Mitä muita kirjoja tai kirjasarjoja luette?

Kurzetä on kyllä aikamoinen kirjailija en ole kylläkään lukenut kuin pari kirjaa, mutta en usko että ne loput ovat sen huonompia.

Hihs. Kävin juuri tänään kirjastossa, ja ajattelin sitten että nytpäs kyllä lainaan jotain oikeita kirjoja, kun en ole syystä eli toisesta jaksanut oikeastaan lukea mitään uusien profeesien jälkeen. Olen vain lukenut ihan Hulluna mangoja. Mutta nyt sitten päätin että luen jotain kirjoja.

Olin siinä scifihyllyllä, ja ajattelin että mitäs lukis? Sitten aloin ottelemaan kirjoja sieltä nimen mukaan. Otin semmoisia kirjoja joitten nimi oli semmoinen hauska kaksiosainen. Aluksi sitten otin Hämärän vartijan, Philip K. Dick. Sitten Uhka syvyydestä, John Wyndham. Näkevä sokea Robert Holdstock. Kuolleiden puolustaja, Orson Scott Card. Tulevaisuutena pelko, Ernst Brehm. Panoksena tulevaisuus, Robert A. Heinlen.

Siinä riittänee lukemista joksikin aikaa mistähän aloittaisi? Olen ennenkin lukenut tämmöisä kirjoja, esim. Vieras tulevaisuudesta, Michael Chrichton. Huomasin juuri että siitä on tehty elokuvakin. Ooohh. Ja sitten olen lukenut kasapäin SW-kirjoja joilla kaikilla on tuommoinen nimi. Ai niin ja ostin poistomyynnistä Avaruuden kulkuri, Arvi Arjatsalo. Hih.

Luin tässä juuri Dorothy Johnson jonkun kirjan nimeltä Ginger Alaskassa. Ostin sen erään Appe-nimisen tyypin kirpparilta 80sntllä. Huomasin sitten, että tätä Ginger sarjaahan on useampiakin kirjoja. Kuitenkaan koko maakunnan kirjastoissa ei ole niitä kuin yksi. Ne ei taida olla kovin suosittuja.

No ei siinä mitään, lukaisin tuon Ginger Alaskassa melko nopeasti, kun se oli niin lyhykäinen. Semmoinen 105-sivuinen vihkonen. Oletin aluksi, että se olisi semmoinen normaali lasten seikkailukirja, joten hämmästykseni olikin suuri, kun se olikin uskontopropagandaa. Siinä kirjassa Ginger kuuluu raamattupiiriin muiden tyttöjen, mm. Babsin, Pollyn, Peggyn, Nancyn, Joan/Joanyn ja Chubin kanssa. He sitten menevät Alaskaan jonkun lähetyssaarnaajasedän luo, ja siellä ystävystyvät eskimoihin, ja käännyttävät näitä kristityiksi. Tokihan he haluavat elää ikuisesti ystäviensä kanssa.

No, tuosta Gingeristä tuli heti mieleeni eräs toinen loistava 'uskontopropagandaa lapsille' sarja, nimeltään Salapoliisi Saku. Se on Jerry D. Thomasin kirjoittama sarja, ja niitä on suomennettu 4 kpl. Salapoliisi Sauissakin, kuten Gingereissä pohditaan, että kuinka ankeaa on olla tuommoinen uskomaton. Salapoliisi Saut ovat kyllä muutenkin tosi laadukkaita kirjoja, vaikkei uskonnosta niin välittäisikään. Samoin Gingerit. Molempiin sarjoihin kuuluu oivallisten opetusten opettaminen. Täytyy kyllä sanoa, että kaikkeist suurin suosikki uskontopropagandakirjani on Philip K. Dickin VALIS. Se opettaa meille kaiken tarpeellisen ihmiskunnan alkuperästä yms. Buddha nukkuu puutarhassa, hänet herätetään pian.

Seuraavaksi ajattelin lukea TV-sarjasta tuttua supersankaria Herkulesta, kun omistan niitä kirjoja jo 3 kpl kirjaston poistomyynneistä ostettuina.

Err. Jätinkin Herkuleet toistaiseksi lukemati, kun minulta puuttuu sarjan 2. osa ja lähikirjastoissakaan niitä ei ole. Varaaminen taasen maksaisi, kun ne ovat aikuisten kirjoja. Ja pöh, en luule, että rahaa tulee hanoista, vesi tosin taitaa tulla, ja vielä niin runsain määrin kuin tahtoo.

Tässä on kesä mennyt aika pitkälti mangoja lukien, mutta olenhan toki joitan ehtoja kirjojakin lukaissut. Kohdalleni sattui varsin harvinaislaatuinen tapaus, kun ennyttiedä ei ehkä ensimmäistä, mutta kuitenkin todella vähälukuisetta kertaa elämäni aikana jätin kirjan lukemisen kesken.

Tilanne oli semmoinen, että olin aloittanut Harry Harrisonin oivallista scifisarjaa Bill-linnunradan sankari. Se onkin tosi hyvä sarja, niin kauan kuin Harry itse kirjoitti sitä. Ensimmäinen osa Bill-linnunradan sankari oli ehtaa loistokasta huumoriscifiä sotaa dissaavalla toisella tasolla. Todella suositeltava teos, Teri Prätsitkin sanoi, että yksinkertaisesti hauskin scifikirja ikinä. Linnunratakin on vähän laajentunut sitten viime näkemän.

Toinen osa, Bill-linnunradan sankari robottiorjien planeetalla oli myös varsin hyvä. Siinä oli tosin ollut Harrylla jo joku kaveri kirjoittamassa apuna. Sen kirjan tekeminen oli kuitenkin Harryn mielestä vielä kuulemma hauskaa, ja sen kyllä huomaa tekstistäkin. Oiva jatko-osa hyvälle ensimmäiselle osalle. Suorastaan kuumoitti jatkaa sarjaa eteenpäin. Sitten kuitenkin tapahtui kammottavia, kun minulle selvisi myöhemmin, että sarjan muut osat ovatkin joidenkin muiden spurgujen kirjoittamia, ja Harry Harrison on vain tarkistanut ne. Ja pöh.

Kolmas osa, Bill-linnunradan sankari pullotettujen aivojen planeetalla oli jo melko tuskainen lukukokemus. Ei siinä sinänsä vikaa ollut, mutta alkuperäinen Billin henki oli jo ihan kadoksissa, ja eteneminen oli paikoin tosi tympeää. Luin sen kuitenkin loppuun. Sitten aloitin omastakin kirjahyllystäni löytyvää Bill-linnunradan sankari mauttoman mielihyvän planeetalla. Se oli vielä pullotettuja aivojakin kurjempaa roskaa. Siinä ei ollut enää mitään mieltä. Kirja oli tosi mauton, ja tympeä kaikenkaikkiaan. Se käsitteli enää pelkkää alkoholismia ja rappioituneen spurgun elämää. Jätin sen kirjan sitten n puolivälissä kesken. En enää kyennyt jatkamaan, kun se oli niin huono, ja satuin samaan aikaan lukemaan hieman laadukkampia juttuja, nimittäin Fullmetal alchemisteja.

Sinne jäivät siis Bill-linnunradan sankari kokemukseni. Suomennettuna olisi vielä Bill-linnunradan sankari zombievampyyrien planeetalla. Toivottavasti en joudu tekemisiin sen kanssa. Yhä typerimmiksi nämä Billien kurjat jatko-osat teki se, että jokaisella jatko-osalla oli eri kirjailija, joka ei ollut vaivautunut lukemaan edellisiä jatko-osia. Jokainen jatko-osa jatkui siitä alkuperäisestä kirjasta jokaisen kirajilijan todnäk kuvitellessa olevansa ainoa oikea Billin tarinan jatkaja. Ellottaa moinen. Aion kyllä jossain vaiheessa ruveta lukemaan Harryn Ruostumattomia teräsrottia. Toivottavasti niissä laatu säilyisi, vaikuttavat kyllä tosi hyviltä, mutta niin vaikuttivat Billitkin. Maailma on petollisuutta täynnä.

Varjak Käpälät ostin muutama vuosi sitten ja lukaisin. Tykkäsin tosi paljon hahmoista ja kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Harmittaa vaan kun kirjoja on vaan kaksi, niitä olis lukenu mielellään vielä 10 lisää. Kolmatta osaa odotellessa (tosin epäilen ettei sellasta koskaan tule). Suosittelen kaikille Soturikissoista tykkääville, koska päähenkilöinä on kissoja ja juoni on yhtä jännittävä ja koukuttava kuin Soturikissoissakin.

Kaikki suomennetut Seitsemän tassua ja Pennyt oon myös lukenu, nyt luen niitä toista kertaa kun en parempaakaan keksi. Saisivat jo suomentaa loputkin kun en viitsisi saksaakaan ruveta opiskelemaan. Se että päähenkilö on eläintensuojelija on jo tarpeeksi hyvä syy lukaista läpi jos sellaisesta tykkää, mutta muillekkin ne saattaa olla kiva kokemus koska juoni on jännittävä ja koukuttava, hahmoihin on helppo samaistua ja muutaman kirjan jälkeen heistä tietää jo niin paljon että osaa ajatella samalla tavalla kuin he.

Mitään uutta sarjaa en ole keksinyt pitkään aikaan luettavaksi (jos ei Warriorsia lasketa) kun olen niin huono aloittamaan mitään tuntematonta kirjasarjaa jos ei joku sitä erikseen suosittele ja hehkuta.

Itsekin tiedän nuo 7 tassua & Pennyt, ja oikeastaan olen joskus jopa harkinnut lukevani niitä. Sitten kai joskus kun olen elämäni aikana ollut semmoinen ahdasmielinen niin olen ajatellut että "En minä mitään tuommoisia." No olen kyllä ajatellut tosi monesta kirjasta niin, ja sitten lukenut ne ja ne ovat olleet tosi hyviä. Opin sen taidon vasta aika vähän aikaa sitten. Joten kai sitä voisi nuo Pennytkin lukaista. Itsekin pidän eläinsuojelijoista, joten varmaan ne sopisivat minulle mitä parahultaisimmin.

Voisin tässä myös tarjota avun pulmaasi. Nimittäin siis hehkuttaa erikseen kirjasarjaa joka kannattaa aloittaa. Ehdottomasti suosittelen lukemaan suomalaisen (kaikki teokset suomennettu, ei tarvi opiskella kieliä) Armas J. Pullan (ei salanimi, vaikka engelsmannit niin luulevatkin Ryhmy ja Romppainen sarjaa. Ne ovat hulvattoman hauskoja n 100 sivuisia huumoripitoisia seikkailukirjoja, ja niitä on yht 14. Siis helppo lukea yksi, ja sopivan paljon tyydyttämään isompikin nälkä. Ryhmyissä ja Romppaisissa myöskin, kuten olen jo maininnutkin, seikkailee oiva soturikissa Mörökölli näiden kahden kouliintuneen sotasankarin rinnalla. Itse tarinat sijoittuvat Suomen historian eri sotiin, ja Ryhmy ja Romppainen ovat semmoisia hupailevia rintamajermuja, jotka eivät likaa kivääriään, eivätkä mitään muutakaan typerää sotakirjamoskaa. Aihe saattaa kuulostaa tympeältä, mutta kirjat eivät todellakaan ole sitä. Itsekin aluksi epäröin, mutta luettuani en voinut vastustaa niitä enää. Aloita siis Ryhmyt ja Romppaiset, suosittelen ja hehkutan tosi lämpimästi!

Aiheesta lisää voit lukea ja jopa liittyäkin Suomen suurimmalla Ryhmy ja Romppais foorumilla Sipuliviinapurolla

Olen myöskin lukenut kaikki Penny ja 7 tassua kirjat, melkeinpä kahteen kertaan Ne ovat kyllä hyviä. Ja sitten Varjak Käplälät oon lukenu jo melko kauan aikaa sitten, eräs luokkani poika silloin suositteli niitä. Sen jälkeen kun läysin soturikissat niin olin ihan sillä tavalla: "Ooh tää on varmaa matkittu Varjak Käpälästä" No ei nyt sentään.

Itseasiassa mullakin on käyny mielessä että onko tässä ollu plagiointia suuntaan tai toiseen, en muista kuollaksenikaan kummat on kirjoitettu ensin, Warriorsit vai Varjakit. Tietenkin kun päähenkilöinä on kissoja, on vaikea välttää samankaltaisuuksia ja hyviä kirjoja ne on kaikki, joten eipä mua erityisemmin edes kiinnosta onko niitä matkittu.

En voinut olla tutustumatta asiaan lähemmin, kun se nyt otettiin puheeksi. Armaan Tassupolkumme tietolähteiden mukaan Villiin luontoon on ilmestynyt 23.1.03. Varjaakeista sen sijaan en oikein löytänyt tarkempaa infoa, muuta kuin että ovat ilmestyneet 2003. Eli jos ensimmäinen Varjaakki on ilmestynyt tammikuun 1. ja 22. välillä niin se on tullut ensin. Aika pienet mahdollisuudet siis moiseen. En kyllä alun alkaenkaan usko mihinkään plagiointiväittämiin. Meille 2000-luvun nuorukaisille kissat nyt vain varmaan sattuvat olemaan semmoinen muotivillitys, niin että niitä kirjoja sikiää joka paikasta. Onhan toki kautta aikain kirjoitettu fantasiakirjoja, joissa on eläimiä, ja muutenkin onhan maailmassa tuhansia samantapaisia kirjoja, eikä niitä nyt välttämättä ole matkittu toisistaan, tajusitteko.

Mitä Varjaakkeihin tulee niin ne kyllä vaikuttavat oikeastaan aika hyviltä kirjoilta. Ainakin maltillinen sarjan koko on tuolla sarjalla, se on aina hienoa hienoa. Vaikutti ehkä vielä vähän enemmän lastenkirjalta kuin SKit, mutta mikäs sen mukavampaa. Rakastan lapsenomaisia kirjoja. Voisi ihan hyvin ottaa nuo Varjakit luettavaksi, kun näyttävät vielä lähikirjastostanikin löytyvän.

Olen tässä viimeaikoina kummasti ruvennut kiinnostumaan Polluxista tulleesta moskasta. Varsinkin R.E. Toresenin kuvitetut seikkailukirjat ovat todella uljasta laatua. Hän on ilmeisesti kirjoittanut enemmänkin tuommoisia arvoituskirjoja, mutta minä voin ylpeänä sanoa omistavani Metsän, Pyromaanin ja San silvon arvoitukset. En ole kyllä edes lukenut niitä kaikkia vielä, mutta laadun tunnistaa jo ulkoasusta. Myös erityisesti Polluxin Salaisuuksien metsä kiehtoo jostain kummas syystä kovasti. Se vain taitaa olla aika harvinainen tai suosittu, kun en ole sitä nähnyt, paitsi Tampereella kerran, ja se maksoi maltaita.

Njoo. Varjakit ovat näyttäneet silmääni huonoilta, mutta en ole ikinä oikein edes tarkastellut sitä lähemmin. Paitsi kerran. Pitäisi kai nekin lukea, jos aikaa joskus riittäisi. Kissat ovat kuitenkin niin ihana kirjan aihe, ett' ei semmoista kirjaa oikein voi sivuuttaa noin vain.

Oh ostin tuossa kesällä kirpputorilta eurolla Moby Dick eli Kertomus valkoisesta valaastanin. Se on semmoinen 644 sivuinen järkäle. Kyllä luokittelisin sen järkäleeksi. Vaikka ei siinä nyt sivuja niin hirveästi ole. Mutta teksti on pientä, ja sitten kun se teksti ei muutenkaan ole mitään keveintä mahdollista, niin se tekee kaikesta hauskempaa. Otin tehtäväkseni lukea sen ennen koulun alkua. Kesälukemistokseni. Sitten aloitin sen 4 päivää ennen koulun alkua. Tai oikeastaan 5, mutta aloitin sen silloin joskus puoli yhdeltä tms., ett' en ehtinyt lukea siitä kuin nuo 44 sivua. Siten jäi 150 sivua per päivä. Olen täyttänyt tuon tavoitteen ja mennyt vähän ylitsekin, kun tälle ja huomiselle jäi vain 140 sivua per päivä. Tänään tuntuu kyllä siltä, ett' ei jaksaisi lukea sitä yhtään kun päätä särkee, ja v'äsyttää. Mutta velvollisuudet on täytettävä.

Omistan yli 50 kirjaa. Osa niistä on kyll' semmoisia joilla voisin heittää leppälintua, jos jaksaisin. Varmaan heitänkin. Mutta sitten taas kokoelmiini kuuluu ehdottomia helmiä, ja mahtiteoksia. Mainittakoon esimerkkinä nyt vaikka Ryhmy ja Romppainen 2,50snt. Haudasta kohtuun 1€. Suurin osa niistä on juuri tuommoisia, että ne ovat ostettu kirjaston poistomyynnistä, tai kirpputoreilta naurettavan halvalla. Omistan monia kirjoja joita en ole ehtinyt vielä lukeakaan.

Lukekaa ihmeessä Ryhmyjä ja Romppaisia!

~Nälkäpeli-trilogia
~Potterit
~Narnian tarinat
~Twilight
~Vampyyripäiväkirjat
~Percy Jacksonit
~Soturikissat

++ Kaikki fanficit joita lueskelen päivät pitkät.

Ja kuinka voisin unohtaa: a Game of Thrones. Paras lukemani kirjasarja ikinä. Tosin en suosittelisi sitä ihan nuorille...

Tästä tulee hyvin pitkä lista. Listan alkupäässä on mun lempparit ja loppua kohden tulee ne, joista olen aikaisemmin pitänyt. Paljon jäi listaamatta mutta samapa se

Harry Potter -sarja
Väristys -trilogia
Across the Universe & sen jatko-osa
Delirium & Pandemonium
Kuin viimeistä päivää
Rajalla & seuraava osa
Valehtelevat viettelijät -sarja
Diana Wynne Jonesin suomennetun tuotannon suurin osa (mm. Liikkuva linna & Aarnikotkan vuosi)
Nälkäpeli, Vihan liekit & Matkjanärhi
Soturikissat
Percy Jackson
Paljaan taivaan alla
Luukaupunki (kesken, mutta vaikuttaa hyvältä)
Sookie Stackhouse - sarja (kesken)
Langennut enkeli -saaga
L.A Candy ja sen jatko-osa
Vampyyripäiväkirjat -sarja (kesken)
Lucian
Ingo -sarja
Lentävä hollantilainen
Varjak Käpälä & Lainsuojaton

Ai joo, TSH:t ja Hobitin oon kahlannut läpi myös

Nautin aina, kun luen kirjoja, mutta teen sitä aika harvoin. :< En kuitenkaan kuulu niihin, jotka katsovat mielummin elokuvan - en tod.
Olen lukenut yksittäisiä kirjoja, en niinkään sarjoja. Ainoat sarjat, joita olen lukenut SK:n lisäksi ovat Surkeiden sattumusten sarja ja Koirahullun päiväkirja.  Olen lukenut monista sarjoista jonkun kirjan randomisti.

Soturikissojen lisäksi olen päässyt ihastumaan myös Etsijät -sarjaan, jonka toista osaa olen juuri aloittamassa. Selviytyjiä odotellaan kanssa innolla.

Lisäksi tykkään Harry Potter -kirjasarjasta, joihin pääsin rakastumaan ensimmäisen kirjan ansiosta. Aivan mahtava sarja niin kirjoina kuin leffoinakin!

Nälkäpeli-trilogiasta tykkään myös, olenkin juuri viimeistä osaa lueskelemassa.

Percy Jacksoneista tykkään minäkin, vaikka olenkin päässyt vasta kolmanteen osaan asti. Kreikkalainen mytologia kiinnostaa kovasti! :3

Annukka Salaman Faunoidit -sarjaan pääsin tutustumaan tässä hetki sitten ja suorastaan ahmin kirjat loppuun. Voih, kuinka tässä malttaa odotella elokuuhun, että kolmas osa ilmestyy. :c

Jos täällä on entisiä Pollux-kerholaisia, kuten minä, voivat he mahdollisesti muistaa sellaiset heppasarjat kuin Phantom, Diabolo, Hevoshoitolan sisarukset ja Täyttä laukkaa. Lueskelen näitä edelleen aina silloin tällöin, kun on elämän varrella noita heppakirjoja hyllyyn kertynyt. :>

Twilightitkin menevät, kaikki löytyvät Epäilystä lukuunottamatta. Leffoista en lähde sanomaan mitään..

Niin, ja Narnian tarinoita ei saa unohtaa. Eikä Juoppohullun päiväkirjoja ja saman kirjailijan Kristian -sarjaa. Varjojen kaupunkejakin lukee, vaikka teksti onkin ajoittain aika tahmeaa.

-Myyttihovi
-A song of ice and fire
-Perillinen(/Eragon)
-Näkijän kirjat
-Syysmaa
-Katrionan tarina
-(en tiiä onko tätä suomeks mut ruotsiks Imamens dotter= Imaamin/Imamin tytär(?))
-Nälkäpelit
-Potterit
-Percy Jacksonit +Olympoksen sankarit

siin on joitain parhaita, lisäilen ehk jos tulee lisää mieleen

Luen myös Ingoa, etsijöitä, oon lukenu kaikki harry potterit, sit luen vielä Jesseä ja en nyt muista muuta.