Lukutahti

Itse luen noin 2-3 tunnissa normi kirjan. TT:ssä. meni 4-6 tuntia, vaikka vasta kuutosella olenkin. Olen aika lukutoukka. Mutta kaverini (samalla luokalla) luki sen puolessatoista tunnissa, siis villin luonnon. Molemmat meistä ovat innokkaita lukijoita, ja jos ei välitunnilla muuta keksi, niin kirjat nenään vain!

Niin no se riippuu kirjasta, ja kaikesta muustakin. Mutta tässähän puhutaan SK-kirjoista, joten eipä anneta rutolle aihetta tulla ja kaataa. No kuten sanoin joskus muinon jossain tovassa, olisiko ollut VL, no kuitenkin sanoin siellä että luen eri kirjoja eri tahtiin, ja SKeillä on vähän semmoinen juttu että minä luin ainakin tuota ekaa sarjaa, niin että minä koko ajan näin miten ne hupenivat, ja koko ajan ajattelin että no nyt lopetan että tätä jää huomisellekin. Joten luin SKejä vähän niinkuin säästellen. Että siitä riittäisi pitkäksi aikaa. Oikeastaan tuo ei kyllä ole minulle muuten niin ominaista. Muissa kirjoissa en niin säästele. Enkä nyt muista kävikö mitenkään tuolla tavalla kun luin TNPn englanniksi. No ei kyllä käynyt. Sitä kyllä luin ihan siihen tahtiin kuin kerkesin.

En nyt tiedä, harvoin luen kirjoja yhdessä palassa muutenkaan, joten sitä on vähän vaikea sanoa noin tuntimäärinä, mutta en tiedä kyllä olen aika nopea lukija, mutta en kyllä semmoinen kuin jotkut sanovat olevansa, että jos lukee jonkun uuden hyvän kirjan niin lukee sen ensimmäistä kertaa, ahmii sen tosi nopeasti, ja sitten ei muista siitä mitään, vaan lukee sen uudelleen. Mutta kuljen kultaista keskitietä. Mutta kyllä minulla SKit kestävät useita päiviä, kolme päivää per kirja. Riippuu päivistä ja kirjoista. Mutta en kyllä tosiaan tiedä. Mutta innokas lukija olen minäkin.

Riippuu myöskin kirjasta. En muista miten nämä neljä ensimmäistä luin, mutta Vaarallisen polun luin sukulaisella aika nopeasti, leirillä kun luin, niin sain sen päivässä luettua, olihan meillä kaikkea tekemistä siellä, joten vapaa-aikaa about 3-4 tuntia yhteensä.

Tulitähden tehtävän luin päivässä. Tosin, olin pikkuserkulla ja luin kuuteen aamulla ja huomasin, kuinka sen isä keitti keittiössä kahvia. Pikkuserkkuni vain nukkui. x) Nyt taisi mennä vähän ohi joten jatkanpas lukutavastani. x)

Eli, yritin saada tätä lukuennätystäni kaikissa kirjoissa uuteen uskoon, onhan se muissa kirjoissa tunti/kirja, mutta näissä jää vähän miettimään, että miten ne tekee sen tietyn asian yms.

Kun tuossa kirjoittelen normi kirjoista, niin tarkoitan WarriorS 1-6. TT:hän on roimasti paksumpi.

Olen samaa mieltä siitä, että riippuu kirjasta ja hyvin paljon kyllä ympäristöstäkin tämä lukutahti. Tänäänkin esim luin Harry Harrisonin Avaruuslekuria bussissa, mutta en edennyt paljon yhtään, kun siinä ympäristössäni istui semmoisia meluavia spurguja, jotka häiritsivät keskittymistä. Tuo välitunnilla lukeminen, jonka Pilkkis mainitsi, on ihan jees, ja välitunneilla aika harvoin on niin paljon hälyä, että se lukemista häiritsisi. Varsinkin kun minulla on yksi umpitympeä 8-4 päivä kouluviikolla, niin sen päivän aikana tulee luettua semmoinen ~60-80 sivua helpostikin kirjaa kuin kirjaa. Tunneilla taas en juuri lue, paitsi kerran, kun oli niin masentavaa.

Tuo tuossa esipuheena itse asiaan eli SotureIden lukutahtiini. Suomeksi ne 6 ekaa meni aika perustahtiin. Se oli semmoista sarjaan tutustumista, ja kiinnostus kasvoi kasvamistaan. En muista sitä mitenkään erityisen kovaa kiirehtineeni taikka säästelleeni. Peruslukutahtini nyt en juuri ole laskeskellut. Joskus kun katsoo kelloa niin semmoista nomraalifonttista ja ei mitään kilometrin rivivälistä kirjaa (SKit) lukee semmoisen n sivun minuutissa ehkä. Se vähän riippuu tilanteesta, joskus on kiire, ja jotain kirjaa lukee vain trolliakseen, ja sitä sitten kiirehtii miettimättä sen kummemmin. SKejä luen aika normaalisti havainnoiden välillä ja nautiskellen. Minusta tuo Pilkkiin luokkatoverin tahti Villiin luontoon 1,5 tunnissa on aika huima. Se on noin 3 sivua minuutissa, ei juuri kerkeä mietiskelemään mitään siinä välissä, ja pitää lukea muutenkin aika intensiivisesti. No mikässiinä.

Suomennetun erikoisseikkailun muistankin sitten lukeneeni jo vähän vauhdikkaammin, kun olin jos niin hc SK fani. Profeesit myös luin engelskaksi oikein antaumuksella, mutten kuitenkaan sen kummempia kiirehtien. En vain lukenut siinä samaan aikaan mitään muuta, mikä on minulle aika harvinaista. Varsinkin nykyään minulla on aina menossa vähintään joku manga ja kirja samaan aikaan, ja aika usein myös vielä joku toinenkin kirja siinä sivussa.

Kesk'yön, siis suomennettuna ahmin todella nopeasti. Luin siitä kait jotain kuutisenkymmentä sivua päivällä, ja sitten yön tunneilla yhteen putkeen loput. Yhteensä se oli joku 3-4 h sessio. Harvoin luen mitään kirjaa tuolla lailla yhteen putkeen, enemmänkin tapanani on juuri lukea aina semmoisissa pienissä pätkissä, kuitenkin aika tiuhaan.

Olen hidas; n. viikko meni muistaakseni Tulitähden tehtävään, Dawniin [englanniksi] kuukausi, kun taas Midnightiin yli VUOSI. Silloin tosin olin pitkään lukematta sitä, koska pelkäsin spoilereita, kun en ollut saanut vielä ekaa saagaa päätökseen.

Jokatapauksessa; hidas mikä hidas.

Suomeksi luen päivässä, joskus luin kaksikin päivässä. Englanniksi menee hitaammin, Skyclan's destinyn luin viikossa, Bluestar's prophecya oon lukenu nyt jo ainakin pari kuukautta kun on ollut niin paljo kaikkea muuta.

Minä sain Kuunnousun varmaan tiistaina, en enää muista. Mutta joo, sain sen siinä kuuden seittemän aikaan illasta, ja luin loppuun seuraavana aamuna (vaikka koulu alkoi kahdeksalta).

En nyt millään jaksa kaivaa tuolta jostain foorumin sopukoista sitaattia sanojeni tueksi, mutta tulipahan vain tästä lukutahdista mieleeni se kun toveriWedi joskus muinoin tuolla jossain tovassa puhui nautiskelleensa 1. saagaa lukiessaan kirjoista ja säästellen niitä lukiessaan, kun olivat niin hyviä. Itsekin siinä sitten mietin, että onpa totta tosiaan vinha perä tuossa. Kyllä se taitaa minunkin kohdallani olle niin, että jos on joku oikein tosimahtiskirja niin sitä tekee mieli lukea oikein huolella ja hartaasti. En ole ikinä oikein innostunut tuosta päivässä ahmimisen tyylistä, vaikka mainitsinkin aiemmin tuon Kesk'yön huiman lukutahtini, mutta se nyt olikin pikemminkin käännöksen tarkistus.

Minulla on kyllä aina sen verran paljon kaikkea muutakin tekemistä, etten normaalisti saa normaalia kirjaa luettua päivässä, enkä välttämättä edes tahtoisi. Jotenkin se lukukokemus on avartavampi, kun niitä kirjan tapahtumia saa rauhassa sulatella, ja elämänintokin säilyy takuuvarmasti, kun on seuraavana päivänä vielä hyvästä kirjasta jotain jännitettävää.

nIinhän se on, että paljon mukavampi lukea rauhassa, mutta esim pimeyden hetkeä lukiessa, jani ties kuinka monetta kertaa ajattelin, että nyt luetaan hartaasti, melkeimpä tavaten. mutta jotenkin se teksti rupesi vain liukumaan silmieni editse niin, että ei siinä ajatellut, vaan porhalsi kirjan läpi. Sitte kun se loppu niin muisti; eikös miun pitänyt rentoutua ja nautiskella? Minkä ihminen luonnolleen mahtaa. Aika sääli sinänsä... )':

Minä tykkään lukea kirjoja rauhassa. Yleensä niin, ettei muita ole samassa huoneessa, silloin saan paremmin keskittyä tekstiin. Lukunopeuteni vaihtelee; joskus luen nopeasti, niin etten keskity kirjaan kunnolla, kun taas joskus hitaasti ja hartaasti. Näkövammani takia joudun "ponnistelemaan" enemmän lukiessani kirjaa, etenkin jos teksti on kovin pientä. Onneksi tosin Warriorseissa ei tuo teksti ole kamalan pikkuruista, vaan juuri sopivaa.

Päivässä en ole koskaan lukenut kirjaa, sillä teen aina välillä jotain muuta. Piirtelen, olen tietokonella etc, joten en osaa olla koko päivää saman kirjan ääressä, vaikka haluaisinkin >D

Foxxy kirjoitti:
Päivässä en ole koskaan lukenut kirjaa, sillä teen aina välillä jotain muuta. Piirtelen, olen tietokonella etc, joten en osaa olla koko päivää saman kirjan ääressä, vaikka haluaisinkin >D

Sinä sen sanoit. Minäkin kun olen tämmöinen harrastelijaharrastelija, ja pidän niin monen monituisen puuhan puuhailusta, että monasti aina tuntuu aika loppuvan vallan kesken. Jos rupean lukemaan keskellä päivää jotain kirjaa, niin ei siinä jaksa sen kirjan ääressä kauhean kauaa vanheta, kun jo mieli vetää juurikin piirtelemään tai musisoimaan tai skriivailemaan tai animeita katselemaan tai muuten vain vehreämmille laitumille. Sitten kun vielä koulupäivät ovat niin pirullisen pitkiä, että koulunjälkeistä aikaa on petollisen vähän, onneksi matenopettajani ei sentään pakota tekemään läksyjä. Siksi käykin yleensä niin, että luen vain öisin, kun kaikki muut nukkuvat, ja olettavat kaiketi minunkin nukkuvan, jolloin ei oikein voi tehdä kauheasti muuta kuin lukea. Ei siinä kyllä mitään, lukeminen on oikein hyvä aasinsilta unten maille, en ole koskaan oikein osannut nukkua lukematta edes jotain.

Pluaah, muistan kun kesällä luin 1-2 päivässä aina yhden ekan sarjan kirjoista. Siis luin niitä pitkin kesää, olisin lukenut enemmänkin jos olisi ollut tarjolla En ole mikään hidas lukija, luen yleensä aika tarkkaan kuitenkin. En tietääkseni ole mikään hirmu nopeakaan Kumminkin, joskus menee viikkojakin yhden kirjan lukemiseen, riippuu vähän innostuksesta.

SKlukutahtini on kyllä Voiman 3n myötä dramaattisesti laskenut. En nyt tiedä sitten, että olenko vain keväästä palautunut huippuinnostuksestani maan pinnalle tai jotain, mutta nyt vain tulee luettua noita SKejä hitaammin, kun minulla on melkomoinen läjä muitakin huippulaadukkaita kirjoja ja mangoja joita luen samaan aikaan, niin että aina yhden SKin jälkeen tule luettua muutama joku muu kirja. Siihen nähden tahti on kyllä ollut ihan hyvä, kun unelmalukkarissani on taas miljardi tuntia vapaa-aikaa, joka on perin luontevaa kuluttuua lukemiseen.

Onkohan tässä nyt mennyt jotain 1½-2kk, kun Teepottaboxi tuli, ja olen nyt lukenut puoleenväliin elikkä Ulkokastin. Tosin olen kyllä huomannut suhtautumisessani ehkä vähän tuommoista säästeliäisyyttä myös. Tuo Voima 3n vaikuttaa vähän semmoiselta hitaammin toimintaan räjähtävältä arkilta, niin toisaalta sen lukeminen eteenpäin kutkuttaa kovasti, mutta sitten toisaalta taas mielessä kalvaa koko ajan surullinen muisto siitä, että kun ne on luettu niin sitten menee taas tökerön pitkä aika ennen kuin saa lisää. Omenasta tähtien ei taida vielä edes olla semmoista paperiselkäboxia, tai saattaa ollakin, muten kuitenkaan heti kävisi semmoista tilaamaan.

Toisaalta minulla olisi kova hinku lukea alkuperäinen ykkösarkki uudestaan, vaikkei siitä edes ole vuotta kun ne luin. Toisaalta ne taas tekisi mieli lukea nyt uudestaan ja engelskaksi, mutta se nyt menisi ehkä vähän liian porvarilliseksi jo.

Tuo on kyllä tosi. Minullakin on nimittäin kyllä hidastunut SKien luku tosi paljon. Vaikka niitä olisi saatavilla, niin tulee kyllä luettua tosiaan muutakin.
Kun silloin kun aloitin SKejä, eli luin ensimmäisen sarjan. Niin silloin oli kyllä ihan eri tilanne. Ja vielä kyllä silloin kakkossarjankin aikaan.
Silloin minulla oli tapana lukea yhtä kirjaa kerrallaan. Miten naiivia. No ei naiivia. Pikemmin ehkä viisasta.

Nyt minulla kun on aina 342 kirjaa samaan aikaan. Se johtuu kyllä osin tarjonnasta. Kun olen hamstrannut kotiini kirjastosta niin paljon hyviä kirjoja, niin sitten niitä aina tulee aloitettua. Sitten toinen asia on kyllä semmoinen, että jos on joku iso kirja meneillään, niin sitten melkein pakosti silloin sitten lukee ainakin yhtä kirjaa siinä samalla koulussa. Kouluun en kun viitsi mitään jättikirjoja rahdata kun koulusalkkuni tila on hyvin rajallinen. Aion kyllä yhtä tosijättikirjaa joskus lukea.
Mutta se kyllä johtuu siitäkin, että olen löytänyt paljon uusia hyviä kirjailijoita. Tai lähinnä yhden, jossa riittääkin sitten luettavaa.

Ja kyllä sitten ehkä mangakin. Toisaalta kyllä mangaintoni on täältä kotoisin, niin luulen kyllä että jo uuden profeesin aikaan olen jo saattanut mangaa lukea. Mutta onhan sen lukemisen määrä kasvanut räkähdysmäisesti. Paitsi että kyllä viime aikoina olen lukenut hyvin vähän mangaa. Mutta sille on kyllä syynsä.

Niin, nyt minulla on kyllä ollut tosi pitkä tauko tässä Pimeän joen ja Uloskastin välillä. Nyt kyllä kohta aloitan sen Uloskastin, kunhan nyt muutaman meneillään olevan kirjan olen saanut luettua, että ei nyt taas miljoonaa kirjaa ole Ulkokastia häiritsemässä, niin kyllä aloitan sen.
Olen ollut jo varmaan muutaman kuukauden ilman SKejä. Huhhuh.

Mutta ehkä tuommoinen vähän hitaampi tahti on tosiaan hyvä. Eipähän liian nopeasti tule ahmittua, ettei sitten tule siitä johtuvia huonouksia. Ja tosiaan riittääpähän laatuluettavaa pitkäksi aikaa.

Mutta tuosta ykkössarjasta puhut kyllä ihan totta. Minunkin veljeni on muistaakseni useamman kerran ihmetellyt, kun olen sille miljoona kertaa selittänyt, montako SKejä on, ja montako niistä on suomennettu, ja montako olen lukenut, ja montako omistan, jne.jne. että "Eiks sul oo yhtään semmosta keräilijän luonnetta"
Niin, ehkä sitten pitäisi hankkia se ykkössarja, niin omistaisipahan kaikki kolme ekaa sarjaa, ja keräilijän luonne olisi tyydytetty. Sitten pitäisi vain lähteä opinto-ohjaajani kanssa metsälle.

Muutenkin se olisi kyllä tosi kul lukea ne enkuksi, kun on vain lukenut ne tosiaan suomeksi. Vaikka kyllä yhtäverran, tai enemmän tai vähemmän, luultavasti vähemmän, mutta silti ihan siistiä, olisi kyllä lukea ne uudelleen suomeksi. Saa nyt nähdä mihin ryhtyy. Kunhan nyt ensiksi lukee nuo Voimat kolmen, ja sitten katsoo mitä tekee. Ei lukeminen lopu kesken, mutta olisi kyllä kiva, että aina suhteellisen säännöllisesti olisi myös SKejä luettavana.

Mutta tuvan aiheeseen vielä palatakseni. Lukutahti on kyllä hidastunut. Mutta sehän nyt ei tietenkään kieli mitään negatiivista.

Hmmm. Ahmin yhden SK kirjan päivän aikana, mutten laske tuntimäärää. XD Nykyään lukunopeuteni on hidastunut, koska en lue niin paljon ja jään aina miettimään jotain kohtaa pitkäksikin aikaa (siis ihan kirjoitustyyliä saatan katsoa omiin tarinoihin jne...) Riippuu myös luenko englanniksi vai suomeksi. Englanniksi lukeminen on tietysti hitaanpaa, sillä olenhan täyttänyt vasta 14, enkä käytä enkkuani hirveästi (korkeintaan ulkomailla ja sillee).  

Hihheij, koska epäaktiivisena hillun, olen sitten päättänyt kutsua itseni päivittämään itsestäni tietoa tähän lukutahtiin. Hihii.

No, imaisinpas sisäiseen lukutoukkaani Tulitähden tehtävän leirillä kahdessa päivässä, pelkillä vapaa-ajoilla sekä kymmenisen minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Tulitähden tehtävän olen lukenut nyt 5-6 kertaa kyllästymättä, hyvä minä. Kerran meni parhaan kaverini serkun kirjanen koiranäyttelyissä Messarissa. Jesh, lukuani ei häirinnyt edes yksi olkapäälleni kaatunut tukikeppi, jonka omistaja luuli melkein tappaneensa minut. Hih.

Sopuli sanoi äsken:
Tulitähden tehtävän olen lukenut nyt 5-6 kertaa kyllästymättä

No huhhuh! Itse pystyn lukemaan kirjan kyllä monta kertaa, mutta kyllästyminen tulee jo seuraavan tai jopa ensimmäisen kerran jälkeen. Olen säälittävä. XD

No joo, ensimmäiset kaksi kertaa ahmaisin miltei perä jälkeen, päivä taisi olla välissä, sen jälkeen on tullut välejä. Hihii, muutoin olen kyllästynyt parin tai jopa yhden kerran jälkeen, mutta kun TT on niin kiehtova. x)

Itse luen n. puolessa tunnissa peruskirjan, jonkun ES saatan lukea n. tunnissa jos se on paksu. Ja olen vitosella.