WcT|SkT: Tuhkamarjan valinta

Harmaa naaras käveli ontuen takajalkaansa nuuskien ilmaa ja kuunnellen nelipuun ääniä tarkasti. Myrskyklaanin nuori parantaja oli päättänyt jäädä tarkistamaan paikkoja piiloon ryömineiden loukkaantuneiden takia. Tuhkamarja katseli nelipuuta vaitonnaisena. Maa oli vielä verinen hetkiä sitten käydyn taistelun vuoksi. Kuitenkin he olivat voittaneet ja metsä sai huokaista helpotuksesta ja unohtaa Veriklaanin. Kulkuri joukon, jota oli johtanut julma pieni kissa nimeltä Ruoska. Tuhkamarja hymyili ilottomasti. Loppujen lopuksi Tähtiklaaniin uskottomuus oli käynyt Ruoskan kuolemaksi.

Parantajan ajattelun keskeytti heikosti kuultava kirkas tuskan valitus. Nelipuulla ei ollut paljon kissojen ruumiita. Osa oli haettu leireihin surtavaksi ja ilmeisesti jotkut olivat hoitaneet Veriklaanilaisten ruumiit pois nelipuulta. Yhtä lukuunottamatta. Se oli pienen mustan kissan ruumis. Kynsipiiloista törröttivät koiranhampaat ja violetti panta kaulassa. Täynnä kissojen ja koirien hampaita sekin. Tuhkamarjan veri tuntui jäävän paikoilleen. Ruumiin kylki kohoili heikosti ja suu oli raollaan sen verran, että tuskaisen valituksen kuuli hädin tuskin.

Parantajana Tuhkamarja käveli ruumiin luokse jähmettyen heti tajutessaan kuka tuo kissa oli. Ruoska. Kissa, jonka Tiikeritähti hankki saadakseen Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin puolelleen epäonnistuen aikeissaan. Ruoska oli kuluttanut yhdellä sivalluksella Tiikeritähden kaikki yhdeksän henkeä.Jalkansa monia kuita sitten Ukkospolulla loukannut parantaja nielaisi ja avasi suunsa saadakseen enemmän happea, joka tuntui puristuvan kurkkuun. Ruoskan kaula vuosi verta vielä jonkin verran. Harmaa naaras tuijotti puolikuollutta kissaa ja tajusi minkälaiseen tilanteeseen oli joutunut. Hänen piti valita yrittääkkö pelastaa tuon murhanhimoisen kissan henki vai jättääkkö hänet kuolemaan.

Tuhkamarja nielaisi ja tuijotti Ruoskaa. Nuori parantaja heilutteli häntäänsä ja mietti kuumeisesti päätöstään. "Mitä Keltahammas tekisi?" Tuhkamarja kysyi itseltään kuiskaten ja pudisteli sitten päätään. Keltahammas ei auttaisi Ruoskaa se on varmaa. Kuten tuskin muunkaan klaanin parantajat. Yksikään heistä ei auttaisi murhaajaa, joka makasi maassa kuin kuka tahansa loukkaantunut kissa. Silloin Tuhkamarja teki päätöksensä. Ruoska on kissa, jolla on vammoja. Tuhkamarja on Myrskyklaanin parantaja, joka on lupautunut auttamaan kissoja. Miksei tämä siis koskisi myös Ruoskan kaltaisia Tähtiklaaniin uskomattomia murhaajia? Naaras hymyili heikosti ja asteli lähemmäs Ruoskaa katsoen häntä uudesta kulmasta ilman pelkoa. Pienikokoinen musta kolli kissa yhdellä valkoisella käpälällä. Violetti kulunut kaulapanta, josta törrötti hampaita. Koiranhampaita tungettuna kynsipiiloihin ja niiden reunoilla verta. Ruoskan silmät olivat kiinni, mutta Tuhkamrja muisti niiden jäisen sävyn.
Parantaja nyökkäsi tomerasti ja lakkasi katselemasta kissaa ontuen lähimmälle paikalle josta sai hämähäkin seittiä ja pienen sammaltukon. Myrskyklaanilainen onnahteli takaisin Ruoskan luo ja kuivasi hellästi kaulasta verta sammaleen avulla ja sitoi sitten seittiä ammottavien haavojen päälle. "Noniin ja sitten minun pitäisi siirtää sinut.", naaras puheli itsekseen ja omaksi yllätykseen sai heikon vingahduksen vastaukseksi. Tuhkamarja ei tiennyt miten tulkita sitä, mutta hän päätteli, että äänettömyys olisi parempi vaihtoehto ruhjotun kaula alueen kanssa. "Älä yritä pitää ääntä. Pistät vain veren virtaamaan.", Tuhkamarja neuvoi ja yritti ottaa kiinni Ruoskan niskanahasta. Hampaiden mätä löyhkä iski hajuaistin kimppuun ja sai parantajan kakomaan. Myrskyklaanilainen sähähti hiljaisesti ja veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa repien pannasta hampaita irti ja viskaten ne pois. Parantaja alkoi järsiä reikiä täynnä olevaa pantaa hampaattomasta kohdasta, kunnes onnistui järsimään pannan irti. Tuhkamarja irvisti ja nappasi pannan suuhunsa laskien sen pois lähistöltä. Harmaa naaras kissa kumartui kynsien tasolle ja alkoi ottamaan hampaita pois kynsipiiloista, kunnes Ruoskan käpälät olivat kuin kenen tahansa muun kissan käpälät. "Ovatpa ne pienet.", naaras totesi hämmästyneenä. Hän ei ollut kiinittänyt huomiota siihen miten suuret väkivalloin kynsipiiloihin tungetut hampaat tekivät käpälistä suuremman näköiset.
Tuhkamarja otti hellästi kiinni Ruoskan vapaasta niskanahasta ja lähti raahaamaan Veriklaanin päälikköä kohti Myrskyklaanin reviiriä. Tuhkamarjan työ oli helppoa vetämisen suhteen, mutta pelko Ruoskan satuttamisesta vaani korvan takana. Nuori parantaja ei pysähtynyt kertaakaan koko matkana, vaikka haistessaan Myrskyklaanin reviirin rajan ja joen virtaavan veden hänen olisi tehnyt mieli juoda.
Tuhkamarja säpsähti. Rajapartion tuoksut erottuivat selvästi ja pian aluskasvillisuuden seasta ilmestyi Pilvihäntä valkoinen soturi, Hiekkamyrsky Tulitähden kumppani ja Nokitassu. Partio tuijotti häntä ja sitten Ruoskaa räpytellen järkyttyneenä silmiään. "Tuhkamarja.", Hiekkamyrsky maukui yllättävän rauhallisesti valmistautuen jatkamaan, mutta Pilvihäntä ehti ensin. "Onko päässäsi höytyviä Tuhkamarja miksi raahailet kuollutta murhaajaa tänne!" Iskevästä kielestään tunnettu Pilvihäntä maukui ja selvästikkin kysyi saman mitä muutkin olisivat tahtoneet kysyä. "Hän ei ole kuollut Pilvihäntä.", Tuhkamarja maukui rauhallisesti. "Eikö? Tulitähti ihan varmasti tappoi hänet!" Nokitassu maukui hämmästyneenä toljottaen Ruoskaa silmät suurina kuin kaksi täysikuuta. "Ei hän on elossa ja minä aion yrittää parhaani, että hän ei kuole.", parantaja maukui topakasti ja jatkoi raahaamista ontuvin askelin. Kolmikko keskusteli hänen takanaan ja Hiekkamyrsky laski vaalean kellanpunaisen häntänsä toisen naaraan lavalle. "Minä voin hoitaa loppumatkan.", Hiekkamyrsky sanoi mahdollisimman ystävällisesti, vaikka selvästi olisi tahtonut upottaa kyntensä kissaan, joka vei hänen kumppaniltaan yhden hengen.
Myrskyklaanilaiset jatkoivat matkaansa Hiekkamyrskyn tahdissa, kunnes ikuiselta tuntuva matka päättyi ja kissat pääsivät leiriin. Tulitähti oli suurkiven edessä keskustelemassa uuden varapäälikkönsä ja ystäcänsä Harmaaraidan kanssa, kun huomasi partion ja Ruoskan. Komean kellanpunaisen kollin silmiin syttyi merkillinen vihan ja pelon sekainen pilke ja kissa harppoi partion luokse jykevin askelin. "Mitä tämä merkitsee?" Tulitähti tiedusteli ja ennen vastaamista puolet Myrskyklaanilaisista oli kuuntelemassa ja laukomassa omia järkyttyneitä kommenttejaan hiljaisesti. "Tulitähti.", Tuhkamarja aloitti ja astui eteenpäin katse ystävänsä vihreissä silmissä. "Kuten tiedät olin nelipuulla tarkistamassa alueen piiloon menneiden haavoittuneiden vuoksi ja tähän minä törmäsin.", parantaja mukui ja viittoi harmaalla hännällään Ruoskaa kohti. "Elossa, mutta vain heikosti. Olen parantaja enkä voi jättää loukkaantunutta kissaa kuolemaan. En edes sellaista kuin Ruoska." Tuhkamarja hiljeni ja katsoi koko klaania arvellen heidän ajatuksiaan. "Tuhkamarja ja mitä jos Ruoska toipuu? Mikään ei takaa, etteikö hän hyödyntäisi tilaisuutta hyökätä tai kerätä uusi hyökäysjoukko metsän valtausta varten.", Tulitähden sanoissa oli vinha perä ja monet klaanilaiset näyttivät jo valmistautuvan viimeistelemään Ruoskan. "Olet oikeassa Tulitähti.", parantaja myönsi ja jatkoi nopeasti. "Mutta minä aion varmistaa ettei niin käy ja jos siitä huolimatta niin tapahtuu taisaan kuulla jotain siihen suuntaan vihjaavaa. Vannon Tähtiklaanin nimeen, että silloin minä tapan hänet omin käpälin.", Tuhkamarjan silmät säteilivät tarmoa, jonka valan vanominen oli sytyttänyt. "Hyvä on.", Tulitähti selvästikkin luovutti ja näki ettei Tuhkamarja luovuttaisi tässä asiassa. "Häntä ei jätetä vartiotta ja parantajan pesän luona on aina joku soturi. Ja kun hän on tarpeeksi kunnossa hänet saatetaan niin syvälle kaksijalkalaan kuin vain voidaan."
Päätös oli tehty ja monet kissat palasivat omiin tehtäviinsä nyreissään ja vihamielisinä. Tulitähti, Hiekkamyrsky ja Harmaaraita vetäytyivät keskustelemaan. Tuhkamarja otti kiinni Ruoskan niskanahasta ja raahasi mustan kissan parantajan pesään yhdelle sammalpedille. Myrskyklaanin parantaja keräsi yrttejä ja paljon hämähäkin seittiä. Harmaa turkkinen naaras katseli haavaa monelta kantilta ja puhdisti sitten hellästi siitä likaa. Parantaja levitti haavalle yrttejä ja hämähäkin seittiä tarpeellisen määrän. Naaras huokaisi rauhallisesti ja alkoi sukia turkkiaan siistiksi. "Tuhkamarja.", parantajan pesältä kuului kutsu ja parantaja maukuisisään tulo pyynnön väsähtäneesti. Nokitassu tuli suussaan vettä vuotava sammaltukko. Oppilas laski sen käpäliensä eteen ja katsoi hetken Ruoskaa ja sitten Tuhkamarjaa. "Ajattelin tuoda vettä.", oppilas kertoi ja siirsi sammalta lähemmäs Tuhkamarjaa. Harmaata naarasta hymyilytti hiukan. Oppilas ei tainnut kuulua niihin, jotka suunnittelivat hoitelevansa Ruoskan loppuun. "Kiitos Nokitassu.", parantaja maukui ja nappasi sammaleen suuhunsa työntäen sen Ruoskan kuonon lähelle. Nuori naaras seurasi kiinteästi mitä musta kolli tekisi. Veden juominen olisi yksi askel toipumista. Tuhkamarjan siniset silmät tuikahtivat ilosta kun musta kolli raotti suutaan ja selvästi imi vettä sammaleesta.
"Tuhkamarja eivätkö unikon siemenet autakkin kipuun?" Nokitassu kysyi yhtäkkiä. "Auttavat, mutta itse en ehkä antaisi niitä kissalle, joka on lähellä kuolemaa. Ne helpottaisivat kipua, joka taas voisi aiheuttaa kuolemisen.", Tuhkamarja maukui vihjaten Ruoskaan jolle ei ollut antanut unikonsiemeniä. Oppilas nyökkäsi ja kipitti pois pesästä jättäen Tuhkamarjan ja vettä juovan Ruoskan taas kaksikseen. Tuhkamarja haukotteli ja käpertyi kerälle tarkkaillen Ruoskan juomista, kunnes musta kolli lakkasi imeskelemästä sammalta. Tuhkamarja vynetti käpäläänsä ja pyyhkäisi sammaltukon pois Ruoskan kuonon edestä. Naaras katseli hetkisen kollin kasvoja, kunnes tunsi väsymyksen ottavan hänet kiinni ja vaivuttavan syvään uneen.

Luku 3 Kukaan ei synny pahaksi

Tuhkamarja haukotteli unisesti ja raotti sinisiä silmiään nousten sitten nopeasti hereille. Parantaja naaraan katse etsi Ruoskaa ja nuoren kissan silmät suurenivat hämmästyksestä kollin nähdessään. Ruoska oli vaihtanut asentonsa kyljeltään makuusta vatsalleen mahaamiseen. Tuhkamarja käveli Ruoskan luo ja tarkisti nopeasti haavan. Se ei vuotanut lisää verta joten kaikki on ihan hyvin tällä hetkellä. Harmaa naaras istahti aloilleen ja tuijotti Ruoskaa tarkkaavaisena. "Ruoska.", Tuhkamarja kutsui hiljaisesti ja pisti merkille korvien liikahtamisen. Ääneen reagoiminen oli hyvä merkki. Tuhkamarja nyökytteli itsekseen ja jäi tuijottamaan Ruoskaa valmiina auttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Hänen parantajan kyvyillään oli rajansa eikä niillä tehty ihmeitä.

Naaraan harmaa turkki pörhityi kun silmänräpäyksessä parantajan pesä oli poissa ja sen tilalla oli laaja vihreä niitty. Tuhkamarja nielaisi ja siristi silmiään nähdessään kauempana harmaan naaraan käpäliensä edessä kaksi pentua. Tuhkamarjan katse kääntyi samaa tahtia kuin kahden pennun. He tuijottivat pienikokoista mustaa pentua suurilla jäänsinisillä silmillä. "Olet liian pieni!" pennut maukuivat yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes niitty kaikui herjauksista.

Tuhkamarja sulki silmänsä ja avasi ne. Niitty oli poissa, mutta hänen korvissaan kaikuivat sanat "Olet liian pieni." Harmaan naaraan silmiin syttyi merkillinen valo, kun hän tajusi asian. Se oli viesti Tähtiklaanilta. Tuhkamarja siristi silmiään ja alkoi muistella yksityiskohtia. Kaikilla kissoilla oli kaulapannat ja solvatulla pennulla oli valkoinen käpälä ja sen lisäksi violetti panta. "H-hetkinen!" Parantaja huudahti silmät suurina vilkaisten nopeasti Ruoskaa. Tuhkamarja suunnisti ontuvin juoksuaskelin ulos parantajan pesästä suoraan Tulitähden pesään. "Tulitähti viesti Tähtiklaanilta!" Naaras kuulutti ja sai heti päälikön huomion. "Kerro vain Tuhkamarja.", Tulitähti maukui odottavasti ja kuunteli viikset värähdellen naaraan kertomusta ja päätelmät. Liekin värinen päälikkö mietiskeli sanoja ja sai Tuhkamarjan hermostumaan. "On hyvin mahdollista, että Ruoskan pentu aika oli tuollaista. Itseasiassa voin helposti uskoakkin sen, mutta muuttaako se hänen tekojaan?" Tulitähti piti lyhyen tauon eikä antanut Tuhkamarjalle tilaisuutta jatkaa. "Ei se ei muuta niitä hiiren hännän vertaa! Tuhkamarja Ruoska on puhdas verinen julma kissa sitä ei muuta mikään.", Tulitähden ääni kiihtyi ja Tuhkamarjan oli vaikea ajatella komeaa kollia samana ymmärtäväisenä kissana. Tuhkamarjan silmät kaventuivat ohuiksi viiruiksi ja hetken parantaja toivoi voivansa lyödä Tulitähteä korville. "Yksikään kissa tässä metsässä ei synny pahaksi! Konniksi ei synnytä heiksi kasvetaan riipuen siitä miten elämä koulii!" Nuorena jalkansa loukannut parantaja sanahti tulisellä äänellä.

Kahden kissan välille laskeutui hiljaisuus, kunnes pesän ulkopuolelta kuului sähinää ja meluun hukkuvia solvauksia. "Tähtiklaanin nimeen mitä tuo melu on?!" Tulitähti mylväisi ja asteli pesästä ulos Tuhkamarja kannoillaan. Kissat olivat kokoontuneet parantajan pesän lähistölle ja sinne parantaja ja päälikkö suuntasivat. Myrskyklaanin kissat sähisivät ja sohivat ilmaa heikosti pystyssä olevan Ruoskan edessä. Miten pienikokoinen kolli oli päässyt ylös sen tiesi vain Tähtiklaani ja Ruoska itse.

Tuhkamarja ei päässyt kissojen läpi puollustamaan tummaa kissaa, mutta kuuli kuinka Tomuturkki huusi kaiken melun keskeltä kovimmalla äänellä "Kaltaisesi pieni roisto ei ansaitse elää!" Harmaa naaras näki Ruoskan silmien värähtävän raivokkaasti ja ennenkuin Tomuturkki ehti arvata heikko kissa astui häntä kohti pienet kynnet paljaina. Ruoska otti yhden huteran askeleen ja rojahti huohottaen maahan tuskan kiilto silmissä. Tuhkamarjan silmät laajenivat suuremmiksi kauhusta, kun Tomuturkki astui Ruoskan eteen ja painoi käpälänsä mustan kissan pään päälle. "Valkomyrskyn puolesta." Tomuturkki maukui ja valmistui viimeiseen iskuun, kun yhtäkkiä tumma hahmo suisti hänet maahan.