Voima kolmen

Tosiaan, kun tuo New prophecy keskustelukin siirtyi luontevasti tuonne Profeesin omalle alueelle, kun niitä kirjoja alettiin suomentaa, niin tämä engelskankieliset kirjat alue jäi nyt vähän autioksi. Voima 3n on nyt kovasti lähellä omaa elämääni, sillä aloitin tässä juuri arkin lukemisen, ja Nähtävyyden olenkin jo lukenut. Varmaankin jos ei halua pilaantua ko arkista, niin ei kannata tulla tätä topaa lueksimaan, muuten minusta ihan kohtuullista kuitenkin on se, että tästäkin saa keskustella, vaikkakin varmaan jotkut myöhäisten kirjojen ja suuremmat draamatapahtumat kannattaa laittaa pilailijan piikkiin, kyllähän kaikki osaavat.

"Tuolla on kolme sukulaista sinun suvun... jotka pitää voimaa tähtien heidän tassuissaan.
Aika on tullut kolmen nuoren kissan MyrskyKlaanin - Paatsatassu, Närhitassu & Leijonatassu-tulla oppilaiksi. Suurlapset suuren johtajan Tulitähden, kaikki kolme omaa epätavallista voimaa & kykyä. Mutta salaisuudet ympäröi heita, ja mysteerinen profeesi kätkee ongelman tulemisen. Kun kaikki 4 soturiklaania naamailee jakson pimeän epävarmuuden, kolme nuorta kattia aikoo oppia shokkailevan salaisuuden - salaisuuden joka voisi repiä MyrskyKlaanin ja soturilain erilleen."

Yllä tosiaan ansiokas suomennokseni boxin kyljestä, kuten näkyy, Voima 3n tosiaan pitää sisällään jännitystä mutta myöskin pelottavuutta vaikka lampaat söisi. Juoni kutkuttaapi oikein suuresti, ja onhan tätä scifimäiseksikin tituleerattu. Helpoinhan tietysti olisi referoida armoitettua YPiämme, nimittäin:

Juonipaljastus:

Kuinkas muuten, tosi hyvä, khhhhhhhh.

Odotan arkilta kovasti, vaikkei Nähtävyys ollutkaan ehkä aivan yhtä räjähtävä aloitus kuin Kesk'yö. Se oli manok kirja, mutta jännittävät tapahtumat jäivät vähän paitsioon, ja ensimmäisenä kirjana Nähtävyys keskittyikin lähinnä vain uuden surkean sukupolven esittelyyn. Päähenkilöt ovat kaikki aika typeriä, lienee turha mainita, että tarinaa seurataan vuoroitellen noiden kolmen suuren näkökulmista, Närhäri jotenkin tuntuu olevan vielä muiden ylle arvostettu. Onneksi on vanhat hahmot, jotka tekevät sarjasta, ah, niin nautinnollisen. Vattis on ehkä muuttunut vähän järkevämpään suuntaan, jotenkin Tomismaisemmaksi, nyt kun hän ei enää ole päähenkilö, eipä silti edelleenkään mikään päätähuimaava syömmein sulattaja.

Nähtävyys taisi jopa olla tähän mennessä pisin SK epäerikoisseikkailu huimalla 365n sivun määrällä, ulkonäkökin on mukavan puhluettelomainen. Tosiaan kuten mainittu, Nähtis oli ehkä paikoin vähän turhan hitahasti etenevä kirja, mutta olen vakuuttunut, että kyllä tämä tästä käyntiin lähtee. Varsinkin loppua kohden kovasti paraneva kirja, ja yksi ihan vallankumouksellinen uusi ideakin Eriineiltä.

Juonipaljastus:

Ja täytyypi kyllä sanoa, että viimeinen lause tässä kirjassa oli ehkä kaikkeist paras, tai no ei ehkä ihan, mutta se oli kyllä täydelleen semmoinen, joka kuumoittelee lukemaan lisää ja lisää, alan yhä enemmän luottaa Närhärin laadukuuden kasvamiseen iän myötä.

No luin nyt Nähtävyyden. Kauan siinä kestikin. Ei se mitenkään tökkinyt siten, ettäkö se olisi ollut huono tai jotain, en vain oikein lukenut. Kun olen nykysellään painottanut kirjojen lukemista lähinnä kouluvapaa-aikaan. Kotona tulee luettua mangaa, toisinaan kyllä ihan kirjojakin. Mutta sitten minulla tuli vähän semmoinen pieni ajanjakso jolloin ei oikein ollut koulussa mieltä lukea tuota, niin ei sitä sitten tullut luettua. No uusi rohkea aika on koittanut ja nyt sain sen luettua. Vaikka ihan luonnollista toisaalta että siinä kestää kauan kun kuten RVOkin jo sanoi, tämä on aikamoisen paksu. Näytti jylhältä kun laitoin sen muitten SKieni joukkoon niin siellä se paksuili.

Mitä nyt kirjan sisällöstä, se sisältö oli ehkä vähän liian vain perinteistä klaanielämää. Etenkin kun kirja oli noin paksu niin rauhallista normaalielämää olisi toki voinut kuvata ihan hyvin koko ensimmäisen kirjan ajan, mutta sitten kun tämä oli tuommoinen puh.luet. niin se ehkä meni vähän liioitteluksi. No mutta tosiaan kuten sanottu tämä oli kyllä loppua kohden paraneva.
Kun alussa nyt jouduttiin vain todistelemaan semmoisia perinteisiä rituaaleja. Nimittäin jokaisen pennun kokema karkumatka. Tällä kertaa tosin vähän pennummasta näkökulmasta mutta silti. Samoin niitä parantajaksitulon kauheuksia jouduttiin kokemaan kaksin kappalein, molemmat olivat kyllä omalla tavallaan erikoisia, ja erottuivat entisistä parantajaksitulorituaaleista. Mutta silti.

Mitä nyt päähenkilöistä, niin Närhäri on juurikin semmoinen yliarvostettu angstinen emopoika. Ehkä vähän aloin pitämään hä'st' enemmän kirjan loppupuolella. En oikein tiedä. Muutkin päähenkilöt nyt olivat ehkä vähän mitä olivat. Tylsähköjä. Hyviä kaikessa ja muuta semmoista. Näistä nyt mielenkiintoisin kuitenkin on tietenkin Närhäri. En oikein tiedä. Se nähdään nyt kun tästä jatkan että mihin tämä kehittyy, luonnollisesti.

Juonipaljastus:

Juonipaljastus:

No mutta tästä jatketaan Tummaan jokeen. Sitä ennen taidan kyllä lukea Kuunnousun suomeksi, tai siinä samalla, olen sitäkin jo vähän aloittanut.

Älä lue jos et ole lukenut Sightiä

Juonipaljastus:

Laitoin tämän nyt tänne Voima 3n topaan, kun aluksi olin laittamassa tätä Mitä seuraavaksi tapahtuu topaan, mutta tämä ei liittynyt yhtään siihen, vaikka sitaatti sieltä onkin. Mutta tänne tämä sopii paremmin. Tästä herää kysymys, pitäisikö välttää enemmän ulosotsikointia vai 2postausta. No valitsin tämän soturin tien tällä kertaa.
3. Yritetään pysyä asiassa, eli offi on epäsuositeltavaa.
4. Admin ei pidä tuplapostaajista, joten suosittelen että ette kirjoita useampaa viestiä putkeen.
Ah, taisin valita väärin, nyt minusta ei pidetä, offi olisi ollut vain epäsuositeltavaa, no olen minäkin syrjittyjen ystävä, ja näin voin sitten olla omakin ystäväni. Ihanaa. Kaikki paha muuttuu hyväksi.

Lueskelinpa tuossa äidinkielen tunnilla vähän näitä vanhoja viestejä kun ei muutakaan tekemistä niin ollut. Nyt olen kirjastossa ja täällä on ruotsinkielinen luciakulkue, aahhh. Kaunista ruotsinkielistä laulantaa, ja huilantaa ja kitarintaa. No mutta aiheeseen, luin tuon Kuunvalon kommentin. Tuosta Nähtävyyden monimutkaisuudesta olen kyllä ihan eri mieltä. Sehän on tavattoman yksinkertainen kirja joka vain kertoo perusklaanielämästä. Tietenkin siinä on mukana klaanielämälle Ah, kävelemässä ilmassa tyypillisiä monimutkaisuuksia ja yllätyksellisyyksellisyyksiä, mutta ei se kyllä ainakaan hirveän monimutkainen ole.

Juonipaljastus:

Wedge kirjoitti:

Juonipaljastus:

Tosiaan tuo normaalius kelpaisi niin maan mainiosti. Minua ehkä juuri kaikkein eniten tässä Voimassa 3n närästää nuo superpennut, niin kuin asian hienosti ilmaisit. Latteuksien huipentuma on ehkä tuo tuommoinen, että päählölle on määrätty kohtalo, että hän on täydellinen, ihan kuin se nyt muuten ei olisi jo selvää tai vaikka parhaissa tapauksissa vähän vähemmänkin selvää, mutta että tuommoinen koko arkin kantava teema onkin tuommoinen yltiömäinen pannukakkukirahvivoima 3n. Se kyllä eittämättä laskee jonkin verran arkin kokonaisarvoa.

Ensimmäinen arkki kun kertoi Tuliksesta, nössöstä kotikisusta, josta tulee ehkä vähän turhankin nopeasti metsän paras kissa, no se vielä meni siinä Tulista dissatessa. Sitten Profeesin idea on ollut tähän astisista arkeista mielestäni paras. Uuden rohkean maailman etsiminen ja löytäminen, eivätkä päählötkään ihan Tuliksen veroisia hapskakkiaisia olleet. Sitten tämä Kirahvivoima, huoh huoh, varsinkin Leijis ja Laakis ovat ehkä historian ellottavimpia kisuleita, jos mahdollista niin paikoin vielä Tulistakin kamalempia. Närhäri on Nähtävyyden jälkeen kunnostaunut ihan mielenkiintoiseksi ja järkeväksi hahmoksi, mutta sitten olen kyllä tullut tulokseen, että tuo noiden pentujen kohtalon täyttäminen ja PKKvoimat eivät ole ollenkaan hyvä juttu arkin aiheeksi.

No, onhan minulla vielä puolet jäljellä, elikkä luvatu scifit ja Tähtiklaanin sekoamiset edessä, joten ehkäpä arkki paranee loppupuolellaan, laitan toivoni totisesti sen varaan, koska jostain syystä 3 ekaa kirjaa ei nyt ihan BL100% ole vakuuttanut. Pimeässä joessa ja Ulkokastissa oli molemmissa vähän semmoinen oma erillisjuonensa, vähän niinkuin semmoisia jättimäisiä sivujuonia, varsinainen tarina tuntuu vähän junnaavalta. Tai siis tietysti noiden kirjojen juonet ovat osa varsinaista tarinaa, mutta niiden erillisyys vähän hämää, varsinkin kun 1 j 2 arkin perusteella on tottunut hyvin yhtenäiseen 6n kirjan kokonaisuuteen.

Ulkokasti jäi kyllä taas semmoiseen kohtaan, että siktessä olisi taas jotain uutta jännää tapahtuvaksi, ja ehkä tämän Teepotan kukkaan puhkeaminen vaan on hitaampaa, kuin aikaisemmissa arkeissa on totuttu. Tässä koko arkissa kokonaisuuden tyyli on oikeastaan hyvin erilainen kuin 2 aikaisemmassa.

No laitetaan tähän sitten ensiksi taas että äänestin. Taaskaan, kuten ei koskaan, vaihtoehdoista ei sitä juuri minun vaihtoehtoani löytynyt. No arvoin sieltä sitten jonkun. Mitään kuolemanvakavaahan tämä ei ole. Joskus on hyvä ottaa vain joku kanta ja puolustaa sitä.
No mutta vastasin siis: "Sarja alkaa toistaa itseään". Enhän kyllä ole vielä lukenut kuin kaksi ensimmäistä, mutta silti. Vastasin sitten niiden pohjalta. Vakavaahan tämä ei vieläkään ole.

Niin. Tuo vastauksenihan ei tarkoita sitä ettäkö sarja huononisi. Ei se kyllä tarkoita sitäkään että parantuisi. Selväähän on toki että sarja toistaa itseään. Ainakin jollain tasolla. Eihän tästä muuten tulisi mitään. Mutta kaikella on rajansa ja kohtuus kaikessa. Kun nyt nämä kaksi ensimmäistä kirjaa nyt ovat olleet vähän jo nähtyjä. Ei kokonaan tietenkään. Kun mukana on kuitenkin aika paljon jo semmoista uuttakin asiaa, ja hienoa asiaa. Mutta ei kyllä kovin paljoa. Mutta mitä on tapahtunut?
Myrskärin elämää; pari tappelua; muutama pentujen karkaaminen; oppilaan matkustus maailman ääriin; kiellettyä rakkautta; sovittelua; taistelu-uhkaukset, ja sitten vielä kaiken päälle lopulta käy hyvin.(valkoisella)

Ja mitä uutta?
Noh tietenkin lupailuja kolmesta mahtavasta. Vielä ei oikein ole juurikaan tullut mahtavuudesta esille muuta kuin Närhärin mahtavat Tähtiklaani-, ynnä muut voimat. Ne on kyllä ihan mielenkiintoisia, mutta onhan niitäkin jollain tasolla nähty. Se alkaa olla jo vähän huvittavaa kun yksi toisensa jälkeen Myrskyklaanin parantajat ovat toistaan mahtavampia. Tuhkiista en muista, mutta Lehtiille ainakin tolkutettiin koko ajan, että sinusta tulee tosi mahtava lääkekissa, parempi kuin kukaan, vielä parempi kuin Täplälehti. No Keltahammas nyt ehkä tässä välissä vähän tyynnytystä kun ei kai nyt Keltis sentään Täpliin tasolle yllä. Sitten Lehtiin jälkeen, "Närhäristä tulee mahtavaakin mahtavampi parantaja."
Lisäksi tulee aina semmoinen tunne jotenkin että Myrskyklaanin parantajat ovat jotenkin nii-in paljon ylempänä kuin muitten ja muut ovat ihan tumpeloita.

No jos vielä kolmesta mahtavasta, niin onhan jo toisestakin nähty jo vähän orastavia mahtisvoimia. Nimittäin Tikru ja Haukkis. Minua käy jo vähän pännimään tuo Tikru. Eikös se nyt voisi jo vähän rauhoittua. Se on kuitenkin piinannut Tuliin sukua jo kolmannessa polvessa. Eiköhän se nyt ole jo vähän nähty juttu Vattiin osalta tuo Tikrun vikittely voiman pimeälle puolelle. Sitten se vain jatkuu. Kun tuntuu että kaiken pahuuden tyyssija on vain ja ainoastaan Tikru. Kaikki pahiit nyt sitten ovat vain Tikrun alaisuudessa. Kuten Haukkis. No eihän niitä oikein muita ole ollutkaan . Ruoska nyt on vähän ulossiideri.

Päählöt nyt ovat mitä ovat. Leijistä nyt olen alkanut karsastamaan juurikin tuon Tikruilun ansiosta. Muutenkin mitä se nyt oikein on? Kissa joka haluaa tulla metsän parhaaksi kissaksi. "Haluan Tuliiksi Tuliin paikalle"
Paatsa sitten. Se on käynyt rasittamaan minua jo ehkä vähän enemmän. Mitä sekin oikein on? Mokoma valittava kissa joka "omaa mielipiteitä", eli toisin sanoen on aina eri mieltä kuin Tulis ja sitten luulee aina olevansa oikeassa. Ei siinä mitään jos Paatsasta olisi tehty aatteen naaras, mutta kun se tuntuu siltä, että aluksi se on semmoinen persu, joka vihaa antiklaanilaisia ja muita klaanilaisia, sitten siitä yht'äkkiä tuleekin semmoinen ihmeellinen muitten klaanien suojelija ja pasifisti (ei sillä että persuus ja pasifistisuus olisivat toisiaan pois sulkevia asioita). Ja sitten kun se vielä on lopussa oikein että, no olin oikeassa. Muutenkin rasittava, joka juurikin luulee olevansa oikeassa väittäessään vastaan. Toisaalta ihan hienoa jos on Tulista vastaan, mutta senkin voi tehdä hienolla tavalla. Tomuturkki vasta onkin aatteensa kolli, ja hyvän aatteen onkin. Paatsa on vain tyhmä ruikuttaja.

No entä kolmas pyörä? Liikaa on?
No ei ehkä. Kuten nyt RVOkin sanoi ehkä paras kolmesta. Vaikka alussa vaikuttikin juurikin siltä että Närhis on vain rasittava. Kyllä se sitä on. Tikkuepisodi kyllä vain paransi Närhärin asemaa. Mutta ei kyllä miksikään ihan ihmeelliseksi. Se nyt on juuri semmoinen nuori kapinallinen, jonka nerokkaita ja pistäviä ajatuksia sitten saamme lukea. Aina joku sanoo jotain ja Närhäri pistää mielessään vastaan tooosi osuvasti. Samoin on Paatsallakin.
Mutta toisaalta Närhäri on semmoinen aika sopivan semmoinen yrmy. Ei yrmy, muttei mikään semmoinen tyhjänpuhuja eikä semmoinen. Siinä suhteessa ehkä eniten sitten voisin samaistua hahmoon. Itse kun en oikein pidä hälystä enkä tyhjänpuhumisesta enkä semmoisesta. Mmh.

Mutta vaikka sarja toistaa itseään, niin kyllä tulevaisuudessa tuntuisi pilkistävän valoa. En sitten tiedä. Mutta kuten sanottu tämä on hitaasti syttyvä sarja. Turhankin. Tai ainakin toivon että tämä on syttymässä johonkin hienompaan. RVO nyt ei paljoa lupaillut Uloskastista. Tosiaan tämä laskee kolmen viimeisen kirjan päälle kaikenmoista odotusta. Jos tämä nyt ei sielläkään syty kunnolla, niin kyllä Profeesi on sitten parempi. Mutta kyllä minusta tuntuu, että tällä potalla on tosi hyvät mahdollisuudet nousta parhaimmaksi. Jos vain nyt tapahtuisi jotain omintakeista makeista. Kun RVOkin sanoi, kokonaistyyli tässä on kyllä erilainen kuin edellisissä. Kuten oli myös erilainen UP kuin ensimmäinen. Se on hienoa, että nämä näin muuttuvat ja ovat erilaisia kuin edelliset.

No mutta siis oli tämä Pimeä joki ihan hieno kirja. Ja jotenkin kummassakin, sekä Nähtävyydessä että Tummassa joessa, meno tuntui paranevan loppua kohden. Että alku on semmoinen rauhallinen ja ei niin mahtava, ja keskikohtakaan ei niin kumma ole. Mutta sitten lopusta taas jää ihan hyvä olo. Mutta silti sitten niin, että se seuraava kirja taas alkaa sillätavalla ei niin mahtavasti. Saa nähdä jatkuuko sama meno Uloskastissa.

Ahh, luinpahan tämän viimein kokonaan, eihän siihen mennytkään kuin puolisen vuotta, huhh. Laitan tähän nyt tämmöisen pilailusta vapaan mielipiteen, ja pilailen sitten joskus enemmän silmäinne asiallisesti sulkien. Tottahan alla olevaakaan ei kannata lukea, jos nyt ei tahdo tietää mitään es Teepotan rakenteesta. No alla oleva ei kyllä ole pilailua.

Tosiaan tuosta jo todetusta hitahasti syttyvyydestä: 2ssa viimeisessä kirjassa alkaa viimein tapahtua jotain mielenkiintoista, ja ne tapahtumat sitten jäävätkin auttamatta kesken, elikkästä minulla, kuten varmaan aika monilla tämän lukeneilla olisi nyt kova hinku saada käsiinsä Omena tähtien pikapikaa luettavaksi. Täytyy myöntää, että jälkimaku on vähäsen karvaan kapitalismin kitkertämä, mutta toisaalta on suuri ilahdutus, että SKeistä on vielä odotettavissa jännitystä ja laatua, nimittäinkin Aurinkoriisi oli kyllä ehkä paras yksittäinen SKkirja tähän mennessä, vaikkei minulla nyt mitään hierarkiaa olekaan, mutta se oli kyllä rajoja rikkova teos SKien siihen astisella taipaleella.

Näin jälkeenpäin ajatellen koko Teepotta rakentui kyllä kovin epätasaiseksi, että 4 ensimmäistä olivat oikeastaan semmoisia joltiseen itsenäisiä, missä nyt tapahtui kaikkia pieniä asioita, mutta ei sitten oikeastaan mitään pääjuonen kannalta kauhean merkittävää, ne olivat vähän semmoista ylimääräisviihdettä, piiitkää johdantoa tulevalle. Melkein voisi kuvitella, että Erinillä olisi tuohon aikaan ollut vähän idépulaa ja sitten dediksien varjossa on vain pitänyt kirjoitella viivytystaisteluna oikeita ideoita odotellessa tuommoisia täytekirjoja. Vähän semmoinen kuva tästä arkista jäi kokonaisuutena, suunnittelematon ja huonosti jäsennelty, enkä nyt sano, että se olisi huono juttu, koska lopputulos kuitenkin ylitti odotukset, niinhän se tuppaa lahjakkaiden kohdalla olemaan, voin oikeastaan vatsastapuhua kokemuksen syvällä äänellä.

No sitten 5 ja 6 olivatkin semmoisia melko tiiviisti yhteenkuuluvia, ja tapahtumat ovat sitten jatkuva seuraavassa arkissa sitten. Tiedä sitten, onko kyseessä tuotaniinniinniin suunnittelemattomuus vaiko kylmä markkinointi.

Ah, kai minun on nyt vähän hehkutettava lopun tapahtumia, tämä kannattaa lukea vasta koko arkin jälkeen:

Juonipaljastus:

Sarjan nimi on nyt julkaistu suomeksi, ja se tulee olemaan Kolmikon mahti. Kaksi ensimmäistä osaa ilmestyvät keväällä 2015, ja ensimmäisen kirjan nimi on Näkö ja toinen on Pimeyden joki.
Kaikki tiedot bongattu Auringonlaskun ensimmäisiltä sivuilta.