Pilkkupentu
4 posters
Sivu 1 / 1
Pilkkupentu
Pilkkuturkki Su Marras 25, 2012 1:00 am
Tästä saatte lukea, minkälainen lapsuus minun hahmolla on. Tämä on siis Myrskyklaani:
- Juonipaljastus:
- myrskyklaani-jäsenet
Päällikkö: Sumutähti ♀ jalo, solakka, hopeanharmaa naaras, tummemmanharmaat tassut, keltaiset silmät
Varapäällikkö: Ukkosmyrsky ♂ ankara, musta, jykevä kolli, vihreät silmät
Parantaja: Satiinikuono ♀ ovela, hohtavan valkoinen, pieni naaras, siniset silmät (Koivunvarjon mestari)
Soturit:
Tuulijalka ♂ viisas, valkoinen, vanha kolli, harmaat jalat ja silmät (Valkotassun mestari)
Naavaturkki ♂ Vaaleanharmaa rusehtavalla sävyllä, raidallinen mutta raidat erottuvat selkeimmin hännässä, kärsivällinen, (Peippotassun mestari)
Valokaste ♀ jääräpäinen, kellertävä, tummemmilla raidoilla, valkoiset tassut, maha ja kaula, meripihkan väriset silmät
Kuurakynsi ♂ innokas, harmaa tummilla raidoilla, valkoinen oik. etujalka, jyhkeä, nopea, keltaiset silmät
Ruskaturkki ♀ itsepäinen, loukkaantuva, punertavanruskea turkki, vihreät silmät
Sinisilmä ♀ lempeä, ruskea valkoisella kaulalla, etutassuilla ja vas. takatassulla, hätkähdyttävän siniset silmät
Kyyhkysiipi ♂ Rohkea ja peloton, mutta samalla Uhkarohkea ja ajattelematon, ruskea mustilla raidoilla, siniharmaat silmät
Sadekorva ♂ avulias (vähän liiankin), ruskea valkoisella täplällä oik. korvassa
Routaraita ♂ ankara mutta oikeudenmukainen, harmaa mustilla raidoilla, tummat, melkein mustat silmät (Lehtitassun mestari)
Kaarnakynsi ♀ johtajatyyppiä, ruskea mustilla raidoilla, valkoinen täplä kaulassa, vihreät silmät
Huurreviiksi ♂ reipas, valkoinen mustilla läiskillä, meripihkanväriset silmät (Seittitassun mestari)
Koskisydän ♂ isällinen, huolehtiva, kullanruskea mustilla raidoilla, meripihkan väriset silmät
Viimahäntä ♀ lempeä, auttavainen, pitkä, musta viiva hännän päällä, punaruskea turkki, vihreät silmät
Varjohäntä ♂ Ylimielinen, Routaraidan edellinen oppilas, musta ja hyvän tasapainon omaava kissa, jolla on vihreät silmät.
Kultakorva ♀ Lempeä ja kiltti, kultaan vivahtava keltainen turkki, meripihkan väriset silmät
Oppilaat:
Peippotassu ♂ rämäpäinen, uhkarohkea, vaatii perustelua mutta kasvaa hyväksi soturiksi, vaaleanruskea tummilla täplillä (Naavaturkin oppilas)
Seittitassu ♀ mietiskelevä, kekseliäs, viisas, mutta kun kaikki on hyvin, innokas ja oppivainen, ruskea tummilla raidoilla, harmaat tassut (Huurreviiksen oppilas)
Valkotassu ♂ innokas, vilkas, nopea oppimaan, mieliala vaihtelee, sympaattinen, täysin valkoinen, vihreät silmät (Tuulijalan oppilas)
Lehtitassu ♀ ujo, vähän pelokas, mustasukkainen mutta ei uskalla sanoa mitään, viihtyy myös yksin. Pähkinänruskea turkki, valkoinen kaula, kuononympärys ja jalat. Vihreät, läpitunkevat silmät, silmiinpistävän kaunis ja solakka (Routaraidan oppilas)
Koivunvarjo ♀ (parantajaoppilas) innokas, mutta pelastuu täpärästi tilanteesta kuin tilanteesta, likaisenvalkoinen mustilla läiskillä, vihreänsinertävät silmät (Satiinikuonon parantajaoppilas)
Kuningattaret pentuineen:
Kultakielo ♀ kellertävä kullanruskeilla täplillä, ruskeat silmät. Puolustaa raivokkaasti klaaniaan, klaanitovereitaan ja pentujaan
Pennut: (3,5kk, isä Routaraita)
Korsipentu ♂ kellertävän vaaleanruskea ruskeilla raidoilla ja vihreillä silmillä
Vuokkopentu ♀ valkoinen harmahtavilla raidoilla ja sinisillä silmillä
Valopentu ♀ vaaleankeltainen valkoisilla tassuilla ja hännänpäällä, vihreät silmät
Okapentu ♂ ruskea mustilla raidoilla ja valkoisella kaulalla, ruskeat silmät
Kuusipentu ♂ tummanruskea, harmailla silmillä
Liljapentu ♀ valkoinen mustalla oik. korvalla, siniset silmät
Tiikeripentu ♂ kellertävä mustilla raidoilla ja ruskeilla silmillä
Salviakuono lilanharmaa punertavalla pisteellä kuonon päällä, ruskeat silmät
Pennut: (2kk, isä Ukkosmyrsky)
Sadepentu ♀ harmaa lilanharmailla pilkuilla, isot ruskeat silmät
Kivipentu ♂ tummanharmaa, melkein musta, vihertävät silmät
Mustikkapentu ♂ lilansinertävän harmaa, harmaalla pilkulla vas. poskessa, harmaat, lempeät silmät
Aamukaste solakka ruskea harmailla täplillä, siniset silmät
Pennut: (0kk, isä koskisydän)
Puolukkapentu ♀ punaruskea, isokokoinen, meripihkan väriset silmät
Nokkospentu ♂ ruskea mustilla raidoilla, vihreänsiniset silmät
Lehmuspentu ♂ ruskea mustilla raidoilla, meripihkan väriset silmät
Pilkkupentu ♀ solakka, kullankelta- vaaleanruskea- tummanruskeatäpläinen, meripihkan väriset silmät
Täpläpentu ♀ pieni, vikkelä, kullanruskea- ruskeatäplikäs, siniset silmät
Klaaninvanhimmat:
Tynkähäntä ♂ ruskea, vaaleita karvoja siellä täällä, hännästä enää tynkä jäljellä, harmaat silmät, valittaa kaikesta
Pihkajalka ♂ kullanruskea valkoisella kaulalla ja niskalla, ruskeat silmät, epäilee kaikkia ja liioittelee
Valkoniska ♂ musta valkoisella kaulalla, niskalla ja hännänpäällä, sinisillä silmillä, paras tarinankertoja
Haukansilmä ♀ harmaa kirkkaankeltaisilla silmillä välinpitämätön arkisista asioista, löytää ratkaisun hankaliin tilanteisiin
Pilviturkki ♀ kirkkaanvalkoinen vihreillä silmillä, juoruilee, paisuttelee juoruja ja keksii niitä itse
Lumikynsi ♀ harmaanvalkoinen vihreillä silmillä, vetreässä kunnossa
Viimeinen muokkaaja, Pilkkuturkki pvm Su Joulu 30, 2012 4:47 am, muokattu 1 kertaa
Pilkkuturkki- Soturi
-
Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 23
Paikkakunta : Kouvola
Lukuja
Pilkkuturkki Su Marras 25, 2012 1:07 am
Esinäytös:
1 luku - Ulkona ja unissa
- Juonipaljastus:
- Solakka ruskeanharmaa naaras oli kumartunut pentujensa ylle, kehräten ja nuollen niitä. Pentuja oli yhteensä viisi; vanhin oli punaruskea naaraspentu, sitten kaksi ruskeaa kollipentua mustilla raidoilla, kullankelta-vaaleanruskea-tummanruskea pilkullinen naaras, ja ruskea kollipentu harmailla läiskillä, kaikki vastasyntyneitä. Aamu oli sarastamassa, ja ensimmäiset purppuranpunaiset auringonsäteet yrittivät tunkeutua pentutarhan tiiviin pajukaton läpi. Hopeanharmaa naaras kurkisti sisään pentutarhan oviaukosta, ja sai emon kohottamaan päätään.
”Pentusi ovat vahvoja, Aamukaste”, hopeanharmaa naaras tervehti.
”Kiitos, Sumutähti”, Aamukaste kumarsi. He istuivat pitkään katsoen vain pentuja. Kun aurinko nousi taivaanrannan yläpuolelle, Hopeatähti hyvästeli Aamukasteen ja jätti tämän pentujensa luokse.
”Puolukkapentu”, hän sanoi vanhimmalle pennulleen.
”Lehmuspentu ja Nokkospentu”, hän osoittaen sanansa kahdelle mustaraitaiselle pennulleen.
”Täpläpentu”, hän nuolaisi nuorimman pentunsa korvaa.
”Ja… Pilkkupentu”, hän kuiskasi viimein.
1 luku - Ulkona ja unissa
- Juonipaljastus:
- ”Pilkkupentu, herää!” Pilkkupentu heräsi pehmeään naukaisuun. Pilkkupentu oli jo kaksi kuuta vanha, ja hänen silmänsä olivat auenneet jo kaksiviikkoisen. Emo oli kertonut, että hän veisi heidät tänään ensimmäistä kertaa ulos pentutarhasta. Hän pomppasi ylös innokkaana ja jännittyneenä. Hän näki kuinka Nokkospentu ja Puolukkapentu painiskelivat nurkassa, ja Mustikkapentu lensi nenälleen, kun Nokkospentu tönäisi häntä vahingossa. Pilkkupentu tassutteli Mustikkapennun veljen, Sadepennun viereen. Sadepentu oli kaksi kuuta häntä vanhempi, ja paljon suurempi. Pentutarhassa oli paljon vilinää, sillä Kultakielon pennut olivat viisi ja puoli kuuta vanhoja, mikä tarkoitti, että puolen kuun jälkeen heidät nimitettäisiin soturioppilaiksi.
”Tänne tulee hiljaista ilman heitä”, Sadepentu huokaisi. Hän on oikeassa, Pilkkupentu ajatteli. Kultakielolla oli yhteensä seitsemän pentua; Korsipentu, Vuokkopentu, Valopentu, Okapentu, Kuusipentu ja Liljapentu. Hän yritti kuvitella pentutarhaa ilman heitä, mutta ei kyennyt siihen. Pitkän hiljaisuuden aikana, jännitys ulkona käymisestä pääsi hiipimään uudelleen hänen mieleensä, joten hän kysyi Sadepennulta
”Millaista ulkona on?”. Sadepentu piirsi käpälällään pentutarhan hiekkaan.
”Tässä on sotureiden pesä. Se on suuren puskan alla. Sitten on oppilaiden pesä, ja parantajan pesä. Klaaninvanhimpien pesä on kaatuneen puun alla, ja päällikkö nukkuu Suurkiven alla olevassa luolassa. Enempää en tiedä, mutta toivon että tuosta oli apua”, Sadepentu lopetti. Pilkkupentu oli vähän pyörällä päästään, mutta Sadepennun piirustus oli selvittänyt paljon. Ennen ulosmenoa, emo nuoli kaikki pentunsa yksi kerrallaan.
”Tulkaa, pennut”, emo kehotti niitä. Emo seisoi suuaukon edessä, ja uteliaat pennut yrittivät kurkistella tämän takaa ulos, onnistumatta yrityksessään. Emo johdatti heidät varovasti ulos tunneliin. Tähän aikaan päivästä kukaan ei ollut oppilaiden pesässä. He etenivät tunnelissa ja saapuivat aukiolle. Siellä he näkivät pari kissaa.
”Koskisydän! Et ole käynyt pitkään aikaan katsomassa pentujamme”, Aamukaste moitti.
”Olen pahoillani, Aamukaste, mutta minulla on ollut kiireitä,” Koskisydän pahoitteli ja painoi päänsä.
”Et ole käynyt kolmeen päivään! Minä laskin,” Aamukaste naukui. Sillä välin, kun Aamukaste saarnasi kumppanilleen, pennuilla oli mahdollisuus tarkkailla ympäristöä.
”Tietääkö joku missä klaaninvanhimpien pesä on?” Lehmuspentu kysyi muilta pennuilta.
”Kyllä!” Pilkkupentu huudahti, ja johdatti heidät aukion toiselle puolelle. Onneksi kysyin Sadepennulta paikkoja, Pilkkupentu ajatteli.
”Olen kuullut, että he kertovat hyviä tarinoita,” Nokkospentu kertoi.
”Menemme klaaninvanhimpien luokse,” Täpläpentu huikkasi vielä emolleen, ennen kuin he katosivat sisään.
”Emo ei tainnut edes huomata!” Lehmuspentu kehräsi.
”No, ainakin me kerroimme missä olemme. Ei hän voi syyttää meitä jos ei kuunnellut,” Pilkkupentu järkeili.
”Mutta minua melkein säälittää isän puolesta. Kuinakohan kauan äiti jaksaa paasata hänelle?” Täpläpentu kysyi leikillään.
”Ei kauaakaan, mikäli emoani tunnen, mutta tarpeeksi kauan jotta meille liikenee aikaa pieneen tutkimusretkeen,” Puolukkapentu vastasi. Hänen viiksensä väpättivät jännityksestä.
”Mutta nyt etsitään klaaninvanhimmat, ehkä joku heistä suostuu kertomaan tarinan tai kaksi.” Astuessaan peremmälle, he huomasivat että siellä oli jo kolme kissaa.
”Oletteko sotureita?” Puolukkapentu kysyi kissoilta.
”Ei, olemme vielä oppilaita. Tässä ovat Peippotassu ja Lehtitassu, ja minä olen Valkotassu, valkoinen laikukas kissa selitti viitaten hännällään ruskea-tummanruskea täplikkääseen kolliin, ja ruskeaan naaraaseen jolla oli valkoiset jalat, vatsa ja kaula.
”Yritämme kinuta Tynkähännältä tarinaa, mutta hän valittaa kaikesta ja kaikista. Ehkä hän suostuu, jos saa lisää yleisöä, ”Peippotassu ehdotti.
”Mennään!” Huudahti Nokkospentu. Klaaninvanhimpien pesä oli melkein yhtä suuri kuin pentutarha. Siellä oli hämärää, mutta Pilkkupentu erotti hyvin nurkassa kiiluvat harmaat silmät.
”Tynkähäntä, nyt meillä on kokonainen pentue mukana! Kertoisit nyt,” Peippotassu maanitteli.
”Minä kerroin jo aamupäivällä… kenenkäs pentuja te olette?” Tynkähäntä uteli
”Minä olen Puolukkapentu, ” Puolukkapentu kertoi, ”ja tässä ovat Nokkospentu, Lehmuspentu, Pilkkupentu ja Sorapentu. Olemme Aamukasteen pentuja.”
”Aamukasteen pennut? Olette kai ensimmäistä kertaa ulkona, joten voisin kertoakin tarinan. Te oppilaat olettekin jo kuulleet sen, mutta muuta ette minusta irti saa, joten saatte tyytyä siihen,
”tynkähäntä kertoi. Kaikki kissat painautuivat lähemmäs häntä, silmät innosta säihkyen.
”Oli kauan sitten kolme kissaklaania; Tiikeriklaani, jonka kissat olivat vahvoja ja kestäviä, Leijonaklaani, jonka kissat olivat jaloja ja viisaita, ja Leopardiklaani, jonka kissat olivat nopeita ja solakoita. Mutta he eivät selvinneet…”
”Miksi?” Kysyi Nokkospentu.
”Kukaan ei tiedä. Toiset sanovat, että he söivät kaikki eläimet niin, että ruokaa ei jäänyt jäljelle. Toiset taas että kaksijalat häätivät ne reviireiltään. Kolmannet tuumivat, että ne sotivat reviireistä niin raivokkaasti, että ne kuolivat sukupuuttoon,” Tynkähäntä kertoi.
”Entä mitä sinä itse epäilet?” Lehmuspentu kysyi.
”Minä uskon, että ne lähtivät etsimään uusia, parempia seutuja. Mutta jotkut kissat jäivät, ja me olemme heidän jälkeläisiään. Jokaisessa kissassa on ripaus jaloutta ja viisautta Leijonaklaanista, kestävyyttä ja voimaa Tiikeriklaanista, ja nopeutta ja solakkuutta Leopardiklaanista. Toisilla on enemmän sitä, ja toisilla enemmän tätä, mutta jokaisessa on osa jokaista, ja siksi kaikki kissat ovat sukua toisilleen, toiset lähempää, toiset kauempaa, mutta kaikkia kissoja yhdistää veriside ja soturilaki.” Pennut tuijottivat ruskeaa kissaa jännittyneinä. Kun Tynkähäntä oli lopettanut, hän sulki silmänsä. Kun hän jälleen avasi ne, niiden palo oli sammunut, ja hän oli jälleen oma kärttyisä itsensä.
”Täällähän te olitte!” Pennut kuulivat emon äänen suuaukolta. ”Ovatko he olleet kiltisti, Tynkähäntä?”
”Pysyivät he ainakin hiljaa,” hän vastasi.
”Nyt mennään pesään, teitä väsyttää varmasti,” Aamukaste patisti pentujaan. Niinpä he hyvästelivät Valkotassun, Peippotassun ja Lehtitassun, ja lähtivät pentutarhalle emonsa johtamina.
”Oli kyllä ihmeellinen tarina,” Lehmuspentu haukotteli samana iltana pentutarhassa.
”Niinpä, ja Valkotassu sanoi, että Valkoniska osaa kertoa vielä parempia tarinoita,” Täpläpentu lisäsi. Päivä oli ollut rankka pienille pennuille, jotka nyt makasivat emoaan vasten. Emo nuoli heitä rauhoittavasti, mutta kaikki olivat kuitenkin hereillä. Yksitellen pennut nukahtivat. Pilkkupentu näki unta hämärästä pesästä missä hän ei ollut käynyt ennen. Kokonsa puolesta se olisi saattanut olla päällikön pesä, mutta seinillä leijaili yrttien huumaava tuoksu, jonka Pilkkupentu oli haistanut aikaisemmin pentutarhan perimmäisessä nurkkauksessa. Parantajan pesä, Pilkkupentu oivalsi. Hän näki hohtavanvalkoisen naaraan makaamassa sammalvuoteella. Hän oli ilmiselvästi parantaja. Ja naaraalla oli vieras, jonka Pilkkutassu osasi tunnistaa Sumutähdeksi.
”Milloin Ruskaturkin pennut syntyvät? Hopeanharmaa naaras kysyi.
”Reilun yhden kuun päästä,” parantaja vastasi tähyten yötaivasta jäänsinisillä silmillään. ”Muistatko viime kerran, kun Tähtiklaani puhui minulle?” Parantaja kysyi irrottamatta katsettaan taivaasta. Sumutähti nyökkäsi vastaukseksi.
”Silloin Tähtiklaani sanoi, että on syntynyt soturi, jolla on parantajan kyky nähdä unia, saada viestejä Tähtiklaanilta ja että hänelle on varattu suuri tulevaisuus,” parantaja selvensi.
”Minä muistan, Satiinikuono. Siitä on suurin piirtein kaksi kuuta. Niihin aikoihinhan Aamukaste sai pentunsa. Eihän se vain tarkoita että joku Aamukasteen pennuista…” Sumutähti vaikeni huomattuaan Satiinikuonon, joka tuijotti Päällikköään silmät suurina…
Pilkkupentu heräsi omalta vuoteeltaan, pelästyneenä unestaan. Hän painautui tiiviimmin emoaan vasten, joka nukkui sikeästi. Pitkän aikaa hän vain kyyhötti siinä, mutta sitten hän rohkaisi mielensä ja hiipi pentutarhan toiselle puolelle. Hänen sieraimiinsa tulvahti täyteen yrttien vahvaa tuoksua, ja uni hiipi takaisin hänen mieleensä. Hän pakotti sen taka-alalle, työnsi kuononsa seinään kiinni, ja nuuhkaisi syvään. Hän haistoi Satiinikuonon, joka tuhinasta päätellen nukkui pesässään. Mutta kauhukseen hän saattoi havaita myös Sumutähden. Haju oli voimakas, joten hän oli ollut täällä vain hetki sitten, suurin piirtein niihin aikoihin kun hän oli nukkunut. Mitä tämä tarkoittaa, Pilkkupentu ajatteli. Oliko tämä ollut pelkkä uni, vai oliko se viesti Tähtiklaanilta? Vai olenko minä se ”soturi, jolla on parantajan kyky nähdä unia, ja saada viestejä Tähtiklaanilta, ja jolle on varattu suuri tulevaisuus"?
- Juonipaljastus:
- Pilkkupentu oli pitänyt unensa salaisuutena, sillä kun hän oli kysynyt Tähtiklaanista äidiltään, tämä oli kertonut, että kaikki kissat liittyvät tähtiklaaniin kuoltuaan. Lisäksi Tähtiklaani saattaa näyttää unia tai antaa merkkejä tulevasta päälliköille ja parantajille, mutta ei koskaan sotureille tai oppilaille, pennuista nyt puhumattakaan. Nyt kuitenkin siitä oli kulunut jo puoli kuuta, ja äiti oli ottanut tavakseen viedä heidät ulos joka päivä, siis jos sitä ei laskettu kun kettu oli ollut heidän reviirillään ja pennut eivät saaneet olla ulkona pentutarhasta. Mutta nyt, kun hän oli kaksi ja puoli kuuta, niin Kultakielon pennut olivat jo kuusi kuuta ja oli heidän vuoro tulla soturioppilaiksi.
”Hahaa! Olen Tiikeriklaanin urhein soturi!” Huusi Nokkospentu.
”Ja minä olen hänen veljensä, Tiikeriklaanin etevin metsästäjä!” toitotti Lehmuspentu, joka ei tahtonut jäädä pahemmaksi.
”Sinä, Leopardiklaanin soturi, mitä sanot siihen?” Nokkospentu haastoi täpläpennun mukaan leikkiin.
”Sen, että olet minun reviirilläni, ja jos et häivy teen sinusta variksenruokaa,” Täpläpentu sähisi vastaten haasteeseen.
”Eikä hän ole yksin,” lisäsi Pilkkupentu astuen veljensä rinnalle.
”Ettäkö perääntyisimme? Älkää luulko. Saatte maistaa Tiikeriklaanin raivon!” Lehmuspentu sähisi.
”Te kaikki olette väärässä; Tämä on Leijonaklaanin aluetta, ja koska minä olen yksin, julistaudun leijonaklaanin päälliköksi, Puolukkatähdeksi,” Puolukkapentu ryhtyi mukaan leikkiin.
”Tämä tietää sotaa!” Täpläpentu huusi päästäen karmean sotahuudon. Sen jälkeen Pilkkupentu näki pentujen ryhtyneen painimaan. Hän tunsi, kuinka Nokkospentu painoi hänet alleen.
”Luovuta,” tämä sihisi hänen korvaan.
”En ikinä,” Pilkkupentu vastasi kierähtäen selälleen niin äkisti että Nokkospentu sinkoutui irti tämän selästä, ja he nousivat huohottaen seisomaan. Hetken he vain tuijottivat toisiaan.
”Tulen apuun…!” Täpläpennun ääni tukahtui, kun Lehmuspentu heittäytyi hänen päälleen, ja Puolukkapentu hyppäsi koko komeuden ylle lyyhistäen Lehmuspennun ja Täpläpennun alleen. Mutta se riitti Pilkkupennulle, sillä Nokkospennun keskittäytyminen oli herpaantunut, ja hän pääsi painamaan Nokkospennun alleen.
”Nyt riittää leikkiminen!” Aamukasteen ääni kuului pentutarhan oviaukon lähistöltä.
”Kultakielon pentujen nimitystilaisuus alkaa, ja minkä näköisiä te olette!” Ja toden totta, Hopeatähti istui jo Suurkiven päällä, edessään huolellisesti suitut Kultakielon pennut.
”Äh! Anna olla, eihän siellä meitä nimitetä,” Lehmuspentu maukui närkästyneenä kun emo alkoi sukia häntä, mutta tämä ei ottanut kuuleviin korviinsa. Aukiolla heitä vastaan loikkivat Valkotassu, Peippotassu ja Täplätassu.
”Oletteko kuulleet, että Lehvätassu sai kiinni korpin!” Peippotassu kertoi innostuneena.
”Niitä ei ole täällä melkein missään, sillä niitä asustelee jossain Varjoklaanin reviirillä ja ne ovat isompia kuin varikset! Kun hän vei sen klaaninvanhimmille, ei Tynkähännälläkään ollut valittamista,” Valkotassu hykerteli.
”Tuolta hän tuleekin!” Peippotassu huomautti. Ja toden totta; Lehvätassu näytti erittäin ylpeältä.
”Olkaa jo hiljaa!” Varjohäntä tiuskaisi, mutta nuoret kissat tuskin kuulivat tätä
”Olemme kokoontuneet tänne nimittämään seitsemän oppilasta,” Sumutähti puhkesi puhumaan.
”Astukaa eteenpäin” Hän jatkoi viittoen hännällään kannustavasti pennuille, jotka astelivat eteenpäin vähän ujostellen.
”Aina tästä päivästä lähtien siihen saakka kun tämä kissa saa soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Korsitassuksi”
”Ukkosmyrsky, sinä olet kokenut ja vahva soturi. Uskon että koulutat tästä oppilaasta yhtä uskollisen soturin Myrskyklaanille.” tuoreen oppilaan silmät laajenivat kunnioituksesta, kun varapäällikön jykevä hahmo asteli hänen luokseen, mutta oppilas ei epäröinyt hetkeäkään, vaan kurotti kaulaansa koskettaakseen mestarinsa kuonoa. He kävelivät ympärillä olevaan kissajoukkoon, ja jäivät katsomaan sen reunalle. Sillä välin Usvatähti oli jo kääntynyt seuraavan pennun puoleen.
”Siihen asti, kun tämä oppilas saa soturinimensä, olkoon hänen nimensä Vuokkotassu. Viimahäntä, sinun on aika saada ensimmäinen oppilaasi. Kaarnakynsi koulutti sinua hyvin, joten siirrä oppimasi tähän nuoreen oppilaaseen, mutta jos jokin on epäselvää, älä epäröi kysyä vanhemmilta sotureilta.” sumutähti kehotti. Viimahännän silmissä loisti jännitys, kun hän kosketti oppilaan kuonoa omallaan. Mestari ja oppilas hävisivät kissajoukkoon, ja Sumutähti kääntyi seuraavan pennun puoleen. nimitystilaisuus kesti harvinaisen kauan; kuu oli jo noussut korkealle taivaalle, ennen kuin loputkin oppilaat oli nimitetty. Valopentu sai nimen Valotassu, ja hänen mestarikseen tuli Sinisilmä. Okapennusta tuli Okatassu ja hänen mestariksi määrättiin Kaarnakynsi, Liljapennusta Liljatassu, hänen mestarikseen tuli Valokaste ja Tiikeripennusta Tiikeritassu, mestarina Kyyhkysiipi.
”Nyt mennään kyllä nukkumaan, ja jos olette kiltisti, voin viedä teidät huomenna katsomaan hiekkakuopalle taisteluharjoituksia. Mitä sanotte?”Ehdotti Aamukaste.
”Joo!” pennut huusivat kuin yhdestä suusta.
”No niin, sisälle sitten,” Aamukaste patisti.
- Juonipaljastus:
- Pennut nukkuivat sikeästi, kun aamu alkoi sarastaa. Eräs klaaninvanhimmista, Haukkasilmä, oli aterioimassa kaatuneen puunrungon vieressä olevalla ruohotilkulla, hiiri käpälien välissä. hän nuuhki huolellisesti ilmaa, mitä kylläkin hankaloitti tuoreen hiiren täyteläinen tuoksu. Hiiri oli vielä pullea, mutta sellaisia hiiriä ei kohta enää saisi, sillä tuuli toi mukanaan pakkasen tuoksun. Haukkasilmä söi loputkin hiirestä, nuolaisi huuliaan, ja nousi ylös. Aamupartio ei lähtisi vielä vähään aikaan, ja leirissä oli mukavan hiljaista ja rauhallista. Sellaisesta Haukkasilmä piti. Mutta jokin häiritsi häntä, eikä hän päässyt tunteesta eroon. Haukkasilmä nosti kuononsa ylös kohti taivasta, ja veti syvää henkeä. Nyt kun hiiren haju oli poissa, hän pystyi erottamaan tuoksut helpommin. Metsän, rauhalliset Myrskyklaanin kissat, tuoresaaliskasan ja tuulen, joka toi mukanaan pakkasen tuoksun. Mutta kaiken sen alla häilyi jotain uhkaavaa, jotain tuttua. Haukkasilmän silmät revähtivät auki, kun hän tunnisti tuoksun. Hän varmisti vielä nopeasti, ettei ollut erehtynyt, ennen kuin ulvaisi varoituksen nukkuvalle klaanilleen;
”Varjoklaani hyökkää, puolustakaa leiriä!
Pilkkupentu heräsi johonkin kauheaan ulvahdukseen. Nähtävästi kaikki muutkin olivat heränneet samaan, sillä pentutarhassa kävi kova vilske. Kuningattaret yrittivät työntää pienokaisiaan tarhan perälle turvaan, kun he itse valmistautuivat taistelemaan. Pilkkupentu ei ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta pysyi kumminkin vaiti. Mustikkapentu yritti tunkeutua emonsa ohi, jotta pääsisi taistelemaan, mutta Salviakuono työnsi tämän takaisin. Yhtäkkiä Aamukaste rupesi sähisemään kauheasti, ja pilkkupentu erotti pilkahduksen punertavanruskeaa turkkia, ja vihreät silmät, joista peilautui hämmennys.
”Anteeksi Ruskaturkki, en tunnistanut sinua. Tule vain sisään,” Aamukaste rauhoittui silminnähden, mutta oli silti varuillaan eikä laskenut karvojaan alas. Ruskaturkki työntyi sisään ahtaasta suuaukosta, ja kävi asemiin kahden muun kuningattaren taakse. Ruskaturkin vatsa pullotti, ja Pilkkupennun mieleen tulvahti muisto pelottavasta unesta, jonka hän oli nähnyt puoli kuuta sitten. Siinä Satiinikuono oli sanonut, että Ruskaturkin pennut syntyisivät reilun kuun päästä, ja nyt siitä oli kulunut puoli kuuta. Eli se tarkoitti että siihen kestäisi reilut puoli kuuta. Olisi mukavaa saada uusia pentuja pentutarhaan. Pilkkupentu kehräsi ajatukselle, ja melkein unohti melun.
”Aamukaste ja Ruskaturkki, suojelkaa pentuja. Minä liityn taisteluun,” Salviakuono määräsi, ja vastausta odottamatta ryntäsi ulos pentutarhasta. Salviakuono kuuli, että melun ylle kohosi ääni, joka oli täynnä raivoa. Salviakuono tunnisti sen Kultakieloksi, joka karjui
”Sinä et tapa häntä!”
Ääni tuli läheltä oppilaiden pesää, ja Salviakuonon valtasivat pahat aavistukset. Hän oli jo ryntäämässä sinne, kun tunsi neulanterävät hampaat niskassaan. Salviakuono haistoi Varjoklaanin kitkerän löyhkän, kun soturi retuutti häntä kauemmas oppilaiden pesästä. Salviakuono rimpuili ja vääntyili, mutta ei päässyt irti. Sitten Salviakuono keksi; hän painautui matalaksi, ja upotti kyntensä routaiseen maahan, niin että Varjoklaanin soturin oli mahdotonta saada Salviakuonoa liikahtamankaan. Vaikka soturi kuinka tempoi, Salviakuono pysyi missä oli. Kun soturi alkoi väsyä riuhtomiseen, Salviakuono ponkaisi tätä päin kaikella voimallaan. Varjoklaanilainen yllättyi niin, että tämä irrotti otteensa Salviakuonon niskanahasta, ja lensi taaksepäin iskun voimasta. Tämän keuhkot tyhjentyivät ilmasta, kun hän tömähti maahan, ja Salviakuono ryntäsi tämän päälle. Pari puraisua ja viiltoa, niin Varjoklaanilaisen hännänpää katosi pensaikkoon. Salviakuono ryntäsi pentutarhalle jaellen samaan aikaan iskuja joka suuntaan. Siellä hän näki Kultakielon, jonka takana kyyhötti Okatassu, silmät suurina pelosta. Mutta huolestuttavampaa oli, että hänen allaan oli suuri verilätäkkö. Salviakuono liittyi Kultakielon rinnalle taisteluun, ja sai otteen vastustajan etutassusta. Kun Varjoklaanilainen yritti kumartua puremaan Salviakuonoa, niin Kultakielo sivalsi syvän viillon tämän poskeen. Varjoklaanilainen yritti väistää tämän iskua, muttei onnistunut, mutta samalla tämä paljasti suojaamattoman kaulansa, ja hetkeäkään epäröimättä Kultakielo hyökkäsi sitä kohti. Kultakielo takertui vastustajansa kurkkuun veitsenterävillä hampaillaan. Vastustajan huuto tukahtui kurlutukseksi, kun tämän kaulavaltimo katkesi ja veri virtasi solkenaan runnellusta kurkusta. Kissa kaatui vääntyillen maahan, ja Kultakielo sähisi tälle hetken, ennen kuin lähti saattamaan ontuvaa Okatassua parantajan pesää kohti. Salviakuono vilkaisi nopeasti heidän peräänsä ennen kuin ryntäsi takaisin taisteluun. Samalla hän huomasi, että Varjoklaani oli alkanut perääntyä. Vihollisia oli jäljellä enää kourallinen, ja heitä ahdistettiin jatkuvasti perääntymään. Salviakuono valitsi kissoista vahvimman näköisen, mustavalko laikullisen kollin, ja rupesi pommittamaan tätä iskuilla. Ensin Salviakuono hyppäsi tämän selkään ja tarttui kiinni tämän niskanahasta. Kolli hyppi ja kääntyili, muttei saanut kevyttä Salviakuonoa lentämään selästään. Sitten, niin kuin Salviakuono oli ennustanutkin, tämä yritti piehtaroida ja liiskata Salviakuonon alleen. Mutta salviakuonopa hyppäsi pois alta, eikä hidas kolli ehtinyt nousta pystyyn ennen kuin Salviakuono viilsi haavan tämän vatsaan. Silloin, jos Salviakuono olisi halunnut, hän olisi voinut tappaa kollin viiltämällä haavan syvemmälle, mutta hän ei tohtinut; Soturilain mukaan ei ole kunniakasta tappaa toista, jollei se ole välttämätöntä itsepuolustukseksi. Sitä paitsi Salviakuono ei ollut raakalainen, vaan päästi kollin menemään.
Ei hän harmaan minua ihan heti unohda muutenkaan, Salviakuono ajatteli ja kehräsi pikaisesti ajatukselle. Jäljelle jäänyt soturi perääntyi pikaisesti huomattuaan olevansa yksin, ja Salviakuono antoi tälle vielä yhden raapaisun muistoksi tämän juostessa ohi. Taistelu oli päättynyt Myrskyklaanin voittoon.
- Juonipaljastus:
- Pilkkupentu asteli veren ja karvojen tahraamalla aukiolla. Hän oli livahtanut sinne salaa, sillä emo ei olisi tahtonut, että hän näkisi taistelupaikkaa. Ja Pilkkupentu ymmärsi hyvin syyn; Aukiolla oli verta ja karvoja sikin sokin, ja Pilkkuturkki huomasi vilauksetta Varjoklaanin soturin, jonka Kultakielo oli tappanut. Tämän kurkku oli täysin runneltu, ja hänen silmänsä tuijotti lasittuneena tyhjyyteen, aivan kuin tämä tietäisi olevansa kuollut. Pilkkupennun vatsaa väänsi. Hän ei enää pystynyt olemaan siellä. Huonovointisena Pilkkupentu ryntäsi takaisin pentutarhaan, missä Aamukaste jo etsikin häntä.
”Missä ihmeessä olet ollut? Voi ei, tulehan tänne.” Aamukaste ei kysellyt mitään, sillä sille ei ollut tarvetta; yksi vilkaisu Pilkkupennun silmiin riitti kertomaan Aamukasteelle, missä hänen pentunsa oli ollut. Pilkkupentu päätti, ettei hän koskaan tappaisi ketään, ainakaan ilman erittäin pätevää syytä. Aamukaste nuoli pentuaan, ja Täpläpentu painautui lohduttavasti Pilkkupennun kylkeen. Pilkkupentu kosketti kiitollisena Täpläpennun korvaa. Vähän aikaa Aamukaste vain makasi siinä, kunnes nousi ylös ja tassutteli ulos pentutarhasta. Pilkkupentu katsoi hänen peräänsä, kunnes Täpläpentu nuolaisi hänen poskeaan. Heidän katseensa kohtasivat, ja pilkkupentu tiesi, että kaikista siskoista ja veljistään juuri Täpläpentu oli hänelle läheisin. Pienet pennut kyyhöttivät toisiaan vasten, kunnes nukahtivat rauhalliseen uneen.
Kun aurinko nousi toisen kerran varjoklaanin hyökkäyksen jälkeen, pennut seurasivat emoaan hiekkakuopalle, niin kuin emo oli luvannut. Lupaus oli viivästynyt hyökkäyksen takia, mutta se vain lisäsi pentujen jännitystä. Hiekkakuopalla he tapasivat Liljatassun ja Vuokkotassun harjoittelemassa vaanimista, ja Kuusitassun ja tiikeritassun, jotka kiersivät toisiaan miettien parasta tapaa hyökätä heidän mestareidensa katsellessa.
”Missä Korsitassu, valotassu ja Okatassu ovat?” Nokkospentu ihmetteli.
”Etkö tiedä?” Puolukkapentu kysyi vähän koppavasti. ”Okatassu on parantajan luona. Hänen kuulemma pääsee huomenna harjoittelemaan, ainakin parantajan mukaan.”
”No, entä Korsitassu ja valotassu?” Nokkospentu kysyi vähän närkästyneenä Puolukkapennun äänensävystä.
”Ööö… Tuota noin…”
”Korsitassu ja Valotassu ovat metsästämässä mestareidensa kanssa,” Kaarnakynsi keskeytti Puolukkapennun. Koska Okatassu oli parantajan luona, Kaarnakynnellä ei ollut tekemistä.
”Sitä minä olinkin juuri sanomassa,” Puolukkapentu huudahti.
”Ja niin varmaan” Nokkospentu tuhahti ja marssi pois paikalta häntä pystyssä. Puolukkapentu vilkaisi Täpläpentua, joka vain kohautti lapojaan, ja ryhtyi sitten etsimään Pilkkupentua, jota ei näkynyt missään. Täpläpentu raotti hiukan suutaan, jolloin metsän tuoksut tulvahtivat heti hänen kitalakeensa. Tuoksujen joukosta löytyi myös hänen sisarensa tuoksu. Täpläpentu rupesi varovasti hiipimään Pilkkupennun tuoksua kohti. Pian hän näkikin Pilkkupennun, joka oli kyyristynyt suuren puskan varjoon. Täpläpentu päätti yllättää hänet. Täpläpentu jännitti lihaksensa ja kyyristyi hyppäämään siskonsa päälle. Mutta juuri ennen kuin Täpläpentu päätti loikata, niin Pilkkupentu syöksähti eteenpäin, puskan keskelle. Täpläpentu katsoi tyhjää aukiota, jossa hänen siskonsa oli hetki sitten kyyristellyt. Puskan keskeltä kuului heikko vingahdus, ja Täpläpentu kummasteli, että mitä ihmettä Pilkkupentu oikein teki. Täpläpentu oli juuri aikeissa mennä katsomaan, kun Pilkkupentu asteli puskasta ylväänä ja häntä pystyssä, leukojensa välissä vastatapettu päästäinen.
”Onneksi olkoon!” Täpläpentu ei malttanut pidättää huudahdustaan. Pilkkupentu säikähti, ja melkein pudotti saaliinsa ennen kuin tunnisti äänen.
”Täpläpentu? sinäkö se olet,” pilkkupentu kysyi.
”kyllä,” Täpläpentu vastasi.
”Näitkö? Minä sain ensimmäisen saaliini!” Pilkkupentu hehkutti.
”Näinhän minä, se oli todella hienosti napattu,” Täpläpentu kehräsi.
”En malta odottaa koulutuksen alkamista,” Pilkkupentu huokasi.
”Mutta tule, näytä emolle sinun saaliisi!” Täpläpentu kehotti.
”Toki!”
”Emo, emo!”
Aamukaste käänsi päätään kuullessaan pentujensa huudot.
”Mitä?” hän hämmästeli.
”Katso, emo, katso! Pilkkupentu sai hiiren,” Täpläpentu läähätti.
”Mitä? Näytä, ” Aamukaste hämmästyi.”Hienoa työtä, vaikka tuo onkin päästäinen eikä hiiri.” Täpläpentu painoi nolona päänsä.
”Voi että, hienoa työtä pilkkupentu. Mistä muuten päästäisen ja hiiren erottaa?” Lehmuspentu, joka oli tullut uteliaana paikalle, kysyi emoltaan.
”Ensinnäkin päästäisen helpoin tuntomerkki on pitkä kuono, vähän niin kuin myyrällä. Päästäinen on myös vähän hiirtä pienempi, vaikka ne muistuttavat toisiaan paljon. Lisäksi päästäiset eivät viihdy yhtä paljon kaksijalkaloiden lähellä kuin esimerkiksi hiiret tai rotat,” Pentujen emo selitti.
”Mitä rotat ovat? Muistuttavatko nekin hiiriä?” Nokkospentu kysyi.
”Kyllä, mistä arvasit? Ne ovat vähän hiiriä isompia, ja vaarallisia taistelijoita. Niiden tielle ei kannata mennä yksin, sillä ne puolustavat raivokkaasti reviiriään,” Aamukaste kertoi.
”Ovatko rotat isompia kuin sinä?” Täpläpentu kysyi silmät ammollaan.
”Eivät toki. Ne ovat ehkä vähän teitä pienempiä.”
”No miksi ne sitten olisivat vaarallisia? Soturi tappaisi semmoisen ennen kuin ehtisi hiirtä sanoa,” Puolukkapentu väitti.
”Katsos, kun rotat eivät elä yksin. Siellä missä on rotta, on myös kymmenen muuta,” Aamukaste selitti kärsivällisenä. Kun näytti, harvinaista kylläkin, että pennuilta olivat kysymykset loppuneet, Aamukaste passitti heidät takaisin pentutarhaan. Piikkihernetunnelin suulla Pilkkupentu loi viimeisen silmäyksen hiekkakuopalle. Kunpa koulutukseni alkaisi pian, hän huokaisi mielessään ennen kuin kääntyi ja piikkihernetunneli nielaisi hänet.
Viimeinen muokkaaja, Pilkkuturkki pvm To Joulu 27, 2012 10:29 am, muokattu 3 kertaa (Raportin syy : luku 4 lisätty!)
Pilkkuturkki- Soturi
- Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 23
Paikkakunta : Kouvola
Vs: Pilkkupentu
Runningvegetableoil Su Marras 25, 2012 2:54 am
Kun tuossa sanoit, että tämä on aikaa ennen Ruskaa, niin ovatko nuo kissat joitain oikeasti kirjoissa esiintyviä muinaisia myrskisläisiä, vaiko ihan itse keksimiäsi. Minusta olisi nimittäin taasen kerran mukava kehua, kuinka hauskoja nimiä siellä on joukossa, Satiinikuono, Routaraita ja Valkoniska nyt esimerkiksi ovat ihan nerouden huipentumia. Muutenkin tuohon hahmolistaan on nähty kyllä kohtuuttomasti vaivaa, hienoa hienoa.
Itse fictiä oli sitä perinteisempää tyyliä, mutta kyllä tuo viihdytti. Varsinkin Tynkiksen kertomus muinaisista klaaneista oli tosi uskottava, ja voisi hyvin olla ihan kirjoissakin. Muutenkin tyylisi on kovin realistisen SKmäinen. Kerro toki lisääkin.
Itse fictiä oli sitä perinteisempää tyyliä, mutta kyllä tuo viihdytti. Varsinkin Tynkiksen kertomus muinaisista klaaneista oli tosi uskottava, ja voisi hyvin olla ihan kirjoissakin. Muutenkin tyylisi on kovin realistisen SKmäinen. Kerro toki lisääkin.
Runningvegetableoil- Klaaninvanhus
- Viestien lukumäärä : 553
Join date : 13.04.2012
Paikkakunta : Cafe µµ -
Vs: Pilkkupentu
Pilkkuturkki Su Marras 25, 2012 6:50 am
Kiitos kehuista! Yritän kirjoittaa mahdollisimman SK- tyyliin, ja kyllä, ovat itse keksimiä. Joskus sinne tulee vahingoissa kirjoista esim. Okatassu, mutta keksin hahmot jo ennen kuin sain tietää hänestä. Soturinimi ei tule kyllä olemaan Okakynsi, ehkä Okaviiksi, -turkki tai ehkä -karva. Sitten tuo Lehtitassu oli ensin Lehvätassu, niin muutin sen Lehtitassuksi kun sain tietää kirjojen Lehvätassusta. Mutta sitten tuli uusi profeesi, ja siinä Lehtitassu, mutta en sitten enää jaksanut sitä nimeä muuttaa. Tuo Koskisydän oli aijemmin Kotkasydän, mutta Pilkkiksen tuleva kumppani (Puroklaanilainen) on Kotkansiipi, niin piti se muuttaa... olihan niitä nimen vaihdoksia enemmänkin kuten esim. Soratassu oli aikaisemmin pilkkiksen veli, mutta muutin nimen Täplätassuksi (anteeksi pennuksi), Sillä... no en nyt jaksa selittää, muuten tämä venyy liiallisuuksiin. Ja terkkuja Thaimaasta!!! Lähdemme huomenna pois...Runningvegetableoil kirjoitti:Kun tuossa sanoit, että tämä on aikaa ennen Ruskaa, niin ovatko nuo kissat joitain oikeasti kirjoissa esiintyviä muinaisia myrskisläisiä, vaiko ihan itse keksimiäsi. Minusta olisi nimittäin taasen kerran mukava kehua, kuinka hauskoja nimiä siellä on joukossa, Satiinikuono, Routaraita ja Valkoniska nyt esimerkiksi ovat ihan nerouden huipentumia. Muutenkin tuohon hahmolistaan on nähty kyllä kohtuuttomasti vaivaa, hienoa hienoa.
Itse fictiä oli sitä perinteisempää tyyliä, mutta kyllä tuo viihdytti. Varsinkin Tynkiksen kertomus muinaisista klaaneista oli tosi uskottava, ja voisi hyvin olla ihan kirjoissakin. Muutenkin tyylisi on kovin realistisen SKmäinen. Kerro toki lisääkin.
Pilkkuturkki- Soturi
- Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 23
Paikkakunta : Kouvola
Vs: Pilkkupentu
Sopuli Ke Joulu 05, 2012 11:34 am
Luin tätä jo silloin, kun tämä tänne ilmestyi ja pidin valtavasti. Itse en ehtinyt kommentoimaan, joten muistin sen vasta nyt tehdä. :/
Huomasin muuten klaaninvanhimmissa olevan eräs kirjasarjani hahmoista. Tälläisiä yllätyksiä on hauska lukea.
Kirjoitustyylisi on hauska, mukaansatempaava ja kuvaileva ja siinä välittyvät tunteet, mielialat ja hahmojen mietteet. Tälläistä tekstiä haluan lukea, jatka samaan malliin.
Huomasin muuten klaaninvanhimmissa olevan eräs kirjasarjani hahmoista. Tälläisiä yllätyksiä on hauska lukea.
Kirjoitustyylisi on hauska, mukaansatempaava ja kuvaileva ja siinä välittyvät tunteet, mielialat ja hahmojen mietteet. Tälläistä tekstiä haluan lukea, jatka samaan malliin.
Sopuli- Oppilas
- Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012
Vs: Pilkkupentu
Pilkkuturkki To Joulu 27, 2012 10:31 am
nonniin! Luku 4 tuli uunista ulos ihanan rapeana ja paistuneena; toivottavasti tykkäätte!
Pilkkuturkki- Soturi
- Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 23
Paikkakunta : Kouvola
Vs: Pilkkupentu
Pilkkuturkki Su Joulu 30, 2012 4:58 am
kiitti sopuli! Olen lukenut sinun ficcisi (Kaukaista hämyä & Myrskyn silmässä) ja pidin niistä. unohdin vastata sinun kommenttiisi, mutta nyt tein sen. on kivaa kun joku arvostaa minun työtäni. sitten toinen ficcini (joka jäätyi esinäytöksen jälkeen) kaipaa lukijoita, Hopeatassu nimittäin
Pilkkuturkki- Soturi
- Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 23
Paikkakunta : Kouvola
Vs: Pilkkupentu
Taivaskaste La Heinä 27, 2013 6:52 am
Oikein mukavaa luettavaa, sopivasti actionia. Osasit hyvin kertoa "tavallisesta" klaanin arjesta tylsistyttämättä. 
Miksi muuten Varjoklaani hyökkäsi, kerrotaanko se myöhemmin (jos nyt tulet koskaan jatkamaan tätä...
)?
Miksi muuten Varjoklaani hyökkäsi, kerrotaanko se myöhemmin (jos nyt tulet koskaan jatkamaan tätä...
)?
Taivaskaste- Pentu
- Viestien lukumäärä : 43
Join date : 25.07.2013
Paikkakunta : Tähtiklaanin metsästysmaat
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa|
|
|