Pulinaa

Hohhoh, luinpas kyllä todellisen oudon kolumnin HSin nettisivuilta.
Nimittäin tämmöisen.
Minulla oli ja on vieläkin vähän semmoinen kumma epäilys, että onko tuo nyt oikeasti ihan tosissaan. No kyllä se vain taitaa olle. Jos on niin on kyllä ihmeellisen kolumnin kirjoittanut, ja on suoraan sanottuna aika tyhmä. Yritin kyllä tuosta etsiä semmoisia elementtejä, että se olisi jotenkin sarkastinen tai muuten vain semmoinen, mutta en kyllä millään löytänyt. Tulin sitten siihen tulokseen että kirjoittaja on sitten ihan tosissaan.

Hahhah. Osaa kyllä olla viisas ihminen jos väittää "kännykän" olevan vanha kännykkä. Minä en kyllä nykyisiä "kännyköitä" lue kännyköiksi. En nyt ehkä niin tiukkapipo etten itsekin voisi puhua kännyköistä "kännyköistä" puhuessani, mutta se on kyllä vale, että "kännykät" ovat kännyköitä. Samoin kuin "piirtäminen" on jonkun mielestä piirtämistä. Ihmiset osaavat olla tyhmiä.

Mutta miten kukaan voikaan kuvitella jonkun ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimen olevan hyvä. Sallikaa mun nauraa. Kun nämä uudet ovat ihan typeriä, niin entä sitten tuommoinen ensimmäinen malli. En nyt tietenkään väitä, että uusi on parempaa. En todellakaan. Mutta mitäköhän ihmeen järkeä on todeta se, että tuommoinen vanha kosketusnäytöllinen puhelin on huonompi tuommoisen elitistiporvarin mielestä kuin uusi. Totta kai kun kaikki haluavat sen uusimman ja "parhaimman". Pah.

Tosiaan tuolla kommenteissakin oli kyllä hyvin samanlaisia ajatuksia kuin minulla. "Vanha Noksu" hahhah, sallikaa minun taas nauraa. Miksi kukaan väittäisi 5 vuotta vanhaa kosketusnäytöllistä puhelinta vanhaksi. Saati sitten vanhaksi Noksuksi. Se on erittäin pilkkaavaa oikeita hyviä vanhoja Noksuja.
"Myytit Nokian hyvästä akkukestosta ja kameran laadusta katosivat äkkiä. --"
Sallikaa mun taas nauraa. Taas kuvittelee, että tuommoinen ensimmäinen kosketusnäytöllinen, joka syö akkua aivan sairaasti olisi jotenkin kauan akkukestävä. Tuon ajan akut kun olivat luultavasti tarkoitettu ihan oikeille kännyköille. En kyllä usko, että nykyisissäkään kosketusnäyttöpuhelimissa akku olisi mitenkään kovinkaan kestävä. Se taitaa olle niin, että akun kesto kasvaa samassa suhteessa kuin sitten akun kulutus. Nyky"kännyköillä" kun pitää tehdä kaikkea. Ja kaikkeen sitä akkua kuluukin.

Tuo kirjoitus oli kyllä typerintä ja masentavinta mitä olen pitkään aikaan lukenut. Kun tuo on juuri semmoisen porvarielitistin, joka käyttää semmoisia isoja puhelimia, vastaisku entisajan kännyköitä vastaan. Harvinaisen epäonnistunut vastaisku.
Tuommoinen "nykyajan kännykät ovat parempia kuin entisajan" "valitsenpas mahdollisen huonon "vanhan" kännykän, ja mollaan sitä"
Mmh. Hiirenaivoista. Tuo teksti oli muutenkin ärsyttävästi kirjoitettu.
Kun tuo kännykkä ei edes ole vanha. Viisi vuotta.

"Vaikka oma älypuhelin tuntuisi välillä monimutkaiselta akkurohmulta, se on silti valovuosia parempi kuin se vanha Noksu."
Surullista. Ei ole. Kaiken pahan juuri tässä tekstissä on se juurikin, että Pekka otti esimerkiksi vanhasta Noksusta, semmoisen keskivanhan, mahdollisimman huonon Noksun, ja sitten kätevästi yleisti kaikki vanhat Noksut tähän yhteen huonoon uuteen Noksuun. Hyi. Jos kirjoittaja olisi viitsinyt ottaa jonkun oikean, ja oikeasti hyvän vanhan Noksun käyttöönsä, niin olisi kyllä huomannut, että akkukesto on hyvä. Ja mitä Pekka on kännykän hyvyydestä mitään sanomaan kun on itse tuommoinen iso puhelin -elitisti. Jos kännykän hyvyys on Pekan mielestä siinä, että se on kuin huono pieni tietokone, niin selkis, mutta oletpahan väärässä. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

Minulla on käytössäni noin kymmenen vuotta vanha kännykkä. Se on jo aika vanha. Se voidaan jo helposti lukea vanhojen Noksujen piiriin, ja sen se ansaitseekin, ja se kyllä täyttää kaikki hyvän vanhan Noksun kriteerit. Sen akku kestää kauan, ja eipä se ole mennyt rikki kymmenessä vuodessa. En tiedä miten edellinen omistaja on käyttänyt tätä, mutta minulla tämä on ollut nyt jo ehkä vähän alle viisi vuotta. Eikä ole rikki mennyt. Minusta vähän tuntuu, että tuommoiset isot puhelimet kyllä menevät ihan järjestään rikki nyt vähintään vuoden kuluessa. En tiedä. Yleistäminen nyt on kamalaa, mutta en tiedä. Toisaalta kyllä varmasti minulla semmoinen iso puhelinkin luultavasti säilyisi aika ehjänä, koska minulla ei ole pakottavaa tarvetta heitellä puhelintani, eikä muutenkaan pahoinpidellä sitä.

Tässä minun puhelimessani on kyllä sekin huono puoli, jota Pekankin kolumni vähän sivusi. Nimittäin sitä, että minun puhelimen ei ole suunniteltu pianonsoittajille, niin kuin useimmat puelimet. Kun mitä minulla on kokemusta puhelimista, niin hirveän monissa on semmoiset kummat mininäppäimet joita pitää näppäillä kynsillä. Kun minulla nyt ei ole mitään pianonsoittajan ohuita kauniita sormia, vaan tämmöiset paksut ja tukevat. Semmoisella sitten semmoisen mininäppäimisen kännykän näppäily on vähän rasittavaa. Mutta ei tämmöisen, jossa näppäimet ovat järkevän kokoisia.

Eikä tuo ongelma suinkaan ratkaistu isoilla puhelimilla, joissa on kosketusnäyttö. Päin vastoin. Tämmöisillä antipianonsoittajasormilla semmoisen tyhmän kosketusnäytön käyttäminen nyt on auttamatta kömpelöä. Pah. Sitten siinä pitäisi olla tuommoinen tikku, ja semmoisten käyttö nyt on sekin vähän epäilyttävää. Ensinnäkin semmoinen katoaa helposti. Ja toisekseen vihaan tikkuja. Korra ei ole tikku. Korra on normaali. Haluaisin oikeasti olla Korra.

Ei minulla olisi mitään tätä kirjoitusta vastaan, jos se olisi väittänyt, että vanha kosketusnäyttöpuhelin ei ole uuden kosketusnäyttöpuhelimen veroinen. Ei varmaan ole, mutta jo otsikko pilaa kaiken, kun sen luettua olettaa, että tässä puhutaan oikeasta vanhasta Noksusta, eikä mistään uudesta Noksusta. Aika pitkällehän juuri niin kirjoituksessa tehdäänkin. Verrataan vanhaa ja uutta kosketusnäytöllistä. Mutta silti siitä tulee ehdottoman semmoinen kuva, ettäkö Pekka tarkoittaisi nyt sitä, ettäkö kosketusnäytölliset olisivat jotenkin automaattisesti parempia kuin muut. Shaami päällä sinä Pekka, shaami päällä sinä!

Ah, ah, ah ja voih!
Olen ja olemme juuri ohittaneet valtavan juhlapäivän. Mikä synti!
No eihän siitä maailma kaadu, voimmehan juhlia ja onnitella näin viisi päivää jäljessä.
Mitä? Ketä?
Tätä juhlapäivää ette näe kalentereistanne. Ette, vaikka teillä olisi mitkä uusimmat paholaisen sonta-aukot suoraan sieltä ja syvältä. Jos näkisitte, niin melkein jopa voisin hankkia semmoisen. Ei, en voisi. Mutta jos tämä juhla on merkitty kalentereihinne, niin on teillä kyllä mahtiskalenterit.

10.4. vietimme Wedgen PMTissä oleon yksivuotisjuhlaa. Mainio juhla. Voimme juhlia ja onnitella sekä minua, että PMTiä, joka on saanut tämmöisen monilahjakkuuden seuraansa.

Miten tulin miettineeksi tätä juhlaa. En nyt sentään ole niin itsekeskeinen, että olisin vahdannut tätä simämuna kovana, jotta voisin juhlia itseäni. En, vaikkei se nyt pakosti niin itsekeskeistä olisikaan.
Kävin miettimään erinäisistä syistä, jotka voin kyllä joskus kertoa, että kuinka kauan olenkaan käyttänyt sanaa "Aami". Noh, siitä kävin sitten luomaan semmoista ajatuspolkua, että kyllä, SKien lukemisen aloitin joskus viime talvena, eikä siitä montaa kuukautta kun sitten rekisteröidyin PMTiin. Joten joskus huhtikuussa. Nyt on huhtikuu. Onkohan se päivä tässä käsillä.

No olihan se, vähän tosin myöhästyin. No tuostahan nyt ei ehkä ihan suoraan voi nähdä päivää tai hetkeä jona aloin käyttää nimitystä "Aami", mutta voin melkein vannoa, että hyvin pian tänne rekisteröitymisen jälkeen. Olin kyllä sitä ennenkin vähän seuraillut TPiä sekä PMTiäkin jonkin verran, joten ei se nyt ole ihan mahdotonta, että jo ennen rekisteröitymistäni, mutta en usko. Tuo kyllä tukee juuri sitäkin, että olen jo aika nopeasti rekisteröitymiseni jälkeen alkanut puhua Aamista, koska olen jo rekisteröitymistänikin ennen 'tuntenut' Aamin. Ja mistäs muusta minä tovereideni kanssa puhuisin jos en Aamista.

Voisimme siis melkein viettää tänä päivänä Aamin vuosijuhlaa, tai sitten emme.

Huh, voisi melkein tämän juhlan ansiosta lukea kaikki viestini. Tai sitten ei. Vaikka alkuaikojen viestit olivatkin semmoisia parin rivin mittaisia, niin yli viidestäsadasta viestistä tulee kuitenkin jo jonkinmoinen romaani. Etenkin kun loppu on sitten silkkaa silkkoa. Ei silkkoa, vaan pitkiä pätkiä pelkkää asiaa.

Tässä viime aikoina ei tosin ole tullut kirjoiteltua kovin paljoa, mutta sille on ihan järkisyyt. Ensinnäkin kukaan muu ei kirjoita. No se minua ei suuremmin häiritsisi, mutta tämä työasemani on vielä vähän niin epämukava, ettei tässä oikein viitsi paljoa kirjoitella. Tosin muokkasin tätä kyllä jo vähän ergonoomisemmaksi, mutta on tämä vieläkin vähän tukala. Ja nyt huomasin, että tämmöinen romaani syntyy helposti ja tämä on verrattoman hauskaa.

Kyllä minulla nimittäin jutun juurta olisi. Se vasta onkin ongelma. Minulla on paljon hyviä juttuja joita voisin tuoda muittenkin nähtäville, mutta kun ei oikein ole mitään kummempaa paikkaa jossa niitä julkistaa. Tänne PMTiin on kyllä hyvä viskellä kaikkea hengentuotostaan kuten tuo edellinenkin viesti isoista sontakasoista. Eikä Aamikaan suutu. Aami on pitkävihainen.
Voisi aloittaa tietenkin blogin, joka keräisi vamasti tuhansittain seuraajia.
Tai sitten ei.
Ehkä tyydyn pitämään ajatukseni ominani.
En kyllä.
Otamme esimerkin:
Ongelma: Latella on vääriä mielipiteitä. Korjaan Laden mielipiteet, mutta Late ei vakuutu, koska en jaksa selitellä pitemmin, koska vihaan Cboxia.
Seuraus: Late ei vakuutu, vaikka olenkin oikeassa.
Eräs ratkaisu: Minulla on valmis teksti jonka voin linkata Ladelle, jonka Late sitten lukee ja vakuuttuu.
Tai sitten pyydän Latea odottamaan ja kirjoitan tekstin, ja linkkaan sen Ladelle, johon Late voi sitten kommentoida, tai tehdä vastineen. Kommentointikaan ei ole ongelma vaikka sitten Cboxissakaan, koska sitten minulla on kuitenkin kirjoittamani pohjateksti, jota voin siteerata ja johon voin tukeutua. Ei tarvitse välttämättä kirjoittaa toista pitkää tekstinpätkää.
Millä tämä hoituisi: Blogilla.

Harmi, että vihaan bloggaamista. No en sentään, mutta ehkä se ei ole min grej. Tai sitten on.

Huh, huh, huh. Onneksi tässä OpenSUSEssa on näin viisas leikepöytä. En tiedä, ainakaan XPssä en ole huomannut moista. Luulen kyllä, että uudemmissa Windowseissa on, vaikka ei niistä kyllä koskaan tiedä. Nimittäin yritin kopioida tämän tekstin, varmuuskopioidakseni. Tietokoneeni ei ole mikään järin vakaa, ja sammuessaan voisin menettää tämän tekstin tms.
No, kun nautin elämäni vaikeaksi tekemisestä, niin olin vaihtanut Ctrlin ja Caps Lockin paikkaa niin, että kun painaa Ctrl, niin se toimii kuin Caps Lock normaalisti, ja viisi veerssi. No sitten vanhojen tottumusteni mukaan painoinkin Ctrl+c kopioidakseni, koko teksti hävisi, ja sen paikalle tuli C. Kesti vähän aikaa tajuta mitä kummaa oikein tapahtui.
Mutta leikepöytäpä kopioikin aina kaiken valintani talteen. Ts. jos maalaan vain jotain, niin se menee leikepöydälleni. Ei niin, että kun painan liitä, niin se liittyy, ei vaan silloin se liittyy jonka olen kopioinut, mutta sieltä leikepöydästä voi kaivaa sen maalatun osion.
Onneksi.
Mutta on tuolle näppäinvaihdokselle ihan järkisyy, enkä vain vaikeuttaakseni elämää sitä tehnyt. Päinvastoin, helpottaakseni elämääni.

Ah, kyllä. En nyt jaksa sitatoida mitään, tyydyn referoimaan.

Mutta, kuten jo toisaalla sanoin, niin totta totisesti maailma tarvitsee blogiasi. Tai no onhan maailma toki pullollaan kaikenmoisia blogeja, joissainpa jopa ihan oikeaa asiaa, vaikka toki valtaosa silkkaa roskaa, varsinkin juuri tuommoiset kantaaottavat "Minua harmittaa tämä ja tämä" blogit ovat yleensä juuri semmoisia väärämielipiteisten kirjoittamia. No, sinulla nyt taasen useimmiten on mielipiteet jokseenkin oikealla suunnalla, ja vaikkei blogiasi nyt ehkä kovin moni vältsist' lukisikaan, niin tottahan nyt aina voi riemuita, jos kirjoituksillaan saa edes muutamia yksittäisiä harhaoppisia kääntymään oikeuden tielle. Siispä kehoitan sinua oikeamielisen blogin kirjoitteluun.

Olen itsekin ehkä joskus moista harkinnut, mutta en kyllä koskaan sitten kuitenkaan tarkemmin ajateltuani. Minäkin olen populistisen mustavalkoisesti vain ajatellut, että bloggaaminen on tyhmää. No, eihän se nyt toki noin 1x välttämättä ole. Pikemminkin semmoinen ihan oikea bloggailu nyt on ihan järkevääkin, semmoinen tämmöinen, että kirjoittelee kunnon tekstiä aiheesta, mistä nyt kirjoittaakaan, sehän on oikeastaan ihan samanlaista kuin tämmöiselle forkalle kirjoittaminen, mutta vain eri ympäristössä ilman muiden häiriötekijöitä.

Se, mistä itse olen saanut varmaankin tuon "bloggaaminen on tyhmää" ajatukseni ovat semmoiset kammotukset kuin joku tumblr tex. En nyt oikein tiedä, että luokitellaanko tumblria edes blogiksi, kait, koska maailma on tyhmä, mutta se on kyllä juuri semmoista tyhjänpäiväistä, linkitän tähän jonkun tyhmän jutun, jonka bestikseni linkitti, tai kirjoitan tähän jonkun tyhmän lauseen. Tai ehkä blogivihani on kummunnut juurikin siitä, mitä sanoin elikkä, että suurin osa blogeista on tyhmiä tai väärämielisiä.

Miksikö sitten en kuitenkaan ole tehnyt blogia? Ei se nyt ainakaan asioiden tai mielipiteiden puutoksesta johdu. Pikemminkin niin, että minulla vain ei oikeastaan ole minkäänlaista tarvetta esitellä muille mielipiteitäni asioista saatikka liiemmin käännyttää muita kannoilleni. Jos nyt nojaamme faktaan, että 90% ihmisistä on tyhmiä, niin kaikkien erheiden korjaaminen olisi aivan turskatinmoinen urakka. Olen aina pitänyt enemmän vain partaani naureskelusta toisten typeryydelle.

Tuosta foorkallaoloajasta vielä:

Kastiksella lähestyy synttärit. Onenn lintu lentää jne. Hyvää syndeä Kastis, tulisit elävänä takaisin. Mietin tässä, että olen liittynyt tänne vuosi sitten viikko ennen Kastiin syndejä, ja sitten mietin, että olinko jo niin varhaisessa vaiheessa niin viisas, että olisin lähettänyt hälle PMonnittelut. Olen sen verran paljon PMitellyt, ettei lähetetyistäni näy lhäellekään noin varhaiseen aikaan. Tarvitsisinkin siis Kastiin tänne valaisemaan asiaa korkeimman omakätisesti, nimittäin minulla on muistikuva, että olisi nlähettänyt hälle kyllä onnittelut, mutta sitten kuitenkin epäilyttää, että harrastinko semmoista niinkin varhain kuin viikon täällä vasta oltuani.

Noh, tomasta toimeen Vihainen scifisetä.
Meh.

Miksikö sitten en kuitenkaan ole tehnyt blogia? Ei se nyt ainakaan asioiden tai mielipiteiden puutoksesta johdu. Pikemminkin niin, että minulla vain ei oikeastaan ole minkäänlaista tarvetta esitellä muille mielipiteitäni asioista saatikka liiemmin käännyttää muita kannoilleni. Jos nyt nojaamme faktaan, että 90% ihmisistä on tyhmiä, niin kaikkien erheiden korjaaminen olisi aivan turskatinmoinen urakka. Olen aina pitänyt enemmän vain partaani naureskelusta toisten typeryydelle. tongue

Tuo on kyllä hyvin hyvin totta. En minäkään blogia olisi perustanut jos ajatukseni olisi pelkkä yleisten mielipiteitten julkituominen ja käännyttäminen. Eipä siinäkään mitään vikaa olisi ollut, mutta ei minua semmoinen kiinnosta. Juuri tuo 90% juttu on vain juuri niin tosi, ja siihen vielä lisäykseksi, että nuo tyhmät ovat usein niin tyhmiä, etteivät tajua olevansa tyhmiä, eivätkä täten väräytä eväänsäkään vaikka siitä niille sanoisi.
Ja partaan naureskeleminen se vasta lystiä onkin. tongue

Mutta tämä lähinnä perustuu juuri siihen, että on joku yksittäinen henkilö esim. joka on väärässä, kuten esimerkissäni sanoin, niin semmoisen käännyttäminen toisinaan on ihan hauskaa. Etenkin kun ei minulla tässä muutakaan tekemistä oikein ole, niin se vasta lystiä onkin kirjoitella totuuksia, ja kumota tyhmän vastapuolen typeriä argumetteja kerran toisensa jälkeen. Mutta olen joutunut rajoittamaan tuota jaloa tehtävää kun en ole oikein missään voinut tuoda ajatuksiani julki. Nyt voin.
No ei kyllä ihan tuohonkaan. Kunhan helistin sanojani.
Kunhan perustin.
No, olen huomannut, että nautin tavattomasti kirjoittamisesta. En kuitenkaan ehkä niin mittenkään fikkien tai semmoisen. Tai kyllä sekin on ihan nautinnollista, mutta minkäs teet surkastuneen mielikuvituksen kanssa. Ja muutenkin. Semmoinen aina tuntuu semmoiselta soovalta, jota on maailma täynnä.
Tässä tuleekin juuri se, että en yritä käännyttää tms., vaan koska pidän kirjoittamisesta, niin on myös mukava kirjoittaa, ei sen takia, ettäkö kävisin opastamaan muita ihmisiä, vaan kirjoittaakseni. Ja tästä tulee toinen homma, että se on sitten kuitenkin tylsä kirjoittaa vain johonkin Libreofficeen jotain manifesteja. Tuntuisihan se vähän tarkoituksettomalta kirjoitella jotain sotkua vain itsensä nähtäväksi. Jos nyt kerran kirjoittaa, niin julkaiseminenkin on ihan viisasta.
Ja pitäähän minun nyt vähän pohjustaa tulevaisuudenammattiani; (taide)filosofi. Voin pyhittää blogini filosofoinnille. Ei, en voi.
Ja sitten siinä on juuri se hyvä puoli, jonka mainitsitkin, että ilohan siitä nousee jos joku sitten vaikka minun ansiostani ajattelisi toisin.

Gyllä. Blogit ovat tyhmiä. Se on kyllä minunkin ajatukseni. Mutta minkäs teet. No se on tosiaan se, että valtaosa on. Jotkut semmoiset juuri tumblrit, ja sitten semmoiset sähköiset päiväkirjat, joihin en halua blogiani sisällytettämän. Sen sanoinkin ponnekkaasti ensiviestissäni. Semmoiset "Ooh, tänään ostin tämmöiset liukuvärjätyt farkut, ja menen pyni kanssa kahville. Ihkua!".
Kyllä, on minulla vähän kokemusta semmoisistakin. Muutama siskoni seuraa tuhatta semmoista. Addikteja. Aina suuttuvat kun mainitsen siitä, että blogeissa koko päivänsä. Kaikki samanlaisia. Hyi. En kyllä ole oikeastaan nähnyt näin äkkiä muistellen yhtään hyvää blogia. Ei kyllä yhtään sillä, ettäkö olisin etsinyt.

Pikemminkin semmoinen ihan oikea bloggailu nyt on ihan järkevääkin, semmoinen tämmöinen, että kirjoittelee kunnon tekstiä aiheesta, mistä nyt kirjoittaakaan, sehän on oikeastaan ihan samanlaista kuin tämmöiselle forkalle kirjoittaminen, mutta vain eri ympäristössä ilman muiden häiriötekijöitä.

Niin, viisas bloggaaminen. Se on viisasta. En ole vain nähnyt ketään viisasta bloggaria. Jos nyt en itseäni laske. Vaikken nyt vielä oikein mitään viisasta ole plokkinutkaan.
On kyllä foorumimaista. Siinä on vain blogin pitäjä pääpiruna, ja sitten muut voi vaikka kommentoida. Ladellekin sanoin kerran, että pidän enemmän foorumimaisemmasta kirjoittelusta. Ei enää tarvise mennä kenenkään deviaatioon keskustelemaan Laatin kanssa ohi aiheen.

No sama se. Turhapa sitä on tuon enempää miettiä. Plokin mitä plokin. Se on ainakin selvää, että tulen tyytyväiseksi siitä ja se on tärkeintä. Ehdottomasti.