Piirtäminen/muu kuvataide

Minäkin harrastan piirtämistä. Olen melkein koko ikäni kynä kädessä tuherrellut jotakin kuvia paperille. Ja kai joskus pikkulikkana seinillekin. Lomalla piirrän lähes joka päivä jotain, kouluaikaan en niinkään. Vihkojen sisäkansiin tulee piireltyä aina jotain, kun vain on aikaa. Yleensä piirtelen eläimiä, erityisesti koiraeläimiä, silloin tällöin myös kissoja, Koirat obvat lähinnä omia hahmoja tai muiden hahmoja, samoin kissat. Hevosia ja muiat en niinkään piirtele, joskus kyllä.

Ite tykkään piirtää kans Ja oon mielestäni ihan hyvä siinä, toisaalta, joskus ne menee ihan pieleen -.- Mut piirrän eniten kissoja (soturikissoja). Ja ite kun piirrän, niin lähes aina kuuntelen läppäriltä jotain siihen piirustukseen/tilateeseen sopivaa musiikkia, se jotenki tuo siihen sellasen oikeenlaisen tunnelman

En ole piirtänyt piitkään aikaan. Enkä ole koskaan piirtänyt mitään SKaiheista. Ja tässä nyt en ota laskuun mitään paintilla piirtämääni töhräystä. Ne nyt ovat olleet vähän semmoisia vitsejä. Ennen kyllä piirtelin ehkä enemmän. Mutta nykyään en oikeastaan juurikaan, mitä nyt lyijykynällä jotain suttua kirjoihin kun on tylsää tunneilla. Juuri espanjantunnilla piirsin hienon Harry Potterin joka sanoo "korkotaseet". Mahtavaa.

Mutta pidän kyllä piirtämisestä, tai no riippuu vähän. Jos saan piirtää mitä haluan, ja missä haluan niin se on OK HA. Mutta en kyllä oikeastaan pidä kuvaamataidosta koulussa. Se on tympeää. Etenkin jos ja kun joutuu piirtämään jotain tyhmää (meinasin kirjoittaa tuhmaa, mutta ei nyt sentään), tai piirtäminen nyt vielä menisi, mutta sitten kun pitää leikellä jotain pahvineliöjä jonkun tyhmän krjösio jonkun ajatusmaailman mukaan niin se alkaa jo mennä vähän korniksi. Toki sinänsä kuvaamataidon tunnit ovat semmoisia rentoja ettei tarvitse tehdä mitään, mutta rajansa kaikella.

Voisi tässä kohta vaikka piirtää joskus jotain SKhenkistä. En vain koskaan jaksa ryhtyä, koska minulla ei ole mitään syytä. Enkä jaksa vain alkaa piirtämään. Tai ehkä jaksaisin mutt'en ala. Neqqu tai joku muu voisi laittaa tuonne Haaste, kilpailutopaan taas jonkun piirtämisaiheen. Itse en millään jaksa keksiä mitään aihetta, mutta himoitsen taas alkaa haastelemaan kanssanne.

No jopas, en ole mainostanut täällä piirtäjänlahjojani. No ei niissä kyllä liiemmälti mainosteltavaa ole, tai sitten on. Piirtäminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Se on ihan kivaa silloin kun se on, mutta se on sitä aika harvoin. Joskus minulla tulee semmoinen olo, että haluaisinpas piirtää, ja sitten saatan piirtää jotain tosi hienoa, tai sitten en. Minulla on aika harvoin mitään kunnon piirtämisinspistä, vaikka minulla kyllä on thinspiksiä vaikka muille jakaa. En nyt siis sanoisi piirtämistä mitenkään suurharrastuksekseni tai, että se olisi mitenkään lähellä sydäntäni. Semmoinen manok juttu se on.

Täytyy sanoa, että noin yleisesti taiteesta muutenkin arvostan orgaanista elämäntapaa, eli en oikein lämpene semmoiselle digitaaliselle taiteelle, mitä nykyään tursuaa vähän joka tuutista. Kunnioitan paljon enemmän persoonaa, joka piirtää ihan oikeasti paperille, digitaide sukkaa. Itsekin piirtelen siis ihan traditionellisti, paitsi jos teen tuommoisia Paint vitsejä, mistä Wedi jo puhuikin.

Ja täytyy vielä ryhtyä kannattamaan tuota Wedin mielipidettä kuvaamataidon tunneista. Minusta semmoinen ohjattu ja kanavoitu taiteilu on aivan typerää. Inspis tulee silloin kun on tullakseen, ja piirtelyn pitäisi olla semmoista hauskaa vapaa-ajan vietettä, eikä suinkaan mitään suorittamista, että "tulkaas lapset oppitunnille piirtämään". En kyllä ole pitkään aikaan kuvataidetta opiskellut koulussa, mutta kohta sen aika taas koittaa, ja mua pelottaa.

Noh, meijän ope on niin hyvä, kun se aina millintarkasti kertoo, että miten ja mihin asentoon se kuva tulee tehdä. Se on taiteellista, joo -.-

Noniin, kävi tässä päivänä eräänä niin, että tahdoin löytää jonkun ikijännän paikan luettuani HHCt loppuun. No päätinpä sitten mennä Deviin, ja se osittautuikin ihan oivaksi jännityksen lähteeksi. Se on nyt tämmöinen. Menkääs lapset sinne nauttimaan loistavasta taiteestani.

Minä ainakin piirrän. Piirtäminen on mukavaa. Nyt eritoten haluan piirtää, sillä haluan tehdä erään ilvessarjani ensimmäisen jakson ja tunnarin valmiiksi pian.

Ai sinäkin teet sarjaa? Linkkaile ihmeessä jos ja kun saat jotain aikaseksi. Mullakin on mokoma, mutta 1. jakso on vähän vaiheessa, kyllä se sieltä vielä joskus ilmestyy. Tässä on sen alkutunnari.

Deviantartiakin löytyy, en vaan erityisen aktiivinen sielä ole (nimimerk. iikoo), enemmän animoin kuin piirrän tavallisia kuvia.

iikomau kirjoitti:Ai sinäkin teet sarjaa? Linkkaile ihmeessä jos ja kun saat jotain aikaseksi. Mullakin on mokoma, mutta 1. jakso on vähän vaiheessa, kyllä se sieltä vielä joskus ilmestyy. Tässä on sen alkutunnari.

Deviantartiakin löytyy, en vaan erityisen aktiivinen sielä ole (nimimerk. iikoo), enemmän animoin kuin piirrän tavallisia kuvia.

No onpas tunteita herättävä alkutunnari. Musiikkivalintakin on oikein lähellä sydäntäni. Ryhtyisin oikein mielelläni ääninäyttelijäksi, mutta kun ei minulla ole kovin hyvää mikkiä, eikä oikeastaan meseäkään ole ollut vuosikausiin, kun ei ole ollut omaa konettakaan ja voisin purkaa kurjuuttani hamaan loppuun asti, en vainenkaan, se oli hyvä elämä. Odotan kuitenkin suurella halulla sarjaasi, sillä jälki vaikutti ihan laadukkaalta tuon tunarin perusteella, ja huolella tehtyjä tuommoisia on ihan lysti katsoa.

On kyllä varsin maagillista, että minäkin olen Devin ikijännyyden ansiosta saanut piirtämisestä itselleni ihan melkein kuin uuden harrastuksen. En ole koskaan oikein älynnyt, kuinka hauskaa se onkaan, ja nyt kun kauhulla odottamani kuvataide alkaa tässä piakkoin koulussa, niin olen alkanut siihenkin suhtautua vähän positiivisemmin, no olenhan toisaalta katsonut Kananlennon, joten osaan suhtautua asioihin positiivisesti. Ainakin piirtoharrastus on piristänyt kummasti muita koulutuntejani.

Noh nyt kun täällä on niin devistelty niin voin minäkin laittaa devini, tämmöinen. Nimimerkkini on siis Weedgi. Olenkin alkanut tässä ihan viime aikoina piirtämään, ja taiteilemaan enemmän. En ole noin kolmeen vuoteen piirtänyt mitään kunnolla, kunhan suttaillut. Ja mitä olen piirtänyt sen olen piirtänyt koulussa. Mutta nyt olen löytänyt sisältäni uuden ihmisen, ja olen alkanut piirtää mangahahmoja Ö_Ö, ja muutenkin taiteilemaan. Ah ihanaa.

Georgy Porgy kirjoitti:Olen viime aikoina (vaikken ikinä olisi uskonut) alkanut elvyttämään pikkulapsena viimeksi harjoittamaani piirustusharrastusta. Olen luonnollisesti täysi susi, .... Nyt armaat kuvataiteen harrastajat foorumilla: Kertokaahan minkälaisia väritystusseja / mistä liikkeestä susosittelette tälle onnettomalle raapustelijalle..... Tarkoitus olisi siis saada väritystussit, joilla luonnistuu sekä laajempien pintojen, että tarkempien rajojen värittely.

Haa haa. Sielunveljeni :3. Juuri noin. Minäkin olen juuri tuommoinen että en olisi uskonut että nyt piirtäisin moonen vuoden tauon jälkeen. Mutta yksi ero meissä on. Minä en ole täysi susi. Oikeastaan en yhtään susi. Päin vastoin olen tajuttoman yllättynyt miten hyvä olen vaikka en ole koskaan ollut hyvä, mutta nyt se on kivaa, ja tulee tosi hyvää jälkeä. Ehkä siksikin että olen tajunnut alkaa luonnostelemaan, ja tussailemaan, ja muutenkin olemaan parempi.

Minulla ei nyt ole mitään omakohtaista kokemusta noista tusseista, kun en ole itse oikein tussitaidetta tehnyt, kiinnostusta kyllä periaatteessa olisi, mutta kun sitten pitäisi ostaa niitä tusseja ja vietän usein saiturin joulua. Mutta mutta olen huomannut näin SKpiireissä että Promarker tussit ovat erittäin suosittua. Lisäksi niillä näyttää saavan hienoa jälkeä. Ja niitä taitaa olla 23520984 erilaista, että niillä kyllä onnistuisi vähän mikä vain. Noh en nyt saanut linkattua tähän esimerkkiä, mutta ihan sama. No kyllä sain tässä tämmöinen. Se on tehty noilla kuuluisilla Proomarkkereilla.

NOH! Niin minäkin mietin ihan tuota samaa että harmi etten omista hyvää mikkiä. Ja ihan sama juttu että piirtäminen on minullakin oikein hyvä uusi harrastus, ja ihan sama juttu että ennen ajattelin että kuvaamataito tulee olemaan tuskaa, mutta voi se olla hauskaakin.

Ooh, minulla on 6 kpl Promarker tusseja, en kyllä liiemmälti ole niitä käytellyt, tusseilla värittäminen kun on vähän epäilyttävää, ja muutenkin 6 kpl ei ole mikään kauhean laaja väriskaala. Ne ovat kai kyllä ihan tökerön kalliita, enkä oikein edes tiedä, olisinko joskus saanut sen pakkauksen lahjaksi tai jotain vstv. Ne ovat kyllä kaiketi ihan laatutussit, mutta itse kyllä olen enemmän puu tai vesivärikaksijalkoja. Ehkä voisi kaivaa nekin proomerkkaajat naftaliinista, ja kokeilla töhriä niillä jotain, no ei vaiskaan sormella töhritään, ei tusseilla, tai niin minulle ainakin eräs viisaimpia opettajiani on opettanut.

Niin kyllä minultakin vähän tuntuu siltä että ne tussit on vähän semmoisia... semmoisia. En kyllä kuitenkaan ole mikään sanomaan mitään, kun en ole oikeastaan koskaan piirtänyt eli värittänyt mitään kunnolla tusseilla. Eikä minulla ole koskaan ollut mitään laajaa varastoa tusseja hyvistä tusseista puhumattakaan. Mitä nyt koulussa joskus oli tusseja, mutta en niillä koskaan nyt tehnyt oikein mitään ihmeempää, ja muutenkin yli viisi vuotta on pitkä aika. En silloin liiemmin varmaan välittänyt piirtämisestä. Tietenkin jos omistaisin niin kokeilisin heti, mutta kun en omista niin en kokeile. Kaiva vain tussisi esiin niin saamme nähdä tussideviaatioita. Ja kyllähän vähälläkin määrällä tusseja kai saa eri sävyjä kun värittelee pääällekkäin. Sävyjen määrä kasvaa kolminkertaiseksi, jopa kaksinkertaiseksi.

Vesiväri-, puuvärilinjalla minäkin olen ollut, mitä nyt joitain olen jopa jättänyt värittämättä. Mustavalkoisuus on kaunista, vaikka minua siitä kilvan syytellään, näin muussakin asiassa kuin taiteen luomisessa. Etenkin vesivärilinjalla olen ollut, kun omistan hyvät vesivärit. En tiedä miten hyvät eli laadukkaat ne on, mutta minulle passelit. Kyllä ne tuntuu paremmilta kuin mitä muistan joistain muista. Sain ne joskus tuhat vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi veljeltäin ja siskoltain. Silloin kun sain ne niin tietenkin sitten kokeilin. Sitten olen käyttänyt niitä sen jälkeen aika satunnaisesti. Mutta nyt iloitsen suuresti tästä lahjastani, se on hyvässä käytössä. Ainoa huono puoli noissa on se, että olen kadottanut jonnekin valkoisen värinapin. Höh. No olen kyllä selvinnyt ihan hyvin ilman.

Löysin tässä meiltä tänään semmoisen ihmeellisen rikkaitten öykkäreitten vesivärit, tai en tiedä mitä peitevärejä tms. ne oikein on. Jotain semmoisia. Siinä on 45 erilaista väriä, ja se on muutenkin sen näköinen että se on maksanut jotain 123€. Pitäisikin jonain päivänä kokeilla kun ei kukaan muukaan niitä käytä. Olinkin muutenkin tässä piirtäessäni turvautunut vain omiin kamoihini, mutta tänään ratsastin kommuunimme kaapin jossa tämmöisiä tavaroja säilytetään, ja löysin sieltä kaikkea kivaa. Kuten leveämpiä siveltimiä, kun olen tähän asti pärjännyt semmoisella siitä omasta vesivärisetistäni olevalla pienellä siveltimellä, se on muuten tosi hyvä, mutta isojen pintojen värittäminen on työlästä, eikä sitten jälkikään ole ehkä ihan paras. Mutta tosi tarkkaa saa sillä siveltimellä.

Sitten löysin semmoisen lisää yhden tussaustussin, semmoisen tosi ohuen. Ja liituja. Olen vähän karsastanut tässä liituja kun niistä on jotenkin jäänyt tosi tyhmä muisto niitten käyttämisestä, että se on tosi tylsää ja kaikkea, pitänee tehdä vähän liitutaidetta joku päivä. Päiviähän toivottavasti riittää. Tosin oli minulla vähän tympeä muisto vesiväreistä, mutta nyt ne tuntuvat tosi kivoilta. Puuvärit ovat taasen olleet minulle semmoiset joilla olen halunnut eniten piirtää, teinkin tänään pitkästä aikaa vähän puuväritaidetta, oikein soturikissahenkistä. Laittanen sen tänään deviinikin. Oli se ihan jees se puuväreilykin. Hihs. Minulla oli vain yllättävän suppea valikoima niitä, tai sitten en jaksanut vain kaivella penaaliani, tai oli samoja värejä tms. Kun puuvärit ovat vähän semmoisia, kun vesiväreillä pystyy yhdistelemään ihan mielivaltaisesti niitä värejä, mutta puuväreillä se ei ole niin kivaa.

Nojoo, nuo tussit kyllä, jotka minulla on huomassani, ovat semmoiset, ettei niillä juurikaan tule mitään hyvää aikaiseksi, jos niitä käy päällekkäin suttaamaan. Tai ne ovat semmoiset tosi vahvat tussit, ettei niillä oikein pysty edes mitenkään kauhean hyvin sävyttelemään tai mitään, ja sitten ne värittävät samaan hintaan pöydän pinnan myös. Varmaan kapitalismin täyteisessä maailmassa olisi vain tarkoitus ostaa 50 miljoonaa eri sävyistä semmoista tussia, ja sitten niillä luoda täydellistä taidetta, no ei nyt sentään. Ehkä tässä päivänä jonakin teen jonkun tussi fanartinkin. Hehheh, luen koko ajan, että tussi infarktin.

Puuvärien kohdalla olen kokenut saman kohtalon kuin toveri Lohkokin, elikkä olen joskus muinoin saanut lahjaksi semmoisen huikean peltiboksin joitain näennäisen hienoja puuvärikyniä, olisiko niitä ollut siinä 24 tai jotain, ja niillä saa kyllä hyvää jälkeä aikaan. Tuon puuvärittelyn heikohko puoli vain on se, että värit tuppaavat vähän kärsimään skannatessa, tai sitten skannerimme ei vain ole tarpeeksi pimeä, VALIStuisi mokoma.

Uudet vesivärit ja muutama sivellinkin taasen tekisivät minulle oikein terää. Kun halusin värittää vesiväreillä, niin löysin laatikon pohjalta vain semmoiset tyräiset vuosisatojen lian peitossa olevat vesivärit, jotka eivät ehkä itsesään olleet niin kehnot, mutta siveltimet olivat niin tökerössä kunnossa, ettei siitä värittämisestä oikein pystynyt edes nauttimaan. No, tuloksethan on nähtävissä devistäni, ei siitä kamalaa tullut, mutta kyllä vähän laadumpiin välineisiin satsaamalla voisi saada ihmeitä aikaan myöskin sen maalaamisen nautittavuudelle.

En tiennytkään, että kuvataiteilu on välineurheilua, no kai se on hyväksyttävä, onneksi on penkkipunnerrus.

Niin. Itsekin olen kyllä joo huomannut että piirtäminen on valitettavan välineurheilua. Mutta minua se ei niin kamalasti hetkauta. Koska minun perheeni on vähän juuri semmoinen että ne luulevat että hyvät tykötarpeet ovat suora tie hyvään taiteeseen. Joten talomme on hyvin varustettu tämmöisen taiteilijan varalta. Juuri löysin tässä semmoisen lyijykynäsetinkin, jossa oli ties minkä pehmuisia kyniä. Teinkin sitten yhden lyijykynätyön, mutta tein sen ihan omalla normaalilla lyijykynälläni. Voisi joskus kyllä kokeilla noita elitistikyniäkin. Kuitenkin kun välineitä löytyy niin pitäähän niitä käyttää, ja kun kukaan muu ei edes enää käytä. Ehkä.

Joo tuo skannerijuttu on kyllä totisinta totta, lyijykynätöissäkin siinä ei oikein ole mitään järkeä kun pitäisi tehdä siitä niin tumma, ja sitten se saattaa näyttää tyhmältä eli mennä pilalle luonnossa jos sitä käy sitten tummentelemaan. Joo nuo tussit nyt on vähän epäillyttäviä. Ne ovat vähän kuin semmoiset vesivärit, mutta sitten se on semmoisessa helpommassa muodossa tai jotain. Mutta kuitenkin ihan erilasita. Ehkä pärjännen ilman niitä. Mutta vesivärit ovat kultaiset.

No täytyy nyt puuttua tuohon ylhäällä mainittuun, ettei tusseilla ja vesiväreillä kyllä oikeastaan ole mitään yhteistä ainakaan minun mielestäni. Tusseilla on aika mahdoton saada mitään eri sävyjä, kun taas vesiväreillä voi lutrata ihan loputtoman määrän yhdestä halvastakin värinapista, siksi pidänkin vesiväreistä niin kovasti. Ja nyt kun olen vielä vähän harjaantunut siinä käytössä, ja vanhojen välineiden päältä on pölykerros laskeutunut, niin jälkikin on paljon parempaa kuin silloin aloittaessa, taisin tuolla jotain niistä huonoista vesiväreistäni valittaa, eivät ne oikeasti ole huonot, vika oli tuolloin käyttäjässä ja ajan patinassa.

Sitten järkyttäviä taikka ei niin järkyttäviä uutisia, huomasin nimittäin, etteivät vesivärini olekaan vesivärit vaan peitevärit. Ei siinä mitään, luulen, että se passaa minulle vain paremmin, jälki tosiaan on peittävämpää, ooh ooh, mikä on ihan hyvä juttu varsinkin noissa skannauspuuhissa. Ja noita peitevärejä pystyy ihan yhtälailla laimentelemaan minkä sävyisiksi vain, ehkä niillä on vähän vaikea tehdä semmoisia pikkutarkkoja piiperryksiä jollain todella vaalealla sävyllä, mutta se nyt on pikkuhaitta isossa hyötyjen meressä.

Sitten huomasin myös siinä samalla, kun huomasin omistavani peitevärit vesivärien sijaan, että siinä pakkauksessa lukee 24 peiteväriä, ja minä kun olin aina käyttänyt vain 12a. Sitten kun vähän ronkin sitä peltirasiaa, missä ne värit ovat, niin sieltä paljastuikin semmoisen valepohjan alta täysin iskemätön rivistö uusia värejä, ah kuinka taideteooni saavatkaan 2x ullottuvuutta tämän myötä. Kyllä vain vesi/peitevärit ovat minun suosikkiväritysmetodini, puuväri sitten hyvänä kakkosena, noita tusseja en edelleenkän oikein kannata, semmoista turhanpäiväistä porvarointia. Liikunnanopettajanikin sanoi minua askeetikoksi. Sitten joskus on kyllä oikein poikaa ihan vain lyijykynäillä, ala-asteella kun opetettiin, ettei lyijykynä ole väri, mutta kyllä lyijärilläkin mielestäni saa oikein kauniita värejä aikaan.

Niin noo. En nyt oikein tarkoittanut tuota. Huomasin nyt että en ole näemmä tuolloin oikein jaksanut kirjoittaa, ja tuoda ajatuksiani oikein esille, vaan olen vain päätynyt tuommoiseen tyräiseen lyhyeen, ja väärään lausuntoon. Kamalaa.

Mutta. Niin sitä nyt enemmän tarkoitin että tussit ja vesivärit nyt ovat sillä tavalla suhteellisen lähellä toisiaan, että ne ovat kuitenkin toimintaperiaatteeltaan samankaltaisia. Voi vaikka kuvitella nyt niin, että tussithan ovat vähän niinkuin semmoinen huopapötkylä, johon on imeytetty vesiväriä. Sitähän se melkein oikeastikin onkin. Mutta ei se kyllä vesiväriä ole se mitä siellä on. Ei ainakaan varmastikaan useimmissa. Mutta ei se kuitenkaan kyllä tee vvstä ja tusseista kuitenkaan samanlaisia, tulokseltaan, ja käytöltään eikä muultakaan. Mutta se on saletti että minä ainakin ihan ehdottomasti pidän kuitenkin vesivärejä korkeammalla kuten nyt varmaan on tullut jo sanotuksikin, ja kaikki sen ymmärtävät, kun tuo tussijuttuni nyt tosiaan jäi vähän hämäräksi, ja vajaaksi.

Mutta tuosta tussiväritysjutusta nyt vielä sen verran että älä yleistä. Eräs opettajani aina sanoo noin. Mutta niin että on niitä tusseja juuri 308957 erilaista, niin siellä on kyllä paremmin "blendautuvia". Noin melko suoraan erästä SKystävääni lainaten. Että niitä Proomarkkereitakin on juuri tuommoisia sekoittuvampia, jolloin ne ovat vielä vesivärimäisempiä. Mutta kyllä se nyt on vissisti kuitenkin nyt niin, että tussit ovat näin yleisesti huonommin sekoittuvia, ja vaikka onkin paremmin sekoittuvia, niin en usko että ne pystyvät mitenkään lyömään vvjä.

Minä juuri tässä vähän unelmoin peiteväreistä tässä. Tai en nyt niin muuten, mutta kun olen varma että meillä on semmoisia ollut, niin nyt en kyllä löytänyt. Olisin vain halunnut kokeilla. Mutta on minulla kyllä niin hyvät vesiväriresurssit, ettei minulla kyllä mitään valittamista ole. Meillä on ehkä ollut myös peitevärejä semmoisissa tuubeissa. Tai sitten ne olivat akryylivärejä, joita olisin kyllä ehkä vielä enemmän halunnut kokeilla. Löysinkin meiltä kolme tuubia akryylivärejä, joka kyllä puoltaa sitäkin seikkaa että ne meidän tuubimme olisivat olleet akryylejä. Mutta niille tuubeille on kyllä aina ollut kohtalokasta se, että ne kökkööntyvät. Nytkin niistä kolmesta löytyneestä tuubista yksi oli kelvoton. Joten vain kaksi väriä. . No teenkin sitten tässä jossain vaiheessa sinisellä ja okralla jotain hienoa. Nehän ovat melkein svärjevärit. Se jo kohottaa tunnelmaa valtavasti.

Sitten löysin myös fiksatiivia. Vaikka joo tiedän "Hiuslakka ajaa saman asian." No eippä kiinnosta. Ei paljoa kiinnosta tuhlata muutenkin niin olematonta hiuslakkavarastoani suihkuttelemalla sitä jollekin paperille . Mutta löysin myös hiiliäkin. Ha-haa. Saatte tässä jossain vaiheessa jotain hiilityötäkin. Nautin kyllä siitä kun meillä on kaikkea kamaa. Voi kokeilla kaikkea hienoa. Sitten löysin kyllä siskoni jotain öljyvärejä, ja kankaita. Ne nyt ovat jo ehkä vähän liiankin eliittiä minulle . Mutta ehkä joskus voisin tehdä jonkun öljytyönkin jos saan luvan siskoltani. Kun ei se siskoni enää niin taiteile kai mitään. Ennen kyllä enemmänkin ja oikeastaan tosi hienoja. Ne olivat kyllä minunkin makuuni. Ehkä vähän yllättäen. Minulla oli jopa seinälläni semmoinen hieno aurinko vs. kuu maalaus.

Minäkin kyllä joo vesivärejä kyllä arvostan erittäin korkeimmalle. Niitä tulee käytettyä paljon ja eniten. Tusseista olen taas samaa mieltä kanssani, ja kun en edes omista semmoisia niin ei tarvitse edes ajatellakaan tekeväni niillä mitään. Kyllä jos nyt omistaisin niin jotain tekisin. Mutta jos ei niin ei. Ja kyllä lyijykynätyöskentely on sekin verratonta hupia. Liikunnanopettajani sanoi minua elastisen näköiseksi

Bluefur kirjoitti:Ite tykkään piirtää kans Ja oon mielestäni ihan hyvä siinä, toisaalta, joskus ne menee ihan pieleen -.- Mut piirrän eniten kissoja (soturikissoja). Ja ite kun piirrän, niin lähes aina kuuntelen läppäriltä jotain siihen piirustukseen/tilateeseen sopivaa musiikkia, se jotenki tuo siihen sellasen oikeenlaisen tunnelman

Varmasti jokaisella piirtämistä harrastavalla menee jossain vaiheessa joku työ pieleen, enemmän tai vähemmän. Itsehän olen aika itsekritiikkinen, eli en ole kovinkaan usein tyytyväinen omiin töihini. Tai ainakaan koko kuvaan. Julkaisen silti kuvia netissä ja teen iste sarjakuvaa. Yleensä ainakinn joku osa töissäni menee päin prinkkalaa.

Niin kai se sitten on. Minähän en ole taasen itsekriittinen, päin vastoin. Kun minä nyt jaksan vieläkin olla yllättynyt ihan töitteni ja taitojeni yleistä tasoa, kun ennen se nyt ei ollut mitään, mutta sitten olenkin yht'äkkiä äitynyt tämmöiseksi suureksi mestariksi. Ei nyt ihan mutta ihan melkein. Ja muutenkin ei sitä itsekritiikkiä oikein tarvitse, tietyssä mittakaavassa tietenkin, mutta muitten töitä sitten voi kritisoida oikein olan takaa.

En nyt tässä jatkossa tarkoita sinua Foxxy enkä ketään muutakaan yksittäistä, kunhan tuli mieleen kun puhuit tuosta itsekriittisyydestä, niin minä en kyllä juuri ole itsekriittinen, ihan vain erottuakseni joukosta ja ernuillakseni. No ei nyt sentään, mutta minua vain vähän pännii kun kaikki aina jaksavat sanoa jokaisen teoksensa kohdalla, että voi voi miten kaaamalan ruma tästä nyt tulikaan voi voi. Siitä tulee joskus jopa tunne että se vain kerjää sitä, että siihen tultaisiin kommentoimaan, että voi voi tämä on aivan iiiiihana. Mutta asia nyt ei tietenkään ainakaan usein toivottavasti ole tuommoinen. Toisaalta taas joitain voi hyvinkin ärsyttää se, että minä aina jaksan sanoa, että tulipas tästä hieno. Niin. Tuli tässä nyt mieleeni, että kaikkien pitäisi kyllä tuntea satu miehestä, pojasta ja aasista. Kun niin harva ei sitä oikein ole sisäistänyt sen sanomaa. No se nyt ei oikeastaan edes liittynyt tähän. Mutta on vain niin totta.

Kyllä toki joskus, tai tosiaan oikeastaan aina joku osa työstä toki käy vähän ärsyttämaan kun se meni pieleen, mutta en minä siitä masennu. Joskus käy niinkin että se huonosti mennyt kohta alkaakin näyttää aika hienolta kun sitä tarkasti tarkastelee. Mutta semmoista teosta en ole kyllä vielä tehnyt, että se koko teos olisi mennyt pieleen. Ja harvoin nyt tulee edes semmoistakaan jossa olisi joku asia niin tosi pielessä, että se olisi ruma. Kyllä joittenkin teoiden kohdalla vieläkin tulee vähän manailtua, että miksiköhän tein noin, mutta elämä rullaa.

Nyt kun tuossa tuli tuo kissojen piirtäminen, niin minusta jotenkin tuntuu, että olen piirtänyt harmillisen vähän kissoja, mutta pitää jossain vaiheessa tehdä lisää. Mutta toisaalta tuntuu, että kuvaamataidossa teen liikaa kissoja. Aina annetaan joku aihe, ja sitten ajaudun tekemään kissoja, mikäs siinä. Mutta sitten tässä viime työssä päätin, että nyt en piirrä yhden yhtä kissaa. Sitten siitä tulikin semmoinen banaali jäniksenlahtauskuva. Voieeeei. Pitää laittaakin deviin kaikki hienot kuviskuvani kun ne haltuuni joskus saan.

Foxxy kirjoitti:

Bluefur kirjoitti:Ite tykkään piirtää kans Ja oon mielestäni ihan hyvä siinä, toisaalta, joskus ne menee ihan pieleen -.- Mut piirrän eniten kissoja (soturikissoja). Ja ite kun piirrän, niin lähes aina kuuntelen läppäriltä jotain siihen piirustukseen/tilateeseen sopivaa musiikkia, se jotenki tuo siihen sellasen oikeenlaisen tunnelman

Varmasti jokaisella piirtämistä harrastavalla menee jossain vaiheessa joku työ pieleen, enemmän tai vähemmän. Itsehän olen aika itsekritiikkinen, eli en ole kovinkaan usein tyytyväinen omiin töihini. Tai ainakaan koko kuvaan. Julkaisen silti kuvia netissä ja teen iste sarjakuvaa. Yleensä ainakinn joku osa töissäni menee päin prinkkalaa.

Minulla taasen on aivan päinvastainen asenne, niin että yleensä pidän töistäni oikein kovasti, ja ne jopa monasti ylittävät odotukseni hienoudellaan. Muutenkin olen aika huolettoman positiivinen, eikä sillä nyt oikeastaan ole minulle kauheasti väliä, että menevätkö kuvani nyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ihan oikein ja näyttääkö lopputulos täydelliseltä vaiko vähän rapatessa roiskitulta. Tietysti se vähän harmittaa, jos joku oikein suuritöinen kuva jossain loppuvaiheessa möhliintyy tavalla tai toisella, vahinkojahan aina sattuu, mutta sitten toisaalta aina voi tehdä uuden. Opin peruskoulun kuvataidetunnilla oikein hyvän neuvon, nimittäin: "Virhe on paras ystäväsi", no niinhän se taitaa olle, ystäväsi lopeta, sitten vasta opeta.

Kyllä tietysti synkkiä lukuja löytyy minunkin piirtelyni historiasta, esim olen köyhyyttäni kärsinyt hieman huonoista välineistä, piirtäminen kun on harmillisen välineurheilua, siispä sitten yleensä ajattelen jonkun kuvan mentyä pieleen, että no syy oli kyllä tuon Kakashin silmien lailla harittavan siveltimen taikka jotain muuta. Ei sillä, ettenkö itsekin joskus möhlisi jotain, mutta välineurheilu on aina välineurheilua, kyllä se välineiden taso vaikuttaa kuvan laatuun harmillisen paljon, ja laatuhan maksaa. No, huonot välineet korjautuvat tietysti ahkeralla uurastuksellani ja luontaisella lahjakkuudellani, ja kyllä minäkin niitä välineitäni koko ajan pikkuhiljaa päivittelen kun kerkiän.

Tulikin sanomaltaan melkein identtinen viesti Wedin kanssa, mutta en nyt jaksa poistaa tätä sen takia.

Itse piirrän ja taiteilen sillä periaatteella, että jos jo hahmottelussa joku kohta miellyttää, vaikka muuten ei olisi mielestäni hyvä, niin piirrän sen työn loppuun. Sillä tavalla kehittyy hyvin Kaikissa töissähän on joku kohta joka miellyttää piirtäjän silmää, ainakin tekohetkellä. Sitten vuosien päästä se ei välttämättä ole enään omastamielestä niin hieno, itse ainakin olin vuosi sitten todella tyytyväinen töihini, nyt taas ne eivät miellytä niin paljon silmääni. Pakko kuitenkin tunnustaa että väritin kirkkaammin ennen, tein enemmän positiivisia kuvia. Mihinhän kuiluun olen vajonnut

Minulle tuo kirkkaasti värittäminen on melkeinpä elinehto. Joskus harvoin jätän kuvat mustavalkoisiksi, kun teen jotain lyijykynätöitä vaikka, mutta kyllä silloin kun väritän, niin väritän kyllä aina todella iloisesti. Vill du ha färger? Nej, no ei vaiskaan, kyllä minä tahdon värejä, ja värittäminen on huippukivaa. Joskus melkein vajoan niin syvälle kuiluun, että tekisi mieleni värittää digitaalisesti joitan kuviani, kun aina värittämisen tie ei ole mitenkään yltiömäisen ruusuinen, mutta ei kyllä, arvostan kuvieni sielukkuutta, ja kiitos seisoksii aina lopussa. Vesivärit ja puuvärit, niillä mä pärisen.

Ja sitten oikeastaan varsinainen asia, joka piti minun sanomani, elikkä löysin jotkut vanhat lähes käyttämättömät öljypastellit, jotka olen joskus voittanut kapitalistipäivänä hienosta kapitalistisesta suunnittelutyöstäni tai jostain. No, kannatti olla etevä kapitalisti, pidin nimittäin niistä öljypastelleistani tosi paljon. Ne ovat siis kai semmoiset aika tavalliset väriliidut, jonkalaisia olen viimeksi käyttänyt varmaan ala-asteella. Jotenkin siellä ala-asteella näistä oli jäänyt joku trauma, kun aina piti värittää niin, ettei jää yhtään valkoista, ja liiduilla tehtiin aina jotain tosi rasittavia juttuja. No, onneksi voitin traumani ja kävin liituilemaan, niillä oli nimittäin todella hauskaa tehdä, ja jälkikin on mukavan erilaista verrattuna puu ja vesiväreihin. Tämä tuntuu jotakuinkin siltä, kuin olisi tutustunut uuteen hyvään ystävään.

Sitten muuten kuvaamataidon tunnilla käytin ensikertaa elämässäni pastelliliituja, ne taasen ovat semmoisia taululiitumaisia, muruavia ja sotkevia. Tein niillä tunneabstraktion eli sotkin, mutta niillä oli kyllä yllättävän lystiä tehdä. Voisi hankkia jostain semmoisia itsellenikin, jos sopuhintaan saisi, ja mikseipä saisi, taikka ehkä sitä on syytä epäilläkin tässä kapitalismin runnomassa maailmassa.

Pöö. Tässä mun deviantART, piirtelen vaan lohikäärmeitä kaiket päivät
http://avaxraven.deviantart.com/

Manok lohiksia, suosittelisin tosin sinuakin lämpimästi kokeilemaan traditionaalia taiteilua, kynällä paperille jne. Digitaide kun on omiaan pilaamaan taiteen persoonallisuuden yms. No, olen kyllä siitä tarpeeksi valitellut joka paikassa, tai en oikeastaan, digitaiteesta ei voi koskaan valittaa liikaa.

Satuin tässä tänään käväisemään Suomalaisessa kirjakaupassa, ja ostin sieltä tarjouskorista semmoisen graffitikynäsetin. Käytin nimittäin semmoisia kuviissa, ja ne vaikuttivat ihan lystikkäiltä. Semmoista vähänniinkuin lyijykynän ja hiilen välimaastoa, tuhraa lyijäriä enemmän, mutta ei taasen ihan hiilen lailla. Se oli kyllä joku ihan ihme halpispakkaus, jossa oli vain jotain kineesitekstiä yltympäriinsä, että ehkä se oli syystäkin tarjouksessa, mutta kokeilemallahan se sitten selviää.

Sitten samalla käynnillä katselin vähän Proomarkkereita, kun siellä oli niitäkin aika paljon tarjouksessa, tosin ne nyt kyllä ovat tarjouksessakin ihan törkeän hintaisia. Joulun jälkeen kun yleensä tuppaa, niin kuin tänäkin jouluna, kertymään ylimääräistä rahaa, niin sitä aina miettii, että mihin sen käyttäisi. Kun periaatteessa olen kyllä ihan varakas, mutta sitten en kuitenkaan oikein raaski hassata silmittömiä määriä rahaa pariin kynään. Olisi vain suosiolla pitänyt älytä sanoa kaikille, että hei mä toivon joululahjaksi Proomarkkereita, mutten sitten tiedä olisinko ollut yhtään onnellisempi sen ilmoituksen johdosta. Kyllä varmaan, kyllä tusseilla olisi ihan monipuolisuudenkin nimissä hauskaa aina välillä väritellä. Sitten taas jotkut halpistussitkaan ei kuitenkaan hirveästi innosta. Olen merkkiuskollinen saituri, kamalaa.

Ah, minulla on samanlaisehko ongelma.
Nimittäin se, että olen rikas kuin mikäkin, ja juuri joulunakin säästöni vain kohenevat. Kun tilanne on semmoinen, että ennen isovanhempani tyyppäsivät aina antaa meille joululahjoja. No sitten jo aika monia vuosia sitten, he päättivät, että nytpäs emme enää annakaan joululahjoja, vaan annamme rahaa. Niin, niin tänäkin päivänä. Kun sitten ne ovat joululahjarahoja. Niitten tarkoitus lienee se, että sitten kun ei joululahjaa tipu, niin sillä rahalla sitten voisi itselleen ostaa jonkun 'joululahjan'. Aina äitini sanookin, että ne rahat voi sitten käyttää johonkin. Ettei niitä ole ehkä tarkoitus laittaa mihinkään säästöihin.
No, minä kun olen aina ollut elämääni tyytyväinen, enkä ole ollut minkään maallisen tavaran perään, niin en ole vain koskaan keksinyt niille rahoille yhtään mitään järkevää käyttötarkoitusta, vaan olen sitten aina vain tuputtanut ne säästömansikkakakkuuni.

Mutta nyt sitten tänä jouluna. Niin. Tämähän on piirrustusharrastukseni alun jälkeen ensimmäinen joulu. No, nyt sitten olen ajatellut, että tällähän voisi ostaa sitten jotain piirrustusvälineitä. Ne kun ovat aina yhtä hyödyllisiä, ja nykyään niitä tulisi käytettyäkin. Enkä usko, että tämä piirrustusharrastukseni olisi mikään ihan pois liitävä. No proomarkkereita en osta. Mitä minä tuolla jossain ylempänä sanoin, että olisin niistä kiinnostunut, niin en enää oikeastaan. Vesivärit ovat paljon heftigaremmat. Niitä kun tosiaan taritsee paljon, ne ovat kapitalistiset, ja enkä sitten tiedä ovatko ne niin hauskat.

Mutta tussien asemesta olen ajatellut, että kun minä nyt melkein omistan vähän kaikkea. Tai ainakin talostamme löytyy kaikkea taidetarvikkeita, liiduista öljyväreihin. Öljyväreillä pitää minun kyllä joskus tehdä jotain. Ne ovat tosiaan siskoni, joten pitäisi pyytää lupa, ja kun olen aina niin pyyteetön, niin en sitä viitsi tehdä.
Mutta öljyvärejä vähän vastaavia mieleni minun tekevi. Nimittäin akryylivärejä. Niitä saa parilla kympillä semmoisen jonkinmoisen setin. Minä kun tosiaan omistan kaksi väriä, ehkä kolme juur' ja juur'. Ja akryylivärit olisivat kyllä hauskat. Ja kun tosiaan omistan melkein kaikkea muuta, yhtään kehuskelematta .
Niin.. en nyt sitten tiedä. Ehkä ostan sitten semmoisia. Kun jotenkin kuitenkin se rahan käyttäminen kirpaisee....
Mutta ei! tämä on hyvään tarkoitukseen, ja siihen tarkoitetuilla rahoilla.
Sen mä teen.
Tai sitten en.

Minä tunnen kyllä itseni jonkinlaiseksi sankariksi, tuohon digitaide, tussi, perinnetaide -asioihin liittyen.
Nimittäin devissä eräs hemmo valitteli kuinka tusseilla ei osaa värittää hyvin ja tulee rumaa jälkeä. No, sitten sanoin sille, että käytä vesivärejä. No mutta kun en omista. No osta.
No sitten se sanoi, että "Ehkä sitten ostan vesivärit, kun minun piti ostaa yksi ps3 peli, mutta ehkä niillä rahoilla ostan vesivärit."
Jes. Niin sitä pitää. Se on aina parempi ostaa vesivärit entä sitten ps3 peli.
Ei minulla mitään ihan perustavanlaatuista pelejä vastaan. Itsekin niitä toisinaan pelaan, mutta ps3pelit ovat varmaan 99.6% huonoja. Joten... Vanhuus kunniaan. Vesivärit ovat aina parempi vaihtoehto.

Minun piirrustustaitoni...
... Ovat niin syvältä. XD

Piirtäminen on ihan kivaa, mutta teen sitä hyvin harvoin. Johtuu varmaan siitä, että ihailen mielummin siskoni ja yyber-hyvän serkkuni piirustustaitoja. Arvostan varsinkin, jos joku osaa piirtää käsin hyvin, sillä niitä ihmisiä on paljon vähemmän kuin niitä, jotka piirtävät hyvin tietokoneella.