Kaksosten tulevaisuus

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Kaksosten tulevaisuus

Viesti  Varjomieli lähetetty To Kesä 06, 2013 12:45 am

Ficci Verisilmästä ja Jääsydämestä. Sekä tietenkin, Shiaran palvelijoista Very Happy
Tarinan laatu ei tule olemaan kovinkaan hyvä, ensimmäinen ficci kun on, ja kirjoitusvirheitä tulee sitten löytymään paljon.
(Kyllä. Tiedän, että tämän pitäisi olla fanficeissä. Aloitin tämän projektina enkä jaksanut enää odottaa)

Jakso 1. Verisiteet.
Joitakin klaanikissoja:
Juonipaljastus:
Kaikki kissat Keskiyössä plus:
Myrskyklaani: Varjomieli-musta naaras, jolla on vaalean siniset silmät.

Jokiklaani: Kanervatassu-kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on meripihkan väriset silmät. Lokkiturkin oppilas.
Veritassu-valkoinen naaras, jolla on punaiset silmät. Sammalturkin oppilas.
Jäätassu-valkoinen kolli, jolla on punaiset silmät. Mustakynnen oppilas.
Pajutassu-vaaleanruskea raidallinen kolli, jolla on keltaiset silmät. Raskasjalan oppilas.

Klaaniin kuulumattomia: Kotiloturkki-kaunis kerman värinen naaras ruskeilla raidoilla, jolla kullan väriset silmät.
Neilikkaunelma- vanhahko kerman värinen naaras hieman tummemmilla ruusukekuvioilla, jolla on meripihkan väriset silmät. Turkkia halkovat arvet etenkin vatsan tienoilla.
Esinäytös:
Juonipaljastus:

Ukkonen valaisi yön jälleenkerran valollan ja sade yltyi entisestään. Sen ääni miltein hukutti alleen kolmen kissanpennun pelokkaan vinkumisen joka kuului kaksijalkojen laatikon sisältä. Sen ulkopuolella, hieman kauempana muista pennuista makasi tummanharmaa pentu emonsa näköpiirissä. "Sen ei ollut ilmiselvästikkään tarkoitus elää" Ruoto ajatteli tarkastellessaan sen kitukasvista ja vääntynyttä ruumista. Ruoto yritti viedä ruumiin jo kolmatta kertaa pois, mutta vaaleanharmaa naaras veti pennun ruumiin vain takaisin lähelleen. "Mikä Mistiä oikein vaivaa? Pentu oli kuollut, vaikka se olikin esikoinen ei sen kuolema pitäisi niin paljon emoa haitata" Ruoto tuhahti ärtyneenä yrittäessään taas katsoa Veriklaanin uusia pentuja, mutta jälleen Mist asettui eteen. Ruoto tiesi, että Ruoska ja Klaani haluaisivat nähdä uudet jäsenensä ja hän tiesi myös ettei Ruoska pitänyt odottamisesta. "Kaikki on tämän kirotun myrskyn syytä!" Ruoto ajatteli ravistellessaan vettä pois turkistaan. Ei ollut mitenkään helppo tehtävä löytää emoa, jonka haju ja äänet peittyvät lähes kokonaan myrskyn alle. "Mutta minulla kävi tuuri" Ruoto tuumiskeli yrittäessään ottaa kuollutta pentua uudestaan. Jos hän ei olisi löytänyt Mistiä pian synnytyksen jälkeen, joku kaksijalka olisi saattanut ottaa pesueen tai heittää sen jokeen kun Ruoto olisi ollut poissa. "Mist meidän täytyy mennä, tulen hautaamaan sen heti kun ehdin" Ruoto lupasi. Mist katsoi vain häntä vihaisena ja tiuskasi: "Enkö edes saa hyvästellä pentuani?" "Olet hyvästellyt sen varmasti jo satoja kertoja. Meillä on kiire, Klaani haluaa nähdä ne pennut! Et ole edes näyttänyt niitä minulle!" Ruoto vastasi ärtyneenä. Mist pysyi vaitonnaisena kunnes yhtäkkiä sanoi: "Hautaa hänet nyt. Tiedät itsekkin, että joku rotta tulee hakemaan hänet heti kun lähdemme." "Hautauksen jälkeen me lähdemme heti. En pidä siittä, että olemme niin lähellä metsää... Huuda heti jos joku tulee" Ruoto sanoi Mistille ja nappasi kuolleen pennun leukoihinsa.
Heti haudattuaan pennun Ruoto palasi Mistin luokse. "No niin nyt me..." Ruoto keskeytti ihmeissään. Mist oli kadonnut pentuineen kaksijalkojen laatikosta! "Mist! Missä sinä olet?" Ruoto karjaisi, mutta hiljeni kuullessaan juoksuaskelia kauempana. Ruoto käänty äänen lähteen suuntaan ja tajusi kauhukseen kuka se oli ja minne se meni. Mist juoksi pesueineen metsään! "Mist odota, mikä sinua vaivaa? Etkö kuule?" Ruoto karjui juostessaan Mistin perään. Ruoto alkoi saavuttaa Mistiä, sillä kolmen pennun kantaminen ja synnytys olivat heikentäneet tätä. Naaras saavutti mersänrajaa kuitenkin ripeästi pitkillä raajoillaan. Ruoto oli nyt niin lähellä, että saattoi nähdä pennut ensimmäistä kertaa, mutta ei kovinkaan hyvin. Pennut heiluivat emon otteessa ja sade oli kastellut pentujen turkit tummemmiksi eikä valaistus ollut kehuttavaa. Ruoto kuitenkin näki, että kaksi pennuista oli vastasataneen lumen värisiä ja että niiden silmät olivat auki. "Kenties sokeita? Ei. Simien väri ei ollut mitenkään sumea vaan näytti miltein loistavan....." Ruoto tuumiskeli ja lisäsi vauhtia. Yhtäkkiä metsänraja tuli vastaan ja Ruoto pysähtyi siinä samassa. Naaras katosi pentuineen metsän pimeyteen. Mutta Ruodosta tuntui kuitenkin siltä, että nuo silmät vainoaisivat häntä hänen päiviensä loppuun saakka. Nuo mantelinmuotoiset, verenpunaiset silmät.

Varjomieli
Oppilas
Oppilas

Nainen Viestien lukumäärä : 75
Join date : 08.02.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa