinan mutta rikoin kuoren vahingossa.

Olen muutenkin tehnyt okariinoja esimerkiksi
sählypallo-okariina:n
ja sitten sellaisista lääkepurkeista ja läheisen joen pohjalta kaivetusta savesta. Niillä on kauniit soinnit.

Myöskin olen tehnytMuovinen tinapilli:n
se on tosi hyvä

Ohhoh, sinähän vaikutat ihan ammatimaiselta soitinrakentajalta. Oletko harkinnut meneväsi Ikaalisten (vai Imatrallako se oli) soitinrakentamoon töihin. Minua vain vähän mietityttää, että miten muovista voi tehdä tinapillin, sehän kuulostaa ihan alkemialta.

Kuuntelen tässä muuten juuri Slipknotin mainiota kappaletta Kaiken takana on nainen. Se kuvaa aika hyvin käsitystäni maailmasta. Slipknotin soittajat näyttävät kyllä tosi ihmeellisiltä, kun niillä on tuommoiset kämäsen duunarin haalarit, ja sitten ne kaikki heiluvat tuolla tavalla samalla tavalla. Ja sitten vielä tuolla yhdellä rumpujen hakkaajalla on tuommoinen pitkä löysä nenä. No, onhan se ihan hyvä, että musiikin huumoriarvoa kasvatetaan koomillisella pukeutumisella. Ja joka tapauksessa tuo biisi on tosi hyvä!

Runningvegetableoil kirjoitti:Minä en oikein pidä japanilaisesta musiikista. No on kyllä yksi tosi hyvä japanilainen muusikko, tämmöinen. Kai sitä voisi itsekin kokeilla tuommoista, mutta tosi taitava tyyppi tuo on.

Saanko kysyä mitä japanilaista olet kokeillut? :3 Japanin suunnalta löytyy monenlaista artistia ja bändiä, ottaen huomioon että maassa on maailman toiseksi suurimmat musiikkimarkkinat heti USA:n jälkeen. Ja miksi et pidä? ^_^ [Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn]

No hehee, tuo nyt oli vain tuommoinen törkeä yleistys, millaisia ei vissiin koskaan saisi sanoa. Mikäpä kukaan on sanomaan, ettei pidä jonkun tietyn maan musiikista, kun aikas mahdotonta se olisi kuunnella kaikkia jonkun tietyn maalaisia bändejä. Mutta semmoinen japanilaisen musiikin yleiskäsitys, niin kuin nuo kaikenlaiset animemusiikkijutut eivät oikein ole mieleeni. Kyllähän hyvää japanilaista varmastikin löytäisi jos alkaisi oikein etsimään, mutta kun minä nyt vain kuuntelen vähän mitä sattuu, eikä vastaan ole sattunut vielä mitään tosi hyvää japanilaista. Enpä kyllä kauheasti soittajien kansallisuuksia tutkiskele musiikkia kuunnellesani. Muotoilin lauseeni aiemmin ehkä vähän hölmönlaisesti, mutta heita3 on kyllä silti nero!

Voisin vaikka perua sanani ala-asteen opettajan opettamalla tavalla: .atsikiisum atsesialinapaj ädip niekio ne äniM

Runningvegetableoil kirjoitti:No hehee, tuo nyt oli vain tuommoinen törkeä yleistys, millaisia ei vissiin koskaan saisi sanoa. Mikäpä kukaan on sanomaan, ettei pidä jonkun tietyn maan musiikista, kun aikas mahdotonta se olisi kuunnella kaikkia jonkun tietyn maalaisia bändejä. Mutta semmoinen japanilaisen musiikin yleiskäsitys, niin kuin nuo kaikenlaiset animemusiikkijutut eivät oikein ole mieleeni. Kyllähän hyvää japanilaista varmastikin löytäisi jos alkaisi oikein etsimään, mutta kun minä nyt vain kuuntelen vähän mitä sattuu, eikä vastaan ole sattunut vielä mitään tosi hyvää japanilaista. Enpä kyllä kauheasti soittajien kansallisuuksia tutkiskele musiikkia kuunnellesani. Muotoilin lauseeni aiemmin ehkä vähän hölmönlaisesti, mutta heita3 on kyllä silti nero!

Voisin vaikka perua sanani ala-asteen opettajan opettamalla tavalla: .atsikiisum atsesialinapaj ädip niekio ne äniM

Tämä ei ollut mikään hyökkäys sinua vastaan, ihan kohteliaasti ja mielenkiinnosta kysyin, että onko sulla jotain tarkempaa ajatusta siihen miksi et pidä. Mulle on ihan sama kuka mitäkin kuuntelee, ja mulle on myös aivan sama jos joku ei pidä samasta musiikista kuin minä, joten ei tarvitse pelätä että jotenkin loukkaantuisin : D
Ja viestini tarkoituksena ei ollut mitenkään käännyttää sinua kuuntelemaan japanilaista musiikkia, jos sellaisen käsityksen sait. Halusin vaan vähän herättää keskustelua asian tiimoilta, ei muuta.

Minulla oli äsken tuolla pihakeinussa istuskellessa oikea luonnonorkesteri. Minulla oli vanha kunnon pajupilli josta nyt lähtee vain yksi ääni. Sitten minulla oli pajupillistä tehty semmoinen muunnelma että se oli semmoinen liukupilli, ja sillä sai tosi monta erilaista ääntä. Vielä oli voikukkapärisijä josta lähti neljää eri ääntä, siitä voisi kyllä tehdä vielä moniäänisemmänkin mutta en siitä uskaltanut tehdä kun se soi niin kauniisti neljällä äänellä eikä edes ollut mitenkään hirveän hyvä aihio. Olin kylläkin yksin joten pystyin soittamaan vain yhtä kerrallaan, mutta hauskaa oli ja naapuritkin varmaan nauttivat kun etenkin siitä liukupillistä tuli aika kova ääni. Tunnelma oli katossa vaikka kattona sillä on taivas. Pajusta voisi tehdä myös nokkahuilunkin jos joskus jaksaisi. Pajusoittimet ja voikukkasoittimet ovat kyllä semmoisia että ne kuivuvat päivässä ja sen jälkeen ne eivät pakosti enää soi. Ehkä ne kestäisivät jos ne laittaisi lillumaan veteen tai öljyyn.

Soitinrakennuksesta vielä että sain tehtyä munankuoriokariinan onnistuneesti. Siinä oli kyllä vähän väärä se viides sävel mutta kyllä sillä soitti. Sen jälkeen vielä tein yhden ja siitä tuli oikeastaan aika täydellinen.

Höh, itsekin aina keväisin alan rakentelemaan luonnon antimista soittimia. En tosin ole kauhean hyvä siinä. Aina kun yritän rakentaa tuommoista voikukkatorvea, jossa siis halkaistaan voikukan toisesta päästä vähäsen, että siihen muodostuu semmoinen ruokolehdykän tapainen, niin epäonnistun. Ehkä minulla vain ei ole soitinrakentajan lahjoja. Niistä voikukista tulee kyllä aina tosi kitkerä olo, kun niitä yrittää soittaa puhaltamalla.

Tuli muuten yhdestä Fingerpori-stripistä, ja siitä että muistelin tätä joskus soitelleeni kitaratunnilla mieleeni tämmöinen todella hyvä kappale.

No voin tässä kaikkien iloksi laittaa tähän jonninmoiset lyhyet teko-ohjeet tuohon pärisijään, taitaa olla lähinnä oboea, joka tosiaan kuuluu ruokolehdykkäisiin soittimiin.

Otetaan isohko voikukka katkaistaan siltä pää pois että kädessä on semmoinen näin aluksi ehkä mahdollisimman pitkä ei kuitenkaan hirveän semmoinen keskimittainen voi olla hyvä ensipärisijä. Voi niitä toki tehdä ihan mineistä ja tosi isoista. Sen jälkeen jos paksumman pään seinämät ovat tosi paksut niin kannattaa suosiolla pätkäistä siitä ohuemmasta päästä vähän pois että siitä tulee edes jotenkin paksu ja tehdä siitä ohuemmasta sitten puhalluspää. Mutta jos seinämät eivät ole paksut niin voi mainiosti tehdä isommasta (tyvi)päästä puhalluspään. Tai sitten voi katkoa paksumpaa niin että siihen tulee normaalinohuisseinämäinen.

Kun on sopiva varsi, niin joskus homma hoituu vain niin että litistää sormien välissä aiottua soittopäätä, niin että se halkeaa pieneltä matkalta molemmilta puolilta niin että se on kaksijakoinen siis tämmöinen I'I että tuo heittomerkki on molemmilta seinämiltä avoin. Jos putki ei halkea vain litistämällä niin sen voi toki muutenkin halkoa kynsiä käyttäen. Alle sentin halkaisumatka on aika hyväksikoettu.

Sitten voikin jo kokeilla puhaltaa halkaistuun päähän. Laittaa halkaistun pään suuhun niin että halkaistu osuus on kokonaan suussa. Jos tulee ääni niin hyvä hyvä. Jos ääni pärähtää vain hetkeksi ja tuntuu sitten tukkeutuvan voi kokeilla esim. puraista vähän päästä pois niin että halkio lyhenee tai tulee uusi alkio. Jos ei kuulu ollenkaan ääntä ja muissakin tapauksissa kuten huonossa äänenlaadussa ja muissa auttaa usein yksinkertaisesti se että litistää päätä sormilla halkeaman puoliskoja yhteen. Tuo litistäminen on hyvä yleisniksi aika moneen ongelmaan.

Voikukka kyllä maistuu ainakin alkuun tosi kitkerältä ja ainakin minun mielestäni aika pahalta. Vähän kuin Rybb&Deckers greippimehu. Se on tosi hyvää kannattaa kokeilla. Maistuu ehkä vähän samalta kuin voikukka. Mutta olen kai oppinut pitämään niistä koska ne maistuvat nykyään aika hyviltä. Voikukka (eikä kyllä varmaankaan R&D:kään) ei kuitenkaan ole myrkyllistä vaikka makuaisti varoittaakin meitä myrkyistä. Se on kai päinvastoin että se on terveellistä. Voikukan juuriakin voi syödä. Niitä kyllä ehkä pitää hotenkin käsitellä. Juuristahan on tehty pula-aikoina kahvinkorvikettakin.

Jos saa toimivan pillin niin siihen voi tehdä ja kannattaakin tehdä reikiä että voi soittaa sävelmiä. Sävelkorkeutta voi kyllä vähän muuttaa puhallusvoimakkuuden säädölläkin.
Reikä kannattaa tehdä ehkä ensin mahd kauas puhalluspäästä. Mitä lähempänä suuta reikä on sitä kimeämpi ääni on. Reiän koollakin on väliä, mitä isompi kolo sitä isompi muutos. Oboeen tulee kuin uusi putken toinen pää mistä ilma sitten menee.
Minä olen usein tehnyt reiät vain puraisemalla pienen palan vartta pois että siihen tulee semmoinen epämääräinen reikä. Noin toimiessa ei oikein tule mitenkään tarkkaa työtä tietenkään mutta hyvä siitä voi kuitenkin tulla. Olen tehnyt viisireikäisen pillin eilen juuri eli siinä oli kuusi eri ääntä plus puhallusvoimakkuudella pystyi säätelemään.

Pilliin voi myös tehdä halkiot molempiin päihin näin saa kaksi säveltä ilman reikiä. Tämä kylläkään ei aina onnistu mutta kannattaa kokeilla.

Tällaisia soittimia voi tehdä oikeastaan kai melkein mistä tahansa "löysähköstä putkesta". Itse olen tehnyt vasta voikukasta paperista ja pajunkuoresta. Pajunkuori on hauska kun se on aika samanlainen kuin voikukka mutta monta kertaa kovempi ääni ja muutenkin vähän erilainen. Pajuversion olen saanut jopa säilymään päiviä kun öljysin sen. Pajusta yksinkertaisesti niin että ottaa siitä sen kuoren pois ja halkaisee sen. Ohjeita kuoren irroittamiseen ja muuhun hauskaan saa pajupilliohjeista joita netissä on aika paljon.

Tutustuin tähän asiaan noin vuosi sitten kun oli koulussa luontopolku niin sitten otin vain jonkun voikukan ja leikin sillä ja sitten jossain vaiheessa huvikseni puhalsin siihen, sitten siitä tuli tosi hauska ääni. Silloin en vielä oikein tajunnut miten se toimi. Nyt sitten tänäkeväänä kokeilin ja perehdyin asiaan ja osaan jo toimia niitten kanssa jo ihan hyvin.

Toivottavasti opitte ja onnistutte.

Taidat olla varsinainen luonnonlahjakkuus alalla! Rupeankin heti huomenna kokeilemaan onneani, (vaikkemme sitä tarvitsekaan) voikukkapärisijöiden kanssa. Olen kyllä aika innostunut kaikista tuommoisista luonnon instrumenteista.

Nojoo, mutta sitten yksi tämmöinen tosi hyvä instrumentti löytyy meidän jok'ikisen omasta kurkusta. Kutsun sitä vinkujaksi, ja keksin sen yhdellä kemiantunnilla, kun käsittelimme hiilivetyjä. Niiden kaava kun nääs on aina semmoinen C-C-C-C-H-H-H-H. Sitten kun sanoin kovaa nuo kirjaimet, niin tuon Hn kohdalla huomasin vinkuvani. Tämä nyt on tämmöinen vähän vaikea juttu, mutta kun kokeilee avata suunsa ja sanoa ponnekkaasti H kurkun kautta, niin oikealla tekniikalla suusta kuuluu semmoinen vinkaisu. Sävelkorkeutta on aika helppo muutella, mutta ääniala on aika yksilöllinen. Itse en pääse kovinkaan korkealle, mutta olenkin vähän tämmöinen baritonityyppi. Jos yrittää vinkua, niin kannattaa muistaa yrittää välttää sanomasta HÖH, kun yrittää sanoa sen H. Yksi hölmö epämusikaalinen toverini mylväisee vain aina HÖH, kun hän pyrkii vinkumaan.

Aaahh vinkumisen jalo taito. Itse olen oppinut tuon muutama vuosi sitten. Harvat tosiaan osaavat sen. Eräs ystäväni yrittää aina mutta saa vain semmoista hengitystä jossa on semmoinen pieni vinku, ei semmoista jalon kuuloista täyteläistä vinguntaa.

Huomasin juuri että tuosta tuli aika pitkä tuosta selityksestäni. Voisin tähän laittaa pienen tiivistelmän: Ota voikukka. Pää pois. Halkaise toinen pää vähän. Litistä halkaistu pää. Puhalla.

Tuolla harrastuksesi tovassa vähän kerroin musiikinkuuntelustani. Kuuntelin tosiaan musiikkia toverini kanssa monta vuotta sitten. Sitten sen jälkeen en oikein ole kuunnellut mitään ainakaan niitä samoja mitä silloin. Ehkä se on syynä siihen että herkistyn kun kuuntelen näitä kappaleita. Voin häpeilemättä sanoa että kyynelehtiminenkin on joskus osana kappaleiden kuuntelussa. En kyllä tiedä jos silloin oli jotkut vanhat hyvät ajat. Minulla on kylllä nytkin ja melkein aina ollut aika hyvät ajat että minä olen ja olen ollutkin tosi onnellinen elämässäni. Nytkään minulla ei oikeammin ole oikein mitään murheita. Välillä tuntuu että minulla on vähän turhankin hävyttömän hyvä elämä.

Olen tässä viime aikoina kiinnostunut trumpetista soittimena. Se on tosi kiehtova. Aluksi luulin että siinäkin on semmoinen ruokolehdykkä mutta sitten minulle selvisi ettei siinä ole. Sitten olin vähän hämmentynyt että mistä se ääni oikein sitten tulee? Noh kun olin sitten selaillut internetiä niin minulle syntyi semmoinen jo jonkinlainen käsitys että miten se ääni siellä oikein syntyy. Kun sitten eilen kokeilin puhaltaa semmoisella tietyllä tavalla semmoiseen putkeen niin siitä tuli tosi hieno ääni. Ääni syntyy toisin kuin melkein kaikissa muissa soittimissa ihmisestä, suusta ja soitin on vain äänenvahvistajana. Trumpetti on vähän kuni munniharpun vastakohta. Munniharpussahan soitin värähtelee, ja suu toimii vain kaikukoppana vahvistaen äänen.