Mitä muita kirjoja tai kirjasarjoja luette?

Mä luen monia kirjoja tai kirjasarjoja... Esim Pernin lohikäärmeritarit, Varjak Käpälä, Gooshebumbs ja Hopea Nuoli.. Olis kiva tietää mitä te muut luette nii vois kattoo sytyttääks mikään

Minä luen myös: Susiemon klaani, Narnia(kaikki tarinat), Dragonlogia Kronikat, Mustesydän Musteloitsu ja Mustemailma, Perillinen(sarja), Tarusormusten herrasta, Hobitti matka sinne ja takaisin, Katarionan tarin(sarja), Salamavaras-Jumalten sota, Harry Potterit, Lirael, Taivaan paino, Myyttihovi ensimmäisen ja toisen kirjan + mangat... siinä ne taisi olla

mä oon lukenu kaikki Harry Potterit,soturikissoja,Pekka töpöhäntä,ja tosi paljo muitaki kirjoja en jaksa luetella

Oon lukenu Harry potterit 5 kertaa... ( äägh, mulla ei oo elämää!! XD) Ja ja... Mitäs niitä onkaan... Rakastan L.M. Montgomeryn kirjoja. Montgomeryn Sinistä linnaa tulee luettua aika useasti vaikka osaankin sen jo lähes ulkoa... Ah, ja Geishan muistelmat on ihana! Suosittelen. Mutta varsinaisesti muita kirjasarjoja kuin Harry Pottereita ja soturikissoja en lue.

Tähtisilmä kirjoitti:Ah, ja Geishan muistelmat on ihana! Suosittelen.

En suosittelisi alle 13-vuotiaille, sen verran rankaa materiaalia paikka paikoin. Itse kyllä pidin kyseisestä kirjasta, kun sen luin.

Ennen luin kyllä aika lailla kirjoja, mutta nykyään luen enimmäkseen mangaa Mutta soturikissojen lisäksi minäkin luen Harry Pottereita ja no... hmm.. oliko ne muka siinä? voi ei... AAA! no hehe, olen lukenut Rakas nuija päiväkirjani-sarjaa nyt kyllä pitää mennä kirjastoon...

Mä oon varsinain Harry Potter fani mulla on kaks julistetta seinällä(yritän hankkia enemmän) ja paljo muuta HP kamaa oon lukenu kaikki Harry Potter kirjat yli viis kertaa (paitsi kirjan Harry Potter salaisuuksien kammion koska en löydä sitä mistään)

Ihanaa, täällä on muitakin Potter-faneja! Pitäiskö perustaa oma topa

Soturikissojen ja Pottereiden lisäksi olen lukenut J.R.R. Tolkienin TSH:n (<3) ja Hobitin, Belgarionin ja Mallorean tarut, Twilightit (yöks), koirakirjoja, Darren Shanin -saaga (vaikka vampyyrisarja onkin, niin tämä sarja on yliveto!) ja mitäköhän muuta... Ai niin, Artemis Fowl! Suosittelen kaikille.

Oijjjoi luen vaikka mitä! Hm... Ensin tulee tietenkin mieleen:

-Artemis Fowl (kaikki) (SUOSIKKINI! YLIVOIMAISESTI!!)
-Soturikissat (tähänastiset(suomi))
-Mustekirjat (mustesydän jne. kaikki)
-Harry Potterit (kaikki)


Ei nyt tullut kaikkia muita mieleen... mutta luen pääasiassa fantasiaa.

No sitä perus Harry Potteria, Twilightia, Criminal Minds fanfictioneita, Nälkäpeliä ja sellasta mukavaa

Olen muuten alkanut lukeen Varjak Käpälä kirjoja!! Ne on mahtavia, tosin niitä on (vielä) vain 2 osaa, mutta toivottavasti tulis lisää, suosittelen kaikille, hieman saman tyylinen kuin soturikissat, muttei kyllä läheskään niin hyvä !! =) <3

CherryTail kirjoitti:Olen muuten alkanut lukeen Varjak Käpälä kirjoja!! Ne on mahtavia, tosin niitä on (vielä) vain 2 osaa, mutta toivottavasti tulis lisää, suosittelen kaikille, hieman saman tyylinen kuin soturikissat, muttei kyllä läheskään niin hyvä !! =) <3

Varjak Käpälä ei jatku, siitä on vain kaksi osaa.

Mun lukemien kirjojen tyyli vaihtelee aika tiuhaan ensi kummituskirjat sitte heppakirjat jne.
Mutta tykkään Eragonista,Esikoisesta ja Brisingristä toivoisin et neljäski kirja tulis pian.
Suosittelen myös valitut sarjaa alotin just lukemaan,totuus ja tehtävä kirjaa,hobitti,viisi vartijaa sarja,susiemon klaani(sarjassa kolme osaa).suden lupaus vaikuttaa hyvältä tätä vois jatkaa loputtomiin (klo.22.14)alkaa jo väsyttää moikkaa pitää keritä vielä lukeakki jotain

luin just vähän aikaa sitten ton suden lupauksen se oli aika hyvä

oon lukenu ainaki Potterit, Narniat ja joitai tyhmiä mitä on pakko lukee koulus. Ja neiti etsiviä.

Olen n. 10 vuotta elämästäni lukenut kaikenlaisia kirjoja. Siksipä siis kirjojen listaaminen tulisi aika työlääksi. Voisi sanoa, että minulla on koko ajan joku kirja "työn alla". Yleensä otan kirjastosta jonkun sattumanvaraisen kirjan lukeakseni sen. Suosikkitaiteenlajikseni on noussut ehdottomasti scifikirjallisuus. Muutenkin kaikenlainen eskapistinen kertomakirjallisuus on mieleeni. Realistinen kirjallisuus on pitkälti melko kuivaa...

Suosikkikirjailijani ja inspiraation lähteeni on ehdottomasti Kurt Vonnegut, nero parhaasta päästä. Tuotannosta löytyy tyylipuhdasta scifiä, kuin myös mielenkiintoisia kyynisiä kuvauksia ihmiskunnasta ja ihmisyydestä noin yleensä. Teokset, kuten Teurastamo 5, Titanin seireenit tai Luoja teitä siunatkoon herra Rosewater ovat ihan helmiä, joita voin suositella itse kullekin vähän pohtivammasta ja fiksusta kirjallisuudesta pitäville. Alkuteoksia en ole valitettavasti päässyt lukemaan, paikkakunnan pienten kirjastojen takia.

Olen pikkuhiljaa alkanut myös löytää fantasia- ja lastenkirjallisuutta uudelleen. Soturikissat tietysti esimerkkinä. Vanha, sanotaan 1900-luvun alun lastenkirjallisuus on myös ihan puhdasta neroutta. L. Frank Baumin ikiklassikko Ozin velho on tietystikin jokaisen fantasiakirjallisuuden ystävän, ja muidenkin ihmisten luettava!

Ah, voisin jatkaa tätä pitkään... Odottelenpa ehkä kuitenkin laudan muita scifi-ihmisiä (mikäli semmoisia nyt edes on ) saapuvaksi hehkuttamaan suosikkejaan.

nii ja nyt oon saanu luettuu nälkäpelin ekan osan (kolme päivää kesti) se oli tosi hyvä oon nähny nyt elokuvanki ja luen nyt toista kirjaa

Luin just Tessa Krailingingin Painajaismiehen, se oli painajaismaisen hyvä.

Jos muuten pidätte sotivista kissoista, niin suosittelen Armas J. Pullan Ryhmyä ja Romppaista. Niissä seikkailee semmoinen sotiva kissa nimeltänsä Mörökölli. Jees ja just!

Itsekin olen lukenut painajaismiehen. Mielestäni se oli painajaismaisen mielikuvitukseton, vaikka vähän painajaisia tuottikin.

William Sleator on mielestäni yksi parhaista lastenscifikirjailijoista. Hänen kirjojaan ei ole käännetty suomeksi kuin kolme mutta kaikki ne ovat täyttä tavaraa. Avaruuspeli, Sokkeloportaikko ja Aika-avain. Ehkä tuossa parhausjärjestyksessä.
Williamin kirjoja on aina yhtä hauska lukea.
Siinä sattui kyllä hyvä sattumus kun olin kirjastossa ja tarkoitukseni oli juuri lainata Aika-avain. Olin jo ottanut sen hyllystä ja kiertelin vähän katselemassa poistomyyntikirjoja. Ja mikäs se sieltä pilkisti jos ei Aika-avain. Nyt sitten olen sen onnellinen omistaja.
Avaruuspeli on kyllä paras nimeltäänkin.

William Sleator on nero parhaasta päästä. Harmi että hänen tuotantoaan on suomennettu niin vähänlaisesti. Itse en ole edes lukenut Aika-avainta. Kahdesta lukemastani Avaruuspeli oli kyllä parempi. Siinä oli tosi omaperäinen ja hauska juoni, ja siinä tapahtui kyllä kaikenlaista mielenkiintoista. Sitä oli hauska lukea, kun se oli niin ihmeellinen. Sokkeloportaikkokin oli melko hyvä, muttei kyllä Avaruuspelin tasoa. Siinä oli vähän samanlainen toinen taso kuin William Goldingin Kärpästen herrassa, joka on muuten myös ihan lukemisen arvoinen teos. Harmi vain, kun suomennetussa Avaruuspelissä on niin ruma kansi verrattuna alkuperäiseen. Siinä suomennetussa on vain semmoisia värikkäitä palikoita, jotka eivät liity siihen kirjaan mitenkään, kun taas siinä englannin kielisessä on monia kansia. Esim semmoinen missä on itse interstellaari sian kuva. (Avaruuspeli on englanniksi Interstellar pig)

Lasten scifikirjallisuus nyt on vähän semmoista kaksijakoista. Niitä on hyviä ja huonoja kirjoja. Kuitenkin yksi tosi hyvä lastenscifikirjailija on semmoinen kuin John Christopher. Hän on kirjoittanut läjäpäin kirjoja, mutta vain 2 niistä on suomennettu. Olen lukenut ne molemmat ja ne ovat Tripodien aika trilogia sekä Pako tuntemattomaan. Ne ovat molemmat todella hyviä kirjoja, varsinkin Tripodien aika. Se kertoo siitä kuinka jättiläismäiset tripodit hallitsevat maailmaa ja sitten Will, Henry ja Kuikelo (Guy Quellot) lähtevät etsimään pelastusta. Se on tosi oivaltava ja mielikuvituksellinen kirja.

Sitten muuten luin tässä vielä juuri äsken loppuun Louise Cooperin kirjoittaman Aavehevoset sarjan. Ne olivat semmoista lasten fantasiaa. Ajattelin, että koska kirjastossa niiden luokitus on kummitukset:hevonen, joka on vähän samanlainen kuin Soturikissojen klaanit:kissa, niin ne voisivat olla tosi hyviä. No eiväthän ne tietenkään Soturikissoja voittaneet. Ne olivat semmoista aika naiivia ja kliseistä fantasiaa, mutta kyllähän niitä nyt luki. Loppumetreillä tosin alkoi olla vähän tuskaisaa, kun New prophecy oli jo tullut, ja minulla oli kova tarve päästä lukemaan sitä. No, huomenna käynkin sitten taas Soturikissojen kimppuun. Tällä kertaa tosin engelskaksi.

Nyt vähän erilaista kirjallisuutta tuli mieleen, nimittäin Helen Dore Boystonin kirjoittamat Helena kirjat. Tulin lukeneeksi nämä kun oli äidinkielessä semmoinen juttu, että piti valita joku realistinen nuortenkirja, ja minä sitten valitsin Helenan oppivuodet. Kun sitten menin näyttämään opettajalleni minkä kirjan olin valinnut, niin hän sanoi että tuo on vähän nuoremmille suunnattu, olet väärällä hyllyllä. Valitsin sitten Kuujuhlat, joka oli ihan surkea niinkuin kaikki muutkin siinä hyllyllä. Vihaan realistisia nuortenkirjoja.

Päätin siinä sitten kuitenkin uhmissani että mähän luen nämä kirjat. Sitten kesälomalla lainasin ne kaikki ja luin ne. En ole sitä katunut sillä ne olivat ihan tosi hyviä. Niitä on seitsemän ja ne kertovat Helenasta joka aloittaa sairaanhoitajan opinnot.

Helenan oppivuosista tuli mieleen että kai juuri silloin kun luin Helenat niin varmaan kirjojen samankaltaisesta nimestä tuli mieleen että luenpas Ollin oppivuodet. Sekin oli tosi hyvä.

Minä olin tuossa viime torstaista tiistaihin isovanhempilassani siellä tuli luettua sikamaisesti kirjoja, kun ei siellä aina ollut muuta tekemistä, ja isänisäni saattoi välillä sanoa että nyt levätään ja menin sitten lukemaan. Ensin luin tähtivalon, se nyt ei paljon esittelyjä kaipaa.

Sen jälkeen lukaisin hetkessä Armas J. Pullan Ei markiisi syö perunoita:n. Se oli todella viihdyttävä satasivuinen lyhyt romani. Olin jo lukenut kirjailijalta Ryhmy ja Romppais kirjoja. Tuo oli samaa taattua laatua vain Lidlistä. Se oli historiallinen jutelma Ranskan parhaasta miekkailijasta, ja vaatimattomimmista miehistä ym. Suosittelen lämpimästi.

Sen jälkeen taisinkin lukaista Viimeiset leikit. En yhtään nyt muista mikä se kirjailija oli mutta ihan sama. Tuo oli semmoinen perinteinen poikakirja, jossa poika aluksi on poikajoukossa, ja sitten se varttuu mieheksi, ja alkaa tehdä töitä kun tulee sota. Ei mikään ihmeen nautittava teos, mutta kyllä sen luki, ja siitä sain tietooni minua kiinnostavan asian, että ruista on käytetty kahvin korvikkeena. Olen kummaillut että onko korviketta nautittu kofeiiniriippuvaisuudesta, vai kahviriippuvuudesta, vaijopa molempia samaan aikaan. Tein havainnon tuossa yksi päivä että kahvista ja voikukan imeskelystä jää samanlainen jälkimaku, joten kai ainakin sitten kahvin makuriippuvuudesta.
MUOKS. Tarkistin asian på nätet, ja siellä luki monessa kohtaa että sikuri ja voikukka yms. ovat kofeiinittomia. Makuasia siis.

Sitten luin klassikon: Kauhujen linna. Hihhih kukaan teistä ei varmaan tunnista tätä "klassikkoa". Se on Alfred Hitchcockin kirjoittaman 3 etsivää sarjan ensimmäinen kirja. Odotin että se olisi ollut aika huono, mutta se oli jüst hyvä. Tuon sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa ovat hyviä tuo ja Änkyttävä papukaija. Loput ovat mitä itse olen lukenut muistaakseni aika roskaa. Nuo ovat vähän semmoisia viisikkomaisia poikakirjoja, mutta ihan eri ympäristössä, ja muutenkin erilaisia.

Sitten ostin antikvariaatista kaksi loistoteosta Klondyken keisari 1&2 (engl. Burning Daylight) Jack Londonilta. Olin näitä ennen lukenut Jackilta Susikoiran koulussa pakollisena, joten osasin odottaa että nämä ovat tosi laadukkaita kirjoja ja nehän ovat. Nämä kertovat semmoisesta kullankaivajasta joka rikastuu. Minusta tuntuu hyvin vahvasti että Don Rosa on lainannut näistä kirjoista hyvin paljon tuohon Roope Ankan elämä ja teotiin. Jos tarkistaisin niin siellä varmasti lukisi se. Don on muutenkin lainaillut noita juttuja muualtakin. Niissä tarinojaen alkuteksteissä jossa se selittää kaikenmoista lukee myös noita juttuja pitääkin tarkistaa. Siinä yhdessä tarinassa oli jopa itse toimittaja Jack London. Se on kyllä aika Roope Ankkamainen tyyppi se päähenkilö. Mutta pienellä erolla. Loppuratkaisu oli aika arvattava, mutta toisinkin olisi voinut hyvin käydä, hyvä kirja alusta loppuun. Siinä oli vielä lopussa novelli nimeltä Ottelu sekin oli laatukanaa. Näitä suosittelen kyllä, ehkä ei millekään perheen pienimmille, mutta kuitenkin. Nämä maksoivat antikvariaatissa yhteensä 10€ se on aika paljon, kun se oli semmoinen vähän kämäinen antikvariaatti, mutta ne olivat ihan kuin uusia ja hienoja nahkaselkäisiä. Tuskin koskaan avattu, Siellä oli semmoinen pitkä rivi näitä Jackin kirjoja samanlaisia, hyväkuntoisia vihernahkaselkiä.

Luinkohan muuta. No ainakin pari lastenkirjaa Porsas urhea, Hipsis, Nipsis ja Timanttikäärme tuon kirjan mukaan olen antanut rotallenikin nimen, nimittäin Hipsis rauha hänen muistolleen.Suuri intiaani ja pieni intiaani

Aah ja tietenkin Arsene Lupin herrasmiesvaras. Mietin että olenkohan lukenut sen aiemmin, mutta ehkä, jokatapauksessa se oli mainio teos. Dekkari. Kannattaa tämäkin lukea jos jaksaa.

Minulla oli myös ruotsinkielen taitojani Petratakseni Pelle Svanslös på äventyr, elikkäs Pekka Töpöhännän seikkailut. Sitä kun sitten aloittelin niin en sitten oikein saanut siitä mitään selkoa. Olin silloin aika väsynyt. Ehkä joskus vähän myöhemmin.

Nyt luen Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa. Olen aika paljon lukenut noita Agathoita, tosi paljon oikeastaan. Aloitin tuon kun en sattuneista syista voi vielä lukea Twivaloa, olisin sen toki ottanut mukaankin mutta ei niin ei.

Tässä nyt Profeesit engelskaksi luettuani pohdiskelin, että mitäköhän sitä oikein lukisi, ja sitten kun pohdiskelin, että johan tässä nyt alkoi päästä engelskan makuun, niin päätin sitten lainata kirjastosta oikeastaan 2 Kurt-sedän englannin kielistä kirjaa. Nimeltään ne ovat Breakfast of champions or blue monday sekä Slaughterhouse 5 or children's crusade or duty dance with death. No huhhuh, noissa nimissäkin on jo sen verran tajuamista, ettei mitään rajoja.

Olen nyt niistä lukenut tuon edellä mainitun, ja vähänhän se oli niin, että tuommoiselta lastenkirjatasolta kun hyppää tämmöisen vanhan pierun tasolle, niin onhan se vähän häkellyttävää. Minulta nyt sattui menemään siitä kirjasta joitain juttuja ohi, kun se teksti oli niin vaikeaselkoista paikoin, mutta uskon että tajusin perusjuonen. Tämä Aamiainen mestareiden kertoi kirjailijasta, joka tapasi jonkun toisen tyypin, ja sitten tämä toinen tyyppi tuli hulluksi ja yritti tappaa homoseksuellin poikansa ja pari muuta tyyppiä. Siinä kirjassa ei tapahtunut kauheasti juuri mitään. Kurt vain dissasi kotimaataan, ja sitten siinä oli semmoinen ekohippi toinen taso, että saastuneita jokia siellä täällä yms. Ihan viihdyttävä kirja, kyllä Kurt osaa!

Tuota Teurastalo 5ttäkin tässä sitten aloittelin. Se kertoo 2. maailmansodasta, jossa Kurt itse oli pommituksen alaisena. Sivujuonena kirjassa on Billy, joka on epäjuuttunut aikaan. Todella mielenkiintoinen teos, täytyy sanomani. Siinä kirjassa esiintyy myös jonkin verran tralfamadorelaisia, ja heidän oikeaoppinen aikakäsityksensä, joka muistuttaa ehkä hieman palloa, muttei kuitenkaan ihan.

Kurzetä on kyllä aikamoinen kirjailija en ole kylläkään lukenut kuin pari kirjaa, mutta en usko että ne loput ovat sen huonompia.

Hihs. Kävin juuri tänään kirjastossa, ja ajattelin sitten että nytpäs kyllä lainaan jotain oikeita kirjoja, kun en ole syystä eli toisesta jaksanut oikeastaan lukea mitään uusien profeesien jälkeen. Olen vain lukenut ihan Hulluna mangoja. Mutta nyt sitten päätin että luen jotain kirjoja.

Olin siinä scifihyllyllä, ja ajattelin että mitäs lukis? Sitten aloin ottelemaan kirjoja sieltä nimen mukaan. Otin semmoisia kirjoja joitten nimi oli semmoinen hauska kaksiosainen. Aluksi sitten otin Hämärän vartijan, Philip K. Dick. Sitten Uhka syvyydestä, John Wyndham. Näkevä sokea Robert Holdstock. Kuolleiden puolustaja, Orson Scott Card. Tulevaisuutena pelko, Ernst Brehm. Panoksena tulevaisuus, Robert A. Heinlen.

Siinä riittänee lukemista joksikin aikaa mistähän aloittaisi? Olen ennenkin lukenut tämmöisä kirjoja, esim. Vieras tulevaisuudesta, Michael Chrichton. Huomasin juuri että siitä on tehty elokuvakin. Ooohh. Ja sitten olen lukenut kasapäin SW-kirjoja joilla kaikilla on tuommoinen nimi. Ai niin ja ostin poistomyynnistä Avaruuden kulkuri, Arvi Arjatsalo. Hih.