The New Prophecy

Nonii, oon itse lukenut vasta ekan kirjan, mutta olis kiva jutella tästä sarjasta kans =) Ensinnäkin; pidän ihan älyttömästi kirjojen nimistä, ja yllätyin himona, kun Midnight olikin mäyrä XD Ja älkää ihmetelkö jos puhun ihan omituisia, kun mulle tulee ajatus katkoksii et mitä joku sana olikaan suomeks jne. =) J toisekseen; on kiva lukee mm. Tulitähden ja Harmaaraidan lapsista, ja kun klaanin vanhimmat kertoo ekan sarjan tapahtumista tarinoita pennuille =3

Kannattaa nauttia noista kirjoista vielä kun niitä on luettavana, tän sarjan jälkeen koko tarina alkaa toistamaan itseään : D
Mä vähän arvasin sen Midnight jutun, mut en kyl iha ois sitä oottanu.
Niistä pennuista on myös kiva lukee vaikka en kyllä oikein niistä tykkää.
Ja ne jotku sanat on kyl vähä hankalia muistaa, varsinkaan sen jälkeen jos muutkin kirjat lukee englanniksi, mä en muista enää melkein mitään termejä :'D

Shirotamashii kirjoitti:Kannattaa nauttia noista kirjoista vielä kun niitä on luettavana, tän sarjan jälkeen koko tarina alkaa toistamaan itseään : D
Mä vähän arvasin sen Midnight jutun, mut en kyl iha ois sitä oottanu.
Niistä pennuista on myös kiva lukee vaikka en kyllä oikein niistä tykkää.
Ja ne jotku sanat on kyl vähä hankalia muistaa, varsinkaan sen jälkeen jos muutkin kirjat lukee englanniksi, mä en muista enää melkein mitään termejä :'D

Mä taidan olla ainoa, mutta musta sarja vain paranee koko ajan! : D The Fourth Apprentice vaikuttaa tosi lupaavalle, ja nyt kun en ole tota nelossaagaa vielä kokonaan lukenut, niin tähän mennessä ehdottomasti mielenkiintoisin on kolmossaaga. Hahmot on niin mielenkiintoisia, ja koko tarinan ideakin on ihan eri tasolla kuin esim. ekassa saagassa [en sillä etten pitäisi ekasta saagasta, mutta sillee, se koko juonikuvio on aika peruskamaa, tosin kirjoitettu niin hyvin, että sellainen geneerinen hyvä vastaan paha-juonikin saadaan mielenkiintoiseksi]

Mutta nyt itse takaisin topicin aiheeseen.
Kakkossaagasta pidin itsekin, vaikka Squirrelpaw oli minusta kyllä aluksi todella ärsyttävä :,D Hänen hahmonsa on siedettävämpi kunhan vähän rauhoittuu. Crowpawista en ole koskaan pitänyt, en harjoittelijana enkä soturina.
The Tribe of Rushing Water oli mielenkiintoinen katsaus toisenlaiseen klaanielämään. Olisi hauskaa kuulla näistä kissoista myöhemminkin.
Midnight-käänne oli tosiaan yllättävä : o Olen aina pitänyt Midnigtista muutes X3
Myös Taistelu mäyriä vastaan oli hyvin kuvattu ja mielenkiintoinen päätös sarjalle.

Eewyi, eikös ne ollu mäyriä siinä Twilightin lopussa olevassa taistelussa?

Itse tykkäsin tästä sarjasta vähän enemmän kuin ekasta. Bramble-fani olin jo aikoja sitten, mutta tää kirjasarja nosti myös Stormfurin mun suosikkeihin. Feathertailistä en pitänyt, enkä myöskään Crowfeatheristä.

Itse kirjoista: Midnight oli hyvä, Moonrise mielestäni keskinkertainen, Dawn oli loistava, Starlight ja eteenpäin oli hyviä, ja tietysti niissäkin oli upeita kohtia siellätäällä.

Kuinka monta muuten ärsyttää sen Smokepaw-moka Dawnista? Vaihtui klaani keskellä lausetta.

Dawnista puheenollen, siinä oli mukavasti muiden klaanien kissoja mainittu, jotkin tosin vain ehkä yhdessä lauseessa.

Oli muuten oikeasti hyvää vaihtelua että kertoja vaihtui joka kappaleessa. Ekassa sarjassahan Tulisydän oli koko ajan äänessä, joten tämä oli mukavaa vaihtelua.

Mun mielestä tähänasti mun lukemissa kirjoissa on ollu just mielenkiintosinta lukee niistä heimoista! Ja huomasin tässä yks päivä yhden asian joka ärsyttää mua niin paljon!!
Eli Moonrise-kirjassa valitut kissat tapas luolassa kissat jotka esitteli itsensä nimillä Talon of Swooping Eagle, Rock Where Snow Gathers ja Bird Who Rides the Wind. Dawn-kirjassa, jossa on alussa eka esittely tästä heimosta, samat kissat esitelläänkin nimillä Talon of Swooping Eagle(pysyi sentään samana), Rock Beneath Still Water ja Bird That Sings At Dusk!!! Onkohan tähän joku syy, vai onko se vaan virhe?

Ihanstuin muuten Crowpawin uuteen nimeen

Juonipaljastus:

Ja muuten heti kun Moonrise-kirjan alussa oli se ennustus hopeisesta kissasta niin arvasin vaan jotenkin että se "hopeinen kissa" oli

Juonipaljastus:

Luulen että nää suomennetaan, koska PH:n lopussa luki: "Soturikissojen seikkailut jatkuvat uusissa kirjoissa" tmv. Mutta en jaksa oottaa.

Jonkinkaltainen juonipaljastus:
Mua ärsyttää jostain syystä hyvin paljon se että Leafpool suomennetaan Lehtiallas tai Lehtilampi. Eikös se ookkaan Lehtiläiskä? Esim. Graypool = Harmaaläiskä.

Eiks Cinderpelt oo suomennettuna pikemminkin Tuhkaturkki/Kuonaturkki?

+ Muita suomennoksia olen ihmetellyt, mutta ei nyt tullut mieleen

Tulipa pantua tilaten koko sarja. Innostuksein määrää ei voi sanoin kuvata! Suorastaan kuumoittaa! The New Prophecy tulee kohta!

Lukaisinpa tässä juuri tuon Midnightin, ja kovaa vauhtia eteenpäin menossa. Mielestäni tämä vaikuttaa kyllä huomattavasti paremmalta kuin se ensimmäinen WarriorS-saaga. 6 ensimmäistä kirjaa kun olivat vähän semmoisia tutustumisleikkejä, niin tässä New prophecyssa päästään jo asiaan. Midnightissäkin tuntui jo tapahtuvan melkein yhtä paljon kuin 6 ensimmäisessä yhteensä. Hienoa onpi myös se, kun päähenkilöitä on monia, ja sitten kirjailija on oppinut vähän hyppimään aikatasoissa, niin että kirjaa on paljon mielenkiintoisempi lukea. Nämä New prophecyt ovat paljon vivahteikkaampia ja moniulottuvuuksellisempia, kuin edeltäjänsä.

Huonona puolena tässä nyt on tuo typerä ekohippi-toinen taso. Ei sillä, että vihaisin luontoa, mutta olen pikkuhiljaa alkanut saada kyllikseni kaikesta typerästä ekoilupropagandasta mitä levitetään nykyään ihan joka paikassa, ilmeisesti myös soturikissoissa.

En kyllä oikein malta odottaa kun kohta jo pääsen lukemaan näitä englanniksi. Ensin pitää kyllä vielä lukea Ryhmy ja Romppainen 1000 sivun yhteisnide, mutta olen jo sivulla seitsemänsataa jotain. Ei sillä että nuo olisivat huonoja että haluaisin lukea TNPiä. Ryhmyt ovat mitä parahimpia kirjoja. Onneksi olen myös välttynyt suuremmilta juonipaljastuksilta mitä nyt vähän jotain. Kohta saa lukea The new prophecyä.

Ois sit vähän testiaikaa. Tulipa tässä tosiaan luettua koko Profeesi engelskaksi, kunen noita suomennoksia jaksanut odotella. Semmoinen 1½ kk prosessi, ja täytyy kyllä myöntää että oli se aika avartava kokemus. Heti alussa kävi selväksi, että näissä kirjoissa kerronnan taso on kyllä huomattavasti korkeampaa, kuin ensimmäisessä saagassa, vaikken kyllä niitä ole alkukielellä lukenut, mutta olen päättelykyvykäs. Ainakin useammat päähenkilöt, vaikka ne melkein kaikki olivatkin aika tyhmiä, kuten lähes kaikki päähenkilöt, on hieno asia. Moonrise (kuuriisi) taisi olla se kirja, jossa yhtenä päähenkilönä (siis hänen näköulmastaan kerrottu) oli Myrskyturkki. Mielestäni aika huima veto, kun hän on kuitenkin JokiKlaanin kissa. Oravatappelu ja Karhunvattukynsi olivat molemmat ehkä vähän semmoisia ellottavia täydellisiä päählöitä. Lehtiallas taasen oli ihan mielenkiintoinen, vaikka kyllä huonoja hetkiä hänelläkin oli. Minusta on uskomattoman typerää, että 1. saagassa yli-ihkun Hiekkamyrskyn näkökulmasta ei tapahtunut mitään, vaikka tässä 2. saagassa kuitenkin Oravatappelulla on ihan oma visionsa.

Midnight oli semmoinen hieno avaus tälle huikealle saagalle. Aika speckletailmaisia käänteitä, ja kotiterraario jää viimeinkin taakse. Hienoa hienoa! Mielestäni nämä Profeesin kirjat ovat jakautuneet aika hyvin siten, että 3 ensimmäistä ovat niitä reissukirjoja, ja sitten 3ssa
viimeisimmässä keskistytään elämään uudessa terraariossa.
Noista reissukirjoista paras on ehkäpä Dawn. Se on kyllä melkomoista synkistelyä, kun 2jalat villiintyvät, ja kaikenmoisia tragedioita sattuu toinen toisensa jälkeen. Vad tråkigt! Sitten kuitenkin lopussa on mielestäni aika hienosti symboloitu juurikin kirjan nimeä Dawn, aamunkoi, morning's moth sillä, että kissat löytävät uljaan uuden maan kaikkien vaikeuksien jälkeen. Monta kissaa kuoli matkalla, esim. Savutassu, joka kuitenkin jäi kummittelemaan loppujen kirjojen allegiansseihin, hehheh.

Sitten ne rohkeasta uudesta maasta kertovat kirjat olivat myöskin hyviä. En kyllä osa nimetä parasta. Kansista ehd'ttomasti hienoin on Starlight, joten se ehkä hieman hämää arviointikykyäni. Ehkä niistä kuitenkin paras oli Twilight raivokkaine loppumättöineen. Siinä kirjassa oli muutenkin semmoista kasvavaa vaaran tuntua, vähän niinkuin Vaarallisessa polussakin. Sunset (aurinkosetti) ei kuitenkaan yltänyt näiden tasolle. Minusta sen loppu alkoi jo mennä todella banaaliksi. Muutenkin ne Tiikerikynnen oppitunnit olivat vähän hoopoja. Traaginen lopputaistelu ja ennustuksen täyttyminen olivat ehkä vähän tehotonta luettavaa.
Tosin, oli aika vallankumouksellista, että soturikissat alkoivat käyttää aseita. Takojakissahan puuttuu vielä klaanien työlistalta, joten ehkä semmoisia pitäisi alkaa lisäämään. No ei sentään, arvostan enemmän kynsin ja hampain taistelua, mutta pisteet Vatturille kekseliäisyydestä.

Kokonaiskatsauksena oikein viihdyttävä lukupaketti. Menemään mättämistä on paljon vähemmän, kuin 1. saagassa, mutta sitten taasen semmoisia dramaattisia salaisuuksia, ja shippailuja on ehkä vähän turhankin paljon. Ainakin ne jotkut laivailut ovat todella tympeää luettavaa. Eihän tässä voi muuta, kuin hankkia 3n voiman tässä, kun aika on kypsä, mä odotan sitä hirveesti!

Ois sit vähän testiaikaa. Tulipa tässä tosiaan luettua koko Profeesi engelskaksi, kunen noita suomennoksia jaksanut odotella. Semmoinen 1½ kk prosessi, ja täytyy kyllä myöntää että oli se aika avartava kokemus. Oikeastaan näiden lukeminen tuntui ihan jälleennäkemiseltä vanhojen toverien kanssa. Heti alussa kävi selväksi, että näissä kirjoissa kerronnan taso on kyllä huomattavasti korkeampaa, kuin ensimmäisessä saagassa, vaikken kyllä niitä ole alkukielellä lukenut, mutta olen päättelykyvykäs. Ainakin useammat päähenkilöt, vaikka ne melkein kaikki olivatkin aika tyhmiä, kuten lähes kaikki päähenkilöt, on hieno asia. Moonrise (kuuriisi) taisi olla se kirja, jossa yhtenä päähenkilönä (siis hänen näkökulmastaan kerrottu) oli Myrskyturkki. Mielestäni aika huima veto, kun hän on kuitenkin JokiKlaanin kissa. Oravatappelu ja Karhunvattukynsi olivat molemmat ehkä vähän semmoisia ellottavia täydellisiä päählöitä. Lehtiallas taasen oli ihan mielenkiintoinen, vaikka kyllä huonoja hetkiä hänelläkin oli. Minusta on uskomattoman typerää, että 1. saagassa yli-ihkun Hiekkamyrskyn näkökulmasta ei tapahtunut mitään, vaikka tässä 2. saagassa kuitenkin Oravatappelulla on ihan oma visionsa.

Midnight oli semmoinen hieno avaus tälle huikealle saagalle. Aika speckletailmaisia käänteitä, ja kotiterraario jää viimeinkin taakse. Hienoa hienoa! Mielestäni nämä Profeesin kirjat ovat jakautuneet aika hyvin siten, että 3 ensimmäistä ovat niitä reissukirjoja, ja sitten 3ssa
viimeisimmässä keskitytään elämään uudessa terraariossa.
Noista reissukirjoista paras on ehkäpä Dawn. Se on kyllä melkomoista synkistelyä, kun 2jalat villiintyvät, ja kaikenmoisia tragedioita sattuu toinen toisensa jälkeen. Vad tråkigt! Sitten kuitenkin lopussa on mielestäni aika hienosti symboloitu juurikin kirjan nimeä Dawn, aamunkoi, morning's moth sillä, että kissat löytävät uljaan uuden maan kaikkien vaikeuksien jälkeen. Monta kissaa kuoli matkalla, esim. Savutassu, joka kuitenkin jäi kummittelemaan loppujen kirjojen allegiansseihin, hehheh.

Sitten ne rohkeasta uudesta maasta kertovat kirjat olivat myöskin hyviä. En kyllä osa nimetä parasta. Kansista ehd'ttomasti hienoin on Starlight, joten se ehkä hieman hämää arviointikykyäni. Ehkä niistä kuitenkin paras oli Twilight raivokkaine loppumättöineen. Siinä kirjassa oli muutenkin semmoista kasvavaa vaaran tuntua, vähän niinkuin Vaarallisessa polussakin. Sunset (aurinkosetti) ei kuitenkaan yltänyt näiden tasolle. Minusta sen loppu alkoi jo mennä todella banaaliksi. Muutenkin ne Tiikerikynnen oppitunnit olivat vähän hoopoja. Traaginen lopputaistelu ja ennustuksen täyttyminen olivat ehkä vähän tehotonta luettavaa.
Tosin, oli aika vallankumouksellista, että soturikissat alkoivat käyttää aseita. Takojakissahan puuttuu vielä klaanien työlistalta, joten ehkä semmoisia pitäisi alkaa lisäämään. No ei sentään, arvostan enemmän kynsin ja hampain taistelua, mutta pisteet Vatturille kekseliäisyydestä.

Kokonaiskatsauksena oikein viihdyttävä lukupaketti. Menemään mättämistä on paljon vähemmän, kuin 1. saagassa, mutta sitten taasen semmoisia dramaattisia salaisuuksia, ja shippailuja on ehkä vähän turhankin paljon. Ainakin ne jotkut laivailut ovat todella tympeää luettavaa. Eihän tässä voi muuta, kuin hankkia 3n voiman tässä, kun aika on kypsä, mä odotan sitä hirveesti!

En oo lukenu ku vast Midnightin ja Moonrisen, mutta vaikuttaa kiintoisalta Ja, Squirrelpaw on tyhmä sen perusteella mitä oon kuullu myöhemmistä kirjoista, ja muutenki se on tosi ärsyttävä. Bramblesta en oikein tykkää, vähän tollanen pomottava, et se tekee kaikki päätökset, eikä kukaan pistä vastaan. Sitte Stormfur on aika tylsä ja epäkiinnostava hahmo. Feathertail ja Crowpaw on mun lempityypit tästä matkalaisjoukosta Tawnyn rinnalla Se johtuu siitä, että Crowpaw puolusti ja suojeli Featheria nii rohkeesti, että niist tuli mun lemppareita YHDESSÄ, huom, yhdessä. Erillään Crow on ärsyttävä, ja Feather lepsu ja tylsä, vaikka sen kuolema koskettikin ;') Sitten, Tawnypelt, porukan juroin. Tää on niitä hyviä puolia Varjoklaanissa, sitä oikeeta Varjoklaanin kissojen tyyliä. Ei ne ookkaan kaikki sellasii pahiksii/sekopäitä. Tawny on sellanen Varjoklaanimaisen sisäänpäinkääntyny ja vaatimaton. Mä oon alkanu tykkään siitä vast hiljattain, mut hyvä että aloin

Oon lukenu 3 enismmäistä, neljännessä menossa, mutta tähämennessä - Dawn on ollut ehdottomasti paras.

Kaks ekaa oli musta jotenkin tylsiä, rupesin kunnolla kiinnostumaan niistä vasta puolenvälin jälkeen, omituista.

Kolme ensimmäistä profetian kirjaa olivat ihan lupaavia   (vaikka Kuunnousu minusta olikin aika plääh ja tapahtumat etenivät hyvin hitaasti), niiden jälkeen saaga varsinaisesti lähti käyntiin

Juonipaljastus:

Oli kuitenkin hyvä jatkokaudeksi ja pääsivät kirjat yllättämäänkin pariin otteeseen.  Profetian aikana tapahtuvat paritukset eivät kuitenkaan hirveästi minua miellyttäneet,

Juonipaljastus: