SK mangoista ihan muuten vaan

Ajattelin, kun tässä on vain tämä 'mangojen julkaisuajat' topa, jossa kyllä on kai vähän sivuraiteiltukin muidenkin manga-aiheiden puolelle, mutta koska sivuraiteilutaiteilua pitäisi välttää kuin ruttoa, niin tein nyt tämmöisen yleisen tovan koskien SK mangoja. Ei nyt varmaan kannata sentään kaikille niille sarjoille tehdä sentään omia topia, mutta tässä nyt voi keskustella SK mangoista ihan yleisesti, ja keskustellaan julkaisuajoista tuolla niiden tovassa.

Itse en oikein ole näihin SK-mangoihin päässyt tutustumaan, kun edes suomennettuja ei löydy maakuntani kirjastoista. Säälittävää. Ne kyllä kiinnostaisivat minua suuresti, kun ainakin aiheet ovat varsin mielenkiintoisia. Varsinkin Tikru&Sasha kiehtoo minua suuresti, vaikken nyt mikään Tikrufani olekaan. Tietysti Gayn seikkailut ovat ihan kiintoisa juttu, vaikka ne kyllä mainosten perusteella vaikuttavat aika tyhmiltä. Vitsauksen ystävä en oikein ole, mutta oliko joku taivasklaani manga. Oli tai ei, saatan olla aistiharhainenkin.

Näissä mangoissa on kyllä kaikkiaan se huono puoli, että ne ovat pirullisen kalliita kuten muutkin mangat. Ei oikein huvita ostaa tuommoista 3n pokkarin boksia jollain 10€llä. Eihän se nyt sinänsä kallis ole, mutta on se kuitenkin. Tai sitten olen vain saituri, kohta tulee sitten saiturin joulu. Toinen kammostuttava asia näissä SK-mangoissa on kyllä se, että kun kerran netistä luin yhden pätkän engelskan kielistä Gaystripeä, niin se luettiin oikein päin. Umh, vähän liian länsimainen meininki, ja kuten joku pahanlaatuinen otakutyyppi taisi yleisessä mangatovassa kritisoidakin, ettei näiden SKien piirtotyyli edes ole kovin mangamaista. Kaameaa pseudoa.

No mutta näissä SKmangoissa voi ottaa vaikka semmoisen vallankumouksellisen ajatustavan. Jos ne luetaan oikein päin, jos piirrokset ovat epämangamaisia ja tekijäkin on kaiketi länsimaalainen. Täten emme ajattelekaan niitä SK mangoina vaan ihan SK sarjakuvina. Sillä mikä tekee niistä tuossa tilanteessa mangan. No tietenkin se, että on ajateltu juuri mitä Aamikin mangatovassa sanoi, että soturikissojen lukijoista monet ovat myös manganlukijoja. Siis voimmekin heittää mokoman tuotannollisen moskan likakaivoon, ja vain ajatella SK sarjakuvia. Helppoa ja hauskaa. Mielummin luen vähän mangamaista länsimaista sarjakuvaa, kuin epämangamaista "mangaa". Tai no oikeastaan juoni, ja piirroslaatukin tietenkin ratkaisee.

Oli kyllä taivasklaanimanga mielestäni kyll' joo. Kyllä noita tosiaan voisi lukea, jos minä vain olin raha. No toivottasti niitä aletaan uudella menestyksellä suomentamaan. Tuskin kyllä. No koskaan ei tiedä mitä edessä on.

Olet kyllä ihan oikeassa. Varmaan koko mangakäsite on näiden SKien kohdalla vain tuommoinen mainosjuttu, jolla ohjaillaan kuluttajia, jotka ovat aivottomia robotteja, tai jotain sinne päin. Mangahan nyt on muutenkin semmoinen muotivillitys, niin kai manga myy nykyjään paremmin, kuin tavallinen sarjakuva. Umpityperää kylläkin. Vihaan tämmöistä kapitalismin täyttämää maailmaa, jossa myyntivoitot ratkaisevat. Oikeastaan ihan juuri tuon takia voisinkin boikotoida koko tätä pahaista tuotetta. Ja kuten myös pääsit sanomasta, että juonihan se ratkaisee. Näissä on kyllä mielenkiintoiset ideat, mutta liekö toteutus sitten niin hyvää, kuin Eriinin. Erihante on kuitenkin paras. Onhan maailma, tämäkin foorumi toisaalta täynnä taitavai ficcaajia, niin että varmaan mangojenkin kirjoittajat ovat ihan asiainsa osaavia tai sitten eivät. Tämän keskustelun myötä kuitenkin mielenkiintoni näihin laski huomattavasti. En tiedä pitäisikö minun itkeä vaiko nauraa. Kyynistyin.

Hohhoo kalastinkin tuon mangakan nimen, niitä on nimittäin yksi, joka on kirjoittanut ja piirtänyt kaikki. Hoo mutta en olekaan nyt niin varma kun siellä selitetään että vähän niinkuin Kirjat on julkaistu Erin Hunterin nimellä, niin mangat Danin nimellä. Mutta kyllä Dan on kuitenkin ihan oikea ihminen. Nimittäin Dan Jolley. Löysin jopa miehen nettisivut, tämmöiset.

Sieltä kun klikkaa comic books ja manga, niin siellä ne on ne Warriormangatkin. Eipä ole paljon muuta mangaa tehnyt, kaikkea muuta kyllä. Mutta sieltä mangoista löytyi minulle ainakin ihan uusi asia ja yllätys. Nimittäin SeekerS mangat. Ilmeisesti ne ovat ihan uutta muutenkin kun kolmososa on vasta ilmestymässä. Niitä en ainakaan tule koskaan lukemaan. Kyllä nyt SoturImangoja voisin lukea jos semmoinen nenäni eteen pistettäisiin, mutta en noista seekkailijoista tiedä.

Meikä muuten haluaa tiputtaa tähän kohtaa kommentin noiden sarjisten anatomiasta.
Rise of Scourgessa kissojen nivelet toimii kuten pitääkin, mutta ilmeisesti kaikissa muissa on tosi tyylitelty ... tyyli. (gah! *riipriip*) Eihän minulla ole muita esimerkkejä kuin Harmaaraita-trilogia, RoS ja kolmen viimeisimmän SE:n lopusta löytyvät extra-stoorit, mutta pisti silmään RoSia lukiessani. (Kuulostanko Wedgeltä? o_o Jotenkin tuntuu siltä.)

Amy Whitespot kirjoitti: (Kuulostanko Wedgeltä? o_o Jotenkin tuntuu siltä.)

Kyllä sinä ihan persoonalliselta itseltäsi.

Minun täytyy nyt näin julkilausuakin tämä mielipiteeni, jonka nyt olisi voinut hyvin laittaa vaikka yleiseen mangakekskusteluun, tai serietopaan, tai johonkin, mutta jatkan nyt aloitettua aihetta.

En oikein malta ymmärtää, että mikä mättää siinä, jos sarjakuvassa, oli se nyt minkä maalaista hyvänsä, on minkä hyvänsä eläimen, kasvin taikka sienen anatomiaa tyylitelty. Tai siis, että eikös se ole vähän niinkuin sarjakuvan idé tyylitellä, ja näyttää epärealistiselta puhumattakaan nyt mistään tarkan oikeaoppisista anatomioista. Johdankin tästä nyt kysymyksen, että onko kukaan nyt oikeasti vaikka lukenut mangaa, jossa olisi mitenkään kauhean anatomialtaan oikeaoppiset ihmiset? En minä ainakaan liiemmin. Silloin kauan sitten kun vihasin mangoja, niin suosikkikommenttini oli, että "Hahhah, onko nyt kiva tehdä sarjakuvaa joistain epämuodostuneista mutanteista?" No, eihän tuo nyt tietenkään mikään perätön juttu ole, vaikkakin huumorilla höystetty kommentti.

Minusta epärealistisuus ja epäanatomisuus ja epämuotoisuus ja kaikki epärealistisuudet ovat mangassa ja muussakin sarjakuvassa vain hieno asia.

Joo veljeni jaksaa aina sanoa kaikkeen mitä teen, tai luen tai kirjoitan tai ihan mitä vaan, että "No onpas realistista" V:"Niin no onko kaiken aina pakko olla realistista". Niin no ei sen mielestäni kyllä taritse. Ja on monissa asioissa vain hauska ja hyvä ettei ole. Onhan se toki joskus ihan kiva jotain realististakin olla, mutta esimerkiksi kirjamaailmassa, suurin inhokkini on realistiset nuortenkirjat. Niin ei se ole ehkä mitenkään kaikkein mielenkiintoisinta lukea jostain realistisesta. Realistisuus=tylsää. No ei nyt ihan, mutta melkein. Sitten kun suurin osa realistisista nuortenkirjoista kuvaa semmoista tyhmää realistisuutta, joka ei voisi pätkääkään kiinnostaa, ja sitten kun ne on vielä useimmiten kirjoitettu typerästi, niin vähemmästäkin suuttuu. Toki nyt varmaan siitäkin lajista löytyy hyviä kirjoja, mutta suurin osa lienee roskaa. Epärealistisuus vasta onkin jännää.

Amy Whitespot kirjoitti: (Kuulostanko Wedgeltä? o_o Jotenkin tuntuu siltä.)

Gah *riipriip* Olen kauan miettinyt että mitä oikein tarkoitat tällä. En löydä tekstistäsi mitään niin minua muistuttavaa. Avaos sanainen arkkusi. Mutta sehän on vain hyvä suunta jos kuulostaa minulta. Mutta kyllä minustakin tuntuu että kuulostat itseltäsi.

Wedge kirjoitti:Avaos sanainen arkkusi.

Kannatetaan!

No mutta, minä olen tällä hetkellä kovin onnellinen kaksijalka, sillä mikään ei saa minua onnellisemmaksi kuin hyvät kaupat. No teinpä tässä päivänä eräänä semmoiset, kun löysin loppikselta Homomangan ensimmäisen osan Kadonnut soturi kohtuulliseen 20 snt hintaan. Itse asiassa sen kirppiin myyjä vielä yritti tyrkyttää sitä minulle ilmaiseksi, kun luuli minun ottaneen sen mangan jostain ilmaiskorista, mutta ajattelin sitten, että mitä turhia nyt liiallisuuksiin tämän onneni kanssa menemään. Maksoin siitä siis 20 snt.

No nyt olen sen lukenut, ja joopa joo, ei se nyt [i]kovin[/] paljon yli 20 snt arvoinen teos kyllä ole, jos rehellisiä ollaan. Ei ainakaan sen 7,5€, mikä on ollut ko tuotteen tyrmistyttävä, ja en nyt tarkoita hyvällä tavalla tyrmistyttävää, alkuperäinen hinta uutena. Ensinnäkin tämä oli paljon ohuempi, kuin mangapokkarit yleensä, semmoinen säälittävä läpyskä, jonka lukaisi 10 minuutissa. Muutakin kritiikkiä piisaa.

Nimittäin ihan aluksi minua vain ihmetyttää suuresti, että millä perusteella nämä ovat mangoja, joka käsittääkseni on nimitys japanilaiselle sarjakuvalle. Yksikään tekijöistä ei ole japania nähnytkään, eikä tuo piirtotyylikään nyt mikään supermangamainen ole, tai ei ainakaan hyvällä tavalla, oikeastaan kuvitus on tässä aika tosi rasittavaa. Ihmiset näyttävät vähän semmoisilta halvan strippisajakuvan hahmoilta, ja nuo kissat nyt. Harmiksella on hienot Gaarameikit enkä ole koskaan pitänyt noista eläinten hiustupsuista. Kissat näyttävät oikeastaan tosi rasittavilta nekin. Kaiken lisäksi tämä luetaan vieläpä länsimaalaisittain, väärin, siis oikein päin niin, että alkiot, joille tämä on tarkoitettu eivät kokisi mitään häiriöitä pumpulimaailmassaan. Tämä nyt on kaiken mangan irvikuva.

No sitten, että mikä tässä nyt on niin erityisen SKiä sitten. "Hahmosuunnittelu: Erin Hunter. Tarina: Dan Jolley." Huoh huoh, kyllä nyt ehkä jollakin tapaa ymmärtäisin tämän mangan idean, jos Erin olisi vaivautunut edes käsikirjoittamaan kovasti hehkuttamansa suursankari Harmaaraidan virallisen tarinan, mutta kun ei, joku halpisspurgu on vain mennyt keksimään Harmikselle tuommoisen tylsän tarinan, jossa ei oikeastaan tapahdu paljon mitään. Kuka hyvänsä tämänkin foorumin fictiöitä kirjoittavista faneista osaisi kirjoittaa mielekkäämmän kohtalon Harmiksen kaksijalkalapäivistä. Gaah, riip riip tosiaankin, alankohan minäkin jo kuulostaa Wediltä.

Sitten tässä tympii vielä uskomattomasn paljon tuo suomennos. Joku ihme Ohrakämmen päättänyt ottaa ohjat käsiinsä, eikä kukaan ole ajatellut, että tämmöinen sarja, jossa henkilöiden nimet on suomennettava, ja muutenkin on paljon tuommoisia muualla esiintymättömiä termejä, vaatisi vähäsen edes sarjaan tutustumista loputtoman kaaoksen välttämiseksi. Kylmä totuus kaiken takana vaan lienee se, että tämäkin on vain mahdollisimman nopeasti hutaistu, ja otettu vain joku halpiskääntäjä, että teepä tämä. Ihan ehdottomasti kirjoista olisi pitänyt katsoa, että mitä niiden hahmojen nimet ovat. Sulkahäntä on Huiskuhäntä, huoh huoh. Ja sitten tuntemattomat soturinimet, jonka veroisia tuskin itsekään keksisin: "Sillä aikaa kun Oravatassu vie Ukonkynnen, Naakkakoiran ja Viimaviiksen kaksijalkojen hirviöön." Voisiko joku alkukielisen version omistaja kertoa, että mitä nuo ovat alunperin, Naakkakoira on kyllä hulvattomuudessaan lyömätön.

Käännös on muutenkin ihan tolkuttoman huolimaton ja kömpelö, mutta saattaahan toki olla niin, että on alkuteoskin, kun ei kerta Erinin sanojen magiaa ole lämmittämässä tätä tekstiä. Ääniefekteistä suurin osa on jätetty engelskaksi, mikä on ehkä hiirenaivoisinta koskaan, kyllä mä ymmärrän semmoiset mangat, missä on japaninkieliset ääniefektit, nehän ovat melkein osa sitä kuvitusta, ja sitten kun vielä suomennokset vieressä, mutta että, kun tulee joku auto joka sanoo "skreekh" tai kissa joka sanoo "meaoow" jne, niin... Mihin katosikaan tämä alkioiden palvelu? Noita huolimattomuuksia ja kömpelyyksiä on muutenkin tökerön paljon ottaen huomioon tekstin minimaalinen määrä.

Ah, voisin dissata tätä varmaan loputtomiin. Erinin ylistysteksti tämän alussa on jotenkin todella teennäinen: "Olen todella ylpeä Harmaaraidasta, josta on tullut toimintasankari" Just joo, varmaan arvostat tosi paljon häntä, kun et edes itse jaksanut kirjoittaa tätä. Varmistuinpa lopullisesti siitä, mitä vähän pelkäsinkin koko ajan, elikkä että nämä SKmangat ovat vain nopeasti hutaistu halpa kapitalismin surusanomaa levittävä rahastustuote, jolla ei SKien kanssa ole juurikaan mitään tekemistä. Vaan kyllä mä näitä tähän hintaan aion haalia lisääkin, onhan tämä kuitenkin periaatteessa osa virallista tarinaa, vaikka se kipeää tekeekin myöntää.

Mutta joo, en kyllä suosittele kenellekään, vaikka mangasta ja SKeistä pitäisikin, tällä nimittäin ei ole mitään tekemistä kummankaan kanssa.

Aami taitaa pitää tiedon pimittämisestä . Tai sitten muuten vain on laiska.

No joka tapauksessa sain kuin sainkin diilailtua itselleni lainaan Harmaaraitamangan kaikki kolme osaa, englanniksi.
No mitäs tässä, luin ne ja en nyt oikein tiedä. Jotenkin kyllä odotin paljonkin enemmän näiltä.

Ei ainakaan sen 7,5€ säälittävä läpyskä

Joo, ne oli kyllä tosi säälittäviä läpysköjä, juurikin kun ne on tosi ohuita, ja sitten ainakin näissä englanninkielisissä oli muutama mainos, ja sitten siinä oli vähintään kahdesta kirjasta sneaakki peekki. Joten sille itse mangalle ei jäänyt sitäkään säälittävää pituutta mille se näytti aluksi. Kun nuo voisi niin hyvin laittaa yksiin kansiin, ja lopputulos ei olisi edes yhtään puhelinluettelomainen, vaan ihan jonkun normaalin mangan paksuinen. Tuo on vain silkkaa kapitalismia ja rahastusta.

millä perusteella nämä ovat mangoja

No tästähän puhuinkin jo tuossa, ja varmaan jossain muuallakin täällä. Että se on vain raaka kapitalistien keino saada manganystävät ja SKin ystävät ostamaan näitä. Ei näissä ole yhtään mitään tippaakaan mangaa. Ei mitään. Jos joku on eri mieltä niin sanokoon. Ei mitään.

"Sillä aikaa kun Oravatassu vie Ukonkynnen, Naakkakoiran ja Viimaviiksen kaksijalkojen hirviöön."

"While Squirrelpaw leads Bramvleclaw, Rainwhisker, and Thornclaw into the twolegs' monster."
Joopa joo, tosi mahtavaa käännöstyötä.

Ei kyllä tosiaan ollut mikään kokemus. Piirrokset olivat nyt aika rumia oikeastaan. Ei kyllä ollut mitään hienoa niissäkään. Minäkin piirtäisin hienommat jos tuommoista todistelua kaivataan. Kyllä voin sanoa piirtäväni hienompaa kuin tuo. Ja sitten tarina. Minä aluksi ajattelin kyllä että onhan se ihan mielenkiintoista tietää mitä Harmiille kävi sinä pitkänä aikana kun oli poissa. Ei mitään. Harmis katoaa, on kaksijaloilla, menee Tuliin luo. Ei yhtään mitään hienoa tai mielikuvituksellista.
Tästä sarjasta kyllä jäi semmoinen olo, että mitään ei jäänyt käteen. En siis usko että ne muutkaan SKmangat ovat oikeastaan mitään.

onhan tämä kuitenkin periaatteessa osa virallista tarinaa

No on toki, mutta kun tuossa ei tapahtunut mitään muuta kuin se, mitä ajattelinkin noissa tapahtuvankin, niin en pane noille mitään arvoa virallisen tarinankaan puitteissa.

Mutta joo, en kyllä suosittele kenellekään, vaikka mangasta ja SKeistä pitäisikin, tällä nimittäin ei ole mitään tekemistä kummankaan kanssa.

.

Nyt kyllä sattui hyvä tapahtuma kun pääsin koulusta ja bussit meni vähän typerästi niin minulle jäi vähän luppoaikaa, niin käyttämään sitä kirjastoon. Olin jo silloin saanut Nähtävyyden luettua ja minulla ei oikein ollut mitään muuta luettavaa. No sitten en jaksanut lukea mitään kirjaa tai mitään niin suuntasin mangahyllylle ja sieltä löytyvää Animelehtien joukkoa. No otin yhden Animen sieltä, jonkun sattumanvaraisen 8/2009. No sieltä löytyikin varsin kutkuttava juttu.

Nimittäin tämmöinen. Näköjään netistäkin luettavissa. Kannattaa ehdottomasti lukea, täyttä tavaraa.
Se alkaa ihan heti tosi hyvin, nimittäin se ihan ensimmäinen kappale. Olen niin samaa mieltä. Ei mitään mangaa ehdottomastikaan, eikä kyllä edes niinsanottua pseudomangaakaan, pelkkää sarjakuvaa, eikä mitään ihmeempää semmoista. Markkinointikikka mikä markkinointikikka.
Tuosta käännöksen laadusta en nyt voi sanoa mitään kun englanniksi nämä luen, mutta muun artikkelin todenmukaisuuden perusteella uskon sen täydestä sydämestäni.
Mutta en siinä enkunkielisessä huomannut kyllä että se olisi mitään tönkköä. Minä en kyllä ole mikään paras sitä arvostelemaan.

Tuo loppulausahduskin oli täyttä totta: "Perheen nuoremmat sarjakuvafanit varmasti löytävät tästä omansa, mutta vähänkään varttuneemmille lukijoille Sotukissat ei paljoa tarjoa."
Näin se kyllä on. Siitä ei vain mitään saa irti.
Mitä nyt arvostelija on antanut arvosanaksi 1,5/5, se on oikein hyvä. Itse ehkä olisin antanut 1, mutta ehkä tuo saattaa olla parempikin, ehkä tuomitsen liikaa. Mutta minulla on kyllä semmoinenkin juttu tuohon arvostelijaan verrattuna, että minä olen tutustunut SKeihin muutenkin, mitä tuo ei pakosti ole tehnyt. Joten SKien loistokkuuden rinnalla tuo kalpenee tosi pahasti ihan siihen 1.

Mitä nuo +ja- niin ne on kyllä ihan totta nekin. Selkeä piirrosjälki on kyllä mutta sitten miinuksissa täysin mielikuvitukseton tyyli. Niin totta.

Tästä kyllä nousee semmoinen ajatus, että Anime on kyllä aika yllättävänkin hyvä ja usein oikeassa oleva lehti. Kun ei semmoista nyt voi odottaa ihan noin vaan tuommoiselta lehdeltä. Mutta siellä on tosi paljon hyviä juttuja, ja kuten tämä SKartikkelikin, niin esim Rikistä kertova artikkeli osui vaan niin oikeaan, vai olikohan se Weed, no joka tapauksessa.
Syvät kiitokset Juha Wakoselle joka on kirjoittanut noin mainion artikkelin, ja muutenkin Anime lehdelle.
Ainoa mikä mättää Animessa on sen vähän mielikuvitukseton nimi...

Mutta yksi juttu vielä itse sarjakuvista mikä jäi mainitsematta edellisellä kerralla. Nimittäin ihan semmoinen juttu joka kävi vain ärsyttämään vaikka pieni juttu onkin. Nyt tulee pilailijoita Nähtävyydestä ja Harmismangan lopusta.

Juonipaljastus:

Wedge kirjoitti:Tuo loppulausahduskin oli täyttä totta: "Perheen nuoremmat sarjakuvafanit varmasti löytävät tästä omansa, mutta vähänkään varttuneemmille lukijoille Sotukissat ei paljoa tarjoa."

Tuo on kyllä todella surullista, että kun nämä ns mangat ovat olleet ensimmäisten suomenkielisten SKtuotteiden joukossa, niin juuri tuo kuva on saattanut jäädä vähän liiankin monelle. Totta on, ettei tuo manga tarjoa oikeastaan edes nuoremmille sarjakuvafaneille mitään, paitsi ehkä joillekin ihan alkioille, mutta sitten kun on se virheellinen käsitys, että tämä on jotenkin SKien ydin, niin petoksen seitti on kyllä melkein yhtä valmis kuin oravanpyöräkin. Senhän kaikki me kaikki täällä toki tiedämme, että SKkirjat tarjoavat nautittavia elämyitä kaikenikäisille.

Sain nyt onnekkaasti käsiini 2 ja 3 osan tästä Harmissaagasta engelskaksi. Tokihan se kieli oli engelskaksi paljon toimivampaa kuin kurja suomennos, jos nyt asialinjanäkökulmasta ajatellaan. Tai no ehkä se kieli oli paikoin vähän semmoista rasittavan puhekielistä, ei sillä, että en pitäisi puhekielestä sarjakuvissa, päin vastoin oikeastaan, mutta jotenkin noissa Harmiksissa ne jotkut puhuivat tosi rasittavasti. Ehken vain sitten ole ihan sinut engelskan puhekielen kanssa, mutta kyllä jos nyt vertaa tuommoista slangista tai murteellista tai mitä lie puhetta, niin esim Puurdin puhe kirjoissa on just hauskaa luettavaa. En nyt edelleenkään puhu engelskaa ihan kuin natiivi, mutta kyllä tämä nyt vähän semmoista lasten tekstiä on, näin varovaisen arvauksen esittääkseni.

Alkukieli, joka ei siis sekään edes ollut tässä parasta mahdollista, ei siis pelastanut tätä sarjakuvaa armottomalta tuomiolta. Periaatteessa ne piirrustukset olivat paikoin ihan hienoja, ja kyllä siitä nyt ainakin huomaa, että se tekijä ihan osaa asiansa, mutta minusta tuntuu, että James on tässä vähän niinkuin väkisin ängetty tuommoiseen sitaatti manga sitaatti kiinni muottiin, niin että hänen oikea tyylinsä on vähän kieroutunut tuossa, sitten. No, tästä en mene takuuseen, kunhan spekuloin, mutta varmaa on, ettei James kuitenkaan mikään mangapiirtäjä ole, ja mangana tätä markkinoidaan, joten voisi olettaa, että Jameelle on jotain manganpiirtosäädöksiä tuputettu näiden tekoa varten, ja mikäs olisikaan tehokkaampaa tappamaan hyvänkin taiteilijan työn laadun.

No, Wedin ja kai minunkin toimestani on tullut jo mainittua, että ne kissat ovat sairaalloisen ärsyttävän näköisiä, ainakin paikoin, joskus jopa ihan siedettävän veikeitä, mutta pääosin kyllä ei. Sitten tuo juoni nyt tosiaan jätti kylmäksi, en mä tajua mitä joku Dan on tullut terrorisoimaan sinne. Onhan täällä sekin tuhannesti todettu, että ei SKien juoni nyt koskaan mikään maailman monimutkallisin ole ollut, ja olenkin varma, että jos tämä Harmiksen seikkailu nyt olisi Erinin toimesta kirjoitettu erikoisseikkailuna, niin se olisi tosi hyvä.

No Wedi mainitsikin jo nuo kirjojen kanssa olevat ristiriidat, jotka nyt eivät ainakaan lisää tämän arvoa. Sitten vielä juuri tuommoiset kömmähdykset, kuten, että Harmis sanoo: "Menemme länteen" latistavat muutenkin alhaista tunnelmaa jo entisestään, se ei mielestäni ollut edes hauskaa, tai no ehk' sittenkin, hahhah. Järjenkäytön ei missään nimessä pitäisi olla kiellettyä edes mangaa tehdessä. Muistaakseni siellä oli vielä joku muukin taikka useampikin tuommoinen mehevä virhe, mutteivät ne nyt ole tässä käsissäni, niin enppä paljon voi niitä etsiä, eikä kyllä ole tarviskaan, viesti taitaa mennä perille tälläkin esimerkkikattauksella.

Kaikkein eniten näissä sarjakuvissa minua ehkä pännii se, että niitä markkinoidaan SKeinä. Tämä nyt voisi olla ihan hyvä pikkulasten ensisarjakuva, eikä siitä tarvitsisi suuttua, saattaisin jopa viihtyäkin sen parissa trolliakseni ainakin, jos en muuten. No mutta tietenkään tämä ei ilman SKotsikkoaan olisi mitään, sehän on selvä. Minua vain jurppii niin vietävästi, kun nämä mangat nyt eivät muuta tee, kuin tahraavat SKien maineen. "Näiden mangojen julkaisun myötä olen kunniaton", säger Erin Hunter.

Itse en pidä näistä SK mangoista, sillä kuten mainitsitte, niillä ei ole mitään tekemistä mangan kanssa. Henkilökohtaisesti minua häiritsee myös kissojen ulkonäkö, - tarkemmin sanottuna otsatukat, joita jokunen kissa omistaa. En tietenkään sisällöstä voi mitään sanoa, sillä olen vain selaamalla käynyt jonkun läpi (en edes muista minkä... XD), mutta jos saisi sellaisen nenän eteen niin kyllä sen lukisin...  Sitten sitä voi vasta kunnolla haukkua, tai kehua.

Haalin itselleni viime kesänä tuon The Rise of Scourge-sarjakuvan, en sano sitä mangaksi, en. ja ihan mielenkiintoinen se oli. Piirtotyyli on mielestäni oikein suloista, mutta joku piirtotyylissä häiritsee. Ehkäpä juuri se wannabe "mangamaisuus" jota piirtäjä on yrittänyt tuohon läpyskään tuputtaa.

Muuten sarjakuva oli kyllä kiva, ostan varmasti näitä lisää joskus. Loppu oli tässä sarjakuvassa jokseenkin sekava.