Sarjakuvat

Tässä olisi tämmöinen paikka missä voisi keskustella kaikenmoisista sarjakuvista.

Sarjakuvat ovat intohimoni. Tilaan Aku Ankka lehteä. Kutsun sitä kuitenkin huono-onniseksi serkuksi tai arpinaamaksi. Aku ankka on nykyään vähän semmoinen vaihtelevatasoinen. Jotkut numerot suorastaan masentavat ja pilaavat koko keskiviikon. Nykytekijät Aku ankassa ovat aika usein huonoja. Kyllä niitä joskus hyviäkin on, ja vanhat ovat melkein aina melkomoisen loistavia. Minulle tulee myös Aku Ankka extra. Siinä on yleensä hyvä johtosarja, ja muut vähän roskaa.

Toinen suosikkisarjakuvani on Mustanaamio eli Fantom. Harmi että Musis lehteä ei enää taida ilmestyä. Luen kuitenkin Mustanaamiota Kymen sanomista, ja joskus Iltasanomista. Toisinaan myös lainailen niitä kirjastosta. Mustis on kaikkien sarjakuvasankarien kuningas! Mustissarjakuvat ovat myös tosi opettavaisia, koska niissä on hyödyllisiä vanhoja viidakon sanontoja. Soturilain ohella vanhat viidakon sanonnat ovat elämäni tärkeimpiä ohjenuoria.

Aku Ankka on tosiaankin nykyään vähän sellainen että on jo oikea harvinaisuus jos ei ole uudessa Aku Ankassa jotain huonoa sarjaa.
Etenkin Arild Mithunin piirtämät ja jonkun muun norjalaisen surkin käsikirjoittamat tarinat ovat sellaisia että en enää varmaan edes vaivaudu lukemaan niitä. Noel Van Hornin sarjakuvat olen jättänyt lukematta jo varmaan vuoden ajan. Arvotonta roskaa.

Mustanaamiot ovat minunkin mielestäni hyviä. Yksi lempihahmoistani on vanha Mozz. Joskus äidinkielen opettajani sanoi että Mustanaamio meni mauttomaksi jo 70-luvulla. Olin vähän närkästynyt. Sitten opettaja kysyi heti melkein perään "Vai pitääkö joku mustanaamioista?"
Kun minä ja muut mustisfanit viittasimme niin opettaja sitten sanoi: "No perun puheeni." tai jotain vastaavaa.

Meillä on myös vanhoja Nalle Puh sarjakuvia. Ne ovat erittäin koomisia, vaikka en ehkä kuulukaan kohderyhmään mutta ei se mitään. Niissä vain heti pistää nauramaan kun Nalle näyttää ihan joltain sotaveteraanipuistokemistiltä, jolta on kädet amputoitu ja ei ole varaa kuin liian pieneen paitaan.

Noin kuukausi sitten kun minulla ei ollut mitään lukemista niin sitten katsoin sarjakuvahyllyä ja näin siellä Petri Hiltusen Väinämöinen -sarjan kaksi sarjakuva-albumia. Olin aina ajatellut että ne ovat jotenkin tositylsiä, mutta päätin kuitenkin ottaa ja lukea ne. No sitten koinkin todella positiivisen yllätyksen, ne olivatkin aivan mahtavan hyviä.

En nyt tässä haluaisi loukata ketään, mutta mielestän mangat ovat aivan surkeita enkä edes luokittele niitä sarjakuviksi vaan paperiroskaksi joka pitäisi heittää paperinkeräykseen.

Tex Willerit ja Lännentiet ovat minusta myös hyviä. Etenkin Texeissä kun on ilmeisesti suomennuksessa ollut sellainen periaate että ei kiroilla niin siellä on hirveästi sellaisia hyvin keksittyjä kirosanojen vastikkeita.

Kerran muuten villeinä nuoruusvuosinani piirsin toverini kanssa luokan luokkaretkilehteen semmoisen sarjakuvan kuin Kuolema WCssä. Se oli tosi hyvä ja ehkä vähän surullinenkin. Ainakaan jännitystä siitä ei puuttunut. Pitäisiköhän minun elvyttää sarjakuvaurani, ja julkaista niitä vaikka täällä. Harmi että alkuperäinen Kuolema WCssä on kadonnut, mutta voin kyllä kertoa, että se oli tosi hyvä.

Muuten Blaken ja Mortimerin seikkailut ovat tosi hyviä sarjakuva-albumeja. Minä omistan kaksi niistä ja ne ovat aivan mahtiita. Jännittäviä ja mukaansatempaavia.

Unohdinkin rakkaat hevoslehdet nimittäin Villivarsan ja Hevoshullun. Ne ovat parhaita.
Villivarsan sarjakuvat ovat todella huvittavia kun niissä on vissiin aina sama käsikirjoittaja niin ne ovat aina ihan samanlaisia. Siinä on joku vanhempans' menettänyt hevosrakas tyttö joka asuu kamalan tädin ja sedän luona ja hänellä ei ole yhtään ystaviä. Kuitenkin vasta sitten ehkä viimeisessä ruudussa päähenkilön vihamiehet yht' äkkiä muuttuvatkin sen parahiksi ystäviksi

Hevoshullut ovat sitten laadukkaampia ja niitä on nautinto lukea. Emme enää tilaa näitä parahultaisia lehtiä mutta meillä on isot arkistot.

Tämän viikon Huono-onninen serkku oli kyllä ihan pohjanoteeraus. Alusta asti inhoamani tiimatäppärisarja sai jatkoa, ja päätinkin yhden tältäkin foorumilta löytyvän tavaritsini kanssa ryhtyä kansalaisaktivistiksi, ja lähettää ko roskatarinan takaisin toimitukseen tulikivenkatkuisen palautteen kera. Se olisi vain hienoa, jos tältä foorumilta löytyisi muitakin täppäreitä ja erityisesti tiimatäppäreitä vihaavia Aun tilaajia, niin voisimme kaikki yhdessä tehdä tämmöisen protestin. Aku Ankka ei ole mikään 5-vuotiaiden sarjis, niinkuin nykytekijät ilmeisesti luulevat. Tai kyllä sen pitäisi olla sopiva 5-vuotiaille, mutta myös kaiken muunkin ikäisille. Mielestäni on tyhmää, kun nykyään sarjat tehdään vailla minkäänlaisia laatuvaatimuksia, ainoastaan semmoisia mukamas hauskoja juttuja, että hihhih vihatipu=vihainen linnut. Ugh, nykylapset rappioituvat ihan piloille, mikä kyllä onkin huomattu jo, kun he joutuvat lukemaan tuommoista moskaa, jossa ei ole mitään sisältöä.

No onneksi sentään jotkut harvat tekijät Arpinaamassakin osaavat sentään vielä hommansa. Esim William van Horn ja Kari Korhonenkin melko usein. Toisinaan hän kyllä tekee ihan mautonta kuraa hänkin. Sentään aika usein Auissa julkaistaan jotain vanhoja toivesarjoja, klassikoita tms, muttei kyllä mielestäni niillä pitäisi ratsastaa ihan niinkuin vanhoilla vihreilläkään ei pitäisi ratsastaa, vaikka kuka nyt edes väreillä ratsastaisi. sain taas ruton . Mielestäni Aku Ankan nykykäsikirjoittajien pitäisi ehdottomasti olla paljon laadukkaampaa tasoa, sillä nykymeno on rupeaa olemaan todella ameenista.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä mitä kirjoitit tuossa viimeviestissä. Ihan kaikessa. Olin aluksi vähän kauhuissani kun eräästa Arpinaamasta näin että on jatkosarjojen kesä. Aun jatkosarjat ovat nykyään yleensä joko semmoisia tosi surkeita karhukopla jatkiksia jotka ovat umpisurkeita, ja umpikulutettujuonisia, tai feriolin tai jonkun surkeita mikkitarinoita. Mikki on kyllä yksi hahmo joka ennen oli hyvä mutta nykyään se vain ärsyttää. Esim. ennen kun oli Aku Ankan taskukirjoja joskus semmoisia Mikille pyhitettyjä taskukirjoja niin ne olivat tosi hyviä. Romano Scarpa yksi lempipiirtäjiäni piirtää aika paljon Mikkejä tai siis piirsi rauha hänen muistolleen.

Tämänpäiväinen Aquli oli hyvä vaikka en ainakaan vielä lukenut Arild Midthunin piirtämää johtosarjaa. Olen hänelle vihainen. Vaikkakin siinä taisi olla eri käsistelijä kuin tiimatäppäreissä, mutta muistaakseni tuokin käsikirjoittaja suoltaa pelkkää kirpeänhajuista oksennusta. Saan itseni raivon partaalle kun katson tuota Arildin piirtotapaa. Ehkä on parempi jättää se lukematta. Tai viisaasti odottaa että joku muu laatutietoinen lukee sen ja kertoo onko se surkea. Kun luin siitä ensimmäisen sivun niin se alkaa niin perinteisellä tavalla, joka on mennyt mauttomaksi varmaan jo 70-luvulla. En tiennytkään että olet tehnyt sitä ja tätä. Noh on kai pakko kertoa...jne jne jne.

Lainasin juuri kirjastosta vähän kesäsarjiksia. Maxitexin, Taika-Jimin, Mustanaamion, yms. Hyvät sarjakuvat ovat kyllä hyvää ajanvietettä.

Onko kukaan teistä muuten lukenut ikinä interaktiivista sarjakuvaa? Itse tässä juuri tutustuin Edgar P. Jacobsin klassikkoon Aikakone, joka siis on Blaken ja Mortimerin seikkailu, ja vielä interaktiivinen semmoinen. Se on siis CD-rompulle tallennettu sarjakuva, jota selataan koneella, ja siinä ne hahmot aina välillä vähän liikuskelevat, ja siinä on lukijallekin pohdiskeltavia juttuja, jopa pelejäkin. Oikeastaan tutustuin tämän myötä myös ensi kertaa ystäviimme Blakeen ja Mortimeriin. Minun on kyllä pitkän aikaa pitänyt jo tutustua heihin, mutta jostain syystä en ollut vielä ennen tätä interaktiivista lukunautintoa sitä ehtinyt tekemään. No, nyt minulla on Keltainen merkki samojen ystävien seikkailuja kirjastosta lainattuna. Blaket ja Mortimerit ovat kyllä ihan mahtiita, opettavaisiakin!

Nyt olen lukenut sarjakuvista aika paljon mangaa tässä viimelähiaikoina, mutta lainasin minä sentään Mustanaamio-lehden 2 ensimmäistä vuosikertaa pakattuna yksiin koviin kansiin, ja mukanaan vielä kansigalleria sekä Moog Konttisen esipuhe. Oi että, aloin kunnioittamaan Mustista ihan uudella tasolla. Nuo vanhat Mustanaamiot ovat mielestäni malliesimerkki siitä, millaista sarjakuvan kuuluisi olla. Huolettoman humoristista, mutta myös juonellisesti oivallista. Mustis nyt on, ellei jopa kaikkein, niin ainakin ihan paras seikkailusarjakuva ikinä. Piiroksetkin noissa vanhoissa ovat niin ihailtavan huolettomia. Ja tietysti silloin 60-luvulla tämä kielemme suomi oli todella erilaista kuin nykyään. Paikoin jopa melkein Yodamaista. Sopii siis myös SW-faneille nämä vanjat Mustanaamiot.

Sitten voisin vielä sanoa tästä Huono onnisesta serkusta, josta nyt on ollut jonkin verran puhetta. Itsekin olen alkanut vihaamaan Arild Midthunia. Hän oli ennen hyvä, mutta on menettänyt luottamukseni täysin, kun sarjansa ovat niin huonoja. Järkytyin kun huomasin tämän viikon Aqulin ensi viikon sneaakki peekissä, että siellä on taas joku Arildin surkea sarja. Arildin artti sukkaa. Sen sijaan Paul Murry jatkosarja oli tosi hyvä, kuten nyt Paagilla aika usein tuppaa olemaan. Hessukin on siinä semmoinen kun hänen kuuluisi olla, eikä semmoinen nykypäivän spoilattu Hessu. Muutenkin jatkosarjojen kesä on varmaan ihan hyvä, kun jatkiina on tuommoisia vanhoja klassikoita oivilta piirtäjiltä. Ei sillä, että nykypäivässä olisi jotain vikaa. Saattaahan olla, että tulevaisuudessa muistelemme näitä päiviä vanhoina hyvinä aikoina.

Kuten aiemmin mainitsinkin niin olen myös lukenut noita mainioja Blaakkeja ja Moortimiireja, jotka ovat ihan mahtiita. Olen myös saanut kokea tuon ihmeellisen interaktiivisessa muodossa luettavan sarjakuvan. Se oli aika valaiseva kokemus kun olen lähinnä vain semmoisia flegmaattisia sarjakuvia lukenut. Siinä on ihan mahtavat musiikitkin. Juuri tuossa kummailin että mikäs sävelmä minulla nyt oikein tässä soi päässä. Sitten tajusin että sehän on siitä interaktiivisesta sarjakuvista.

Olin juuri erään hemmon mökillä kun se omistaja oli vanjalassa niin h'n oli kutsunut perheeni sinne lomaa tappamaan. Ilahduin kun siellä ol' semmoinen auma vanjoja Aku Ankkoja ja vielä yksi Roope-setäkin. Luin sitten ne kaikki niitä oli 70-, 80- ja 90-luvuilta, niitä ankkoja, ja kai 80-luvulta se Skroogi. Ne luettuani käsitykseni nykyajan mädästä Austa vain lisääntyi. Ne nimittäin olivat tosi hyviä ne vanhat Aut. Lisäksi siinä kasassa oli tosiaan myöskin kaksi Nakke-lehteä. Jossa oli jotain ihmesarjakuvia. Niissä Auissa oli kai ihan melkein kaikissa joku jatkosarja, ja yhdestäkään jatkosarjasta ei ollut jatko-osaa siell'. Melkein jokaisessa sarjiissa oli myös Pauuli Muurrin piirtämiä sarjiita. Suuri osa jatkiista olikin Paagin Mikki ja Hepe tarinoja. Ne vasta ovat poikaa. On aina ilo katsella kun Miiikki pitää nenästään kiinni.

Sitten siellä oli myös jotain Caarli Baarksin teelmiä jota en ole pitkään lukenutkaan. Yhdessä Nakessa oli kyllä tosi hyvä sarjakuva lasten kasvatuksesta. Siinä semmoinen aikuinen aluksi vannoo vapaan kasvatuksen nimiin, sitten monien tapahtumien kautta, viimeisessä ruudussa tämä päähenkilö sitten tajuaa, ja sanoo, että ainoa oikea lastenkasvatusmenetelmä on piiska. Se oli oikein hyvä ja opettava sarjakuva. Minä vihaan vapaata kasvatusta. Jossain Aku Ankassa oli aika outo uskontopropagandasarjakuva, jossa oli joku aasi ja sitten siinä oli poika joka myi aasin kai sitten Joosefille, ja sitten se poika näki tosikirkkaan tähden. Se oli kyllä hyvää propagandaa ei siinä mitään.

Ne oli kyllä jotain ihan eri tasoa kuin nyky Aut. Se käytetty kielikin oli paljon parempaa ja kehittyneempää ja kaikkea muuta hyvää. Piirtäjätkin olivat ihan mainioita. Yhtään huonoa piirtäjää siellä ei näkynyt. Toisin kuin nykyarpinaamoissa on aika harvinaista jos lehdessä on hyvän piirtäjän piirroita.