Lukeeko joku Seekers -sarjaa?

Ihan uteliaisuudesta.

öö en oo koskaan kuulllukkaan voiks kertoo siitä esim minkä tyylinen se on ja sillain

Se on siis Erin Hunterin toinen, vielä melko tuntematon kirjasarja. Niitä ei vissiin olla vielä suomennettu, mutta enkuks löytyy jo jonkin verran. ilmeisesti niissä on kolme karhua jokka ettii jotain paratiisia jossain Pohjois-Amerikassa.

En lue seekersejä.luen SW-kirjoja

Ei minua mitkään seekersit kiinnosta! Jotenkin tulee kehnon sivutuotteen vaikutelma noista Seekerseistä ja Survivorseista.

Samaa mieltä edellisten kanssa. Mielestäni Erin Hunter voisikin nyt vaihtaa SurvirorS koirat Selviytyjälampaiksi. Seuraisin kyllä mielelläni lampaiden elämää. Minua ei kyllä mikään survivors kiinnosta.

No mutta kohta tuo tuvan aloittajan lausahdus toteutunee minunkin kohdallani, niin kuin varmaan nyt ainakin joittenkin muittenkin PMTläisten kohdalla.
"Ite en lue, vielä".
Niin näitähän alettaneen suomentamaan, semmoista huhua olen ainakin SKpiireissä kuullut, tai on jo varmaan alettukin, mutta ensimmäinen tullee kuitenkin ensi keväällä, kevätkesällä, joskus silloin kuitenkin. Ja kyllä aion lukea niitä. Vaikka olisikin vähän ennakkoaavistuksia, niin totta kai luen nyt ainakin ensimmäisen, ja uskon kyllä että luen niitä kyllä niin, mitä niitä nyt suomeksi tulee. Kuitenkin Erin on niin hyvä kirjailija, että etsiväkarhutkin tuppaavat kiinnostamaan.
Art housen sivuilla ei vielä ainakaan näyttänyt olevan tulossa listalla ensimmäistä vielä olevan (Aaminkoi siellä jo on). Mutta toivossa on hyvä elää.

Joo tosiaan, niinhän näiden suomentaminen vaan on luvattukin tulevan, mikä vähän epäilyttää, että jos tämä nyt hidastaa millään muotoa SKien suomennustahtia, niin en ole tyytyväinen, raah. Tarjosihan Kuuriisikin jo suomennetun sneaakkipeekinkin, joka tosin oli puolet lyhyempi, kuin engelskankielisessä Nähtävyydessä. Nähtävyyden, mikäköhän se nyt oli, joku vähän reilu 10 sivun peaakki lupasi melko tutuntapaista Eriinin faabelointia. Karhuthan siellä seikkailevat, ja en nyt vain tiedä, mutta kun kissaihmisiä täälläkin ollaan, niin eivät ne karhut oikein napanneet. Eihän Erin oikeasti ole mikään historiallisen mieleenpainuva kertoja/kielenkäyttäjä, niin että ne kirjat olisivat vaikka vähän pökkelömmällä juonellakin, todella hyvää luettavaa, semmoisiakin kirjailijoita maes on.

No, kyllä tuo karhutarina nyt kuitenkin oli sillä tapaa omanlaisensa SKeistä eroten, ettei siinä mitään klaaneja vaikuttanut olevan, ja onhan karhujen sielunelämä tietysti kovin erilaista kissoihin verrattuna. Toisaalta juuri klaanithan ovat yksi persoonallinen ja oma juttu SKeissä, nämä karhut vaikuttavat vähän semmoisilta normaaleilta ajattelevilta karhuilta, mitkä nyt eivät varsinaisesti ole mikään uusi idé, oikeastaan jo kovin vanha ja tympäännyttävä. Kyllä minä karhuistakin pidän, mutta jotenkin ne vain lukunäytteen perusteella vaikuttivat jollain asteella kovin rasittavilta kerronnan kohteilta. Tuntemukseni ovat hyvin ristiriitaisat.

Ilmeisesti kun ei AH vielä tarjoa julkaisujen listallakaan Etsijöitä, niin ei ole niiden suomentajaakaan vielä julkistettu. Suomenkielinen lukunäyte oli sen verran lyhyt, ettei siitä nyt ihan ensikädeltä osannut päätellä, että oliko se Nanan vaiko jonkun ihan muun suomentama. Ehkei sama kääntäjä kuitenkaan uurasta kahden sarjan parissa samaan aikaan. Se käännös kyllä vaikutti ihan hyvältä, jo siinä kovinkin lyhykäisessä pätkässä oli paljon mieltäni lämmittäviä ilmaisuja. Esimerkiksi engelskan "hey!" oli käännetty parahultaisesti erään armaan toverini mieleen tuovaksi huudahduuksi "NOH!"

Kyllä minä nämä varmasti luen sikäli mikäli kirjastojen rajoissa tulevat ulottuvilleni. Ostamaan en kuitenkaan lähtisi edes engelskaksi 6 kirjan arkkia, josko semmoista nyt edes on, en tiedä, vaan kyllä mielenkiintoni jakamattomalla ykkössijalla ovat edelleen SKien myöhemmät, ja tulevatkin osat.

Joo ei kyllä tosiaan minullakaan ole yhtään mitään halua niitä käydä ostelemaan, vaikka ne nyt osoittautuisivat hyviksikin. Kun kuitenkin vielä on muutama sarjallinen SKejäkin lukematta, ja minäkin kyllä pysyttelen turvallisella kissakentällä etten nyt sentään miksikään karhuihimiseksi rupea. Toki jos Etsijöissä on eskimojakin, niin eskimot aina kiinnostavat. Tai sitten ei. No kyllä ne kiinnostaa.
Niin itse en ajatellutkaan niin pitkälle, että mitä jos kirjasto ei tarjoakaan näitä Etsijöitä. Voieeei. No sitten vain tyydyn hiljaisena kohtalooni enkä itke. Ei se kuitenkaan mikään suuri menetys olisi. En minä näitä nyt niin kovasti odota. Mutta kyllä uskon että Erinin kelpoisuuteen herännyt kirjastoyhtymämme hankkinee vastaisuudessakin Erinin teoita.
Noita sneaakkipeekkejähän en ole päässyt lukemaan, kun tuota Kuuriisiä panttaillaan edelleen. Kuvittelevat että se on hauskakin vitsi. Ja sitten Nähtävyyttä olen kyllä lukenut, mutta loppu on vieläkin jonkin matkan päässä. Kohta kyllä pääsen lukemaan sitä mielin määrin koulussa kun lukujärjestyksestäni tuli vähän semmoinen epämieluisa.

Niin... Ajattelevat karhut eivät tosiaan kyllä kuulosta miltään kovin hohdokkaalta. Ajatteleva vauvakin kuulostaa paremmalta, niitä ei ihan joka päivä näekään. Sanovat vain "DÄ". Mutta enpä voi sanoa että olisin ajatellut SKeistä jotenkin tosi lämpimästi silloin kun niihin ensimmäistä kertaa törmäsin. En edes vielä silloin kun niitä aloin lukemaan, vaikkakin minulle kyllä eräs ystäväni joka liiemmin valehtelee oli pehmentänyt vähän laskua. Joten toivo elää karhujenkin keskuudessa. Niistä selviytyjäkoirista minulla on kyllä vielä epäilyevämpi kanta kuin näihin. Niissä kun on jonkinlaiset "klaanitkin".

Mitäs ylläpitäjä tykkäis? Onko tänne tulossa laajempaakin karhutoimintaa vai pysytäänkö HCkissafaneina, ja pidetään tämä karhuilu ihan vain täällä marginaalissa?

Katsopas, katselin Art housen sivuja, ja edellisiltä kerroilta taisi olla mennyt ohi Matka alkaanin esittely, tai sitten se ei vain ennen ole ollut sitä. No joka tapauksessa semmoinen siellä on. Nimittäin tämmöinen. No, tammikuussa näköjään. Minä olin jotenkin valheellisesti ajatellut, että se ilmestyisi vasta Aamunkoin jälkeen, mutta en tiedä mistä se ajate oli tullut minulle.
"oppaanaan Ujurak, harmaakarhun pentu, joka ei ole aivan tavallinen karhu..."
Oooooh. Ei ainakaan mitään mangamaista humputtelua. Myönnetään että joku ei ole tavallinen. Oooooh.

No mutta siellä olikin eräs tieto jota olinkin odottanut kuin kuuta nousevaa, ja olin sitä pohdiskellut. Nimittäin:
"Suomennos: Mika Renvall"
No tässä on tosiaan puolensa ja puolensa. Sama suomentaja kuni SKeissä saattaisi hidastaa SKejä, se on kyllä tässä paras juttu ainakin. Mutta sitten nämä eivät tunnu pakosti niin kotoisilta kun kuitenkin sama kirjailija ja samanhenkisiä kirjoja, niin eri kääntäjä voi tuntua oudolta. Tai sitten sitä ei edes huomaakaan. Ei tunnu niin kotoisalta, kun ei karhutkaan ole niin kotoisia, niin tuossa ei ole mitään kotoista. Voieeeei. Mutta tosiaan eippä sillä niin kamalasti väliä ole. SKit ovat aina SKejä.

Mutta odotan kyllä vieläkin tähänkin kysymyyni vastausta. Niin kuin nyt yleisesti ottaen muutenkin kun kysyn niin tapaan odottaa vastausta. No aika näyttänee. Jotenkin tuntuu, että tapahtui mitä tapahtui tämä tulee pysymään jokseenkin samana aina ja iäisesti. Mutta pysyvyyshän on hienoa...

Minä aloin kiinnostua noista Seekerseistä, kun luin sen näytteen Kuunnoususta. Aion varmasti kerätä/ostaa myös kaikki Seekersit, mikäli innostun siitä. Ja kyllä varmasti innostun. Jostain syystä vaan alkoi karhut kiinnostaa - ehkä Seejers saattaa ollakin ihan hyvä. Tosin ei se Warriorsin tiellä ole, nekin hankin itslleni. Mutta olisi kiva lukea myös tuollaista sarjaa, joka kertoo karhuista.

Näissä Etsijöissä minua kyllä varmaankin eniten pelottaa se, että näissä voidaan sortua ylenmääräiseen ekohippeilyyn. Kun minulle riitti jo Uuden profeesin hippeily joka nyt oli varsin lievää mutta ihan tarpeeksi tosiaan. Jossain vaiheessa alkoi ihan jotkut asiat jo pännimäänkin. Mutta kun nyt Nähtävyydestä luin sen kurkistuun, niin näissä kun tuntuu olevan ihan kantavana ideana, ja muutenkin pääjuttuna ekohippeily ja "voi kamalaa kun ilmasto lämpenee" tykitystä täydeltä laidalta, sama asiahan nuo ovat melkein.
Joten vaikka vähän kyllä odotan sen ensimmäisen osan ilmestymistä, niin kuitenkin pellottaa että se on ihan vain ekohippeilyä ja typerää propagandaa. Propagandaa en juuri kestäisi, sitä saan vain niin paljon kaikkialta muualtakin, niin en sitä kyllä kärsisi lukea sitten Etsijöistäkin, no mutta SKitkin yllättivät. Tuulen laakson Nausicaästa voisi ottaa esimerkkiä jos nyt tuommoiseen "ihmiset ovat kamalia luonnontuhoajia" juttuun pitää tarttua. Nimittäin niissä kun oli ihan pääjuttuna se, että maailma oli saastutettu, niin siinä se ei mitenkään hirveästi kuitenkaan tullut esille semmoista moralisointia, tai muuta huonoa juttua. En vain tiedä riittävätkö Erinillä taidot moiseen. TLN on kuitenkin aika toppen. Mutta itseäni lainataksein Kyllä Erin osaa. Kauniita sanoja.

Toki jos Etsijöissä on eskimojakin, niin eskimot aina kiinnostavat. Tai sitten ei. No kyllä ne kiinnostaa.

Tämäpä vasta ajankohtaista, olen nimittäin äidinkielessä kirjoittamassa vertailevaa mielipidetekstiä eskimoista, voin sen tännekin laittaa jos jotain vaikka sattuu kiinnostamaan mielipiteeni eskimoista.

Ja kyllä, kunhan löydän aikaa niin teen Tassupolkuun oman osion myös Etsijäkarhuille. Pääpaino tulee pysymään kuitenkin Sotureissa.

Tästä voimme tehdä pikaisen päätelmän kohta kuukauden vanhan kysymyyni suhteen, että tuleeko tänne Etsijöistä enemmän kamaa. No mutta päättelyt ovat päättelyjä. Minä kyllä päättelisin vähän toisin Aamin saamattomuuden tuntien, että tähän asiaan, kuten mihinkään muuhunkaan ei tule minkäänlaista muutosta. Tuhat projektia joista mitään ei hoideta. Hyvä tapa.
Jos nyt minun mielipidettäni kysyttäisiin, niin ei minulla ainakaan vielä mitään ihmeen painavaa mielipidettä ole. Tuon ensimmäisen luettuani minulla varmaan on. Jos huono niin eieieiei mitään muuta kuin tämä topa, jos hyvä niin semmoinen oma topakeskittymä olisi varmaan ihan asiallinen. Mutta en kyllä tiedä tulenko koskaan lukemaan tuota kun ei kirjastoni ole näyttänyt tuota vielä tilanneen, no ei kyllä syytä huoleen, kyllä se sieltä varmaan joskus tulee.

Noniin. Viimeistä viedään, eisvais, ensimmäistä vasta. Luinpa tässä, kun nyt hyppysiini sain, tuon loisteliaasti nimetyn Matka alkaan. Joo eipä tosiaan taida Eriniä kiinnostaa edes yrittää keksiä mitään mullistavaa, jauhetaan nyt perusasioista vain sitä mitä irti saadaan. Kehtaavat mokomat vielä kiitellä itseään etukannessa, "erityiskiitokset 1/kuinkamontaniitänytnykäänonkaanlle persoonastani", tuollalailla minäkin teen kun alan kirjoittamaan romaanisarjaa, jonka ensimmäisen osan nimi on Matka loppuu tai vaikka Maailma loppuu, hahhah, sitä te odotatte innolla, erikoisseikkailujakin sitten on tulossa, uskokaa se.

Jos nimi olisi enne, niin tämä Etsijöiden ensimmäinen osa olisi siis ihan surkea. No, kuten kaikki tiedämme niin latineesit olivat aikoinan hakoteillä viisauksineen, eihän eräästäkään Pullasta tullut leipuria, gastronomi kylläkin. Sen sijaan joku nero kaikessa viisaudessaan on keksinyt semmoisen sutkauksen kuin "Pessimisti ei pety". Tuo kyllä pätee. En oikein odottanut näiltä Etsijöiltä mitään, itseäni lainatakseni halvan sivutuotteen maku, ja sitten kun luin, niin ilostuin yllätyksellisesti.

Minä kun aluksi ajattelin, että nämä Etsijät ovat jotain Soturikarhuja, mutteiväthän ne ole, Etsijäkarhujahan ne, olisi pitänyt suosiolla uskoa, mutta kun skep=ep, skeppailen kaikkea. Ei tämän lukeminen tuntunut ollenkaan semmoiselta surkean SKkopion lukemiselta, vaan kyllä Erin on tainnut ihan oikeasti haluta tehdä tämmöisen omanlaisensa karhukirjan. No totta kai perierinmäisiä juttuja tässä on mukana, ja juurikin hauskasti SKeistä muistuttamassa esim tuo karhujen kieli, yllätyksellistä, että jokaisella karhurodulla on omat nimityksensä, meille kissafaneille kaksijalkojen, maailmasta. Niitä on kyllä hauska lukea, ja varsinkin semmoisia kohtia, missä karhut kuvailevat jotain nimeämätöntä esinettä, että mikäs tuo oikein onkaan.

Sitten tuota kirjaa oli hauska lukea, kun ainakin näin aluksi siinä kuvattiin ihan erillään näitä kolmea etsijää. Se oli kuin 3 kirjaa yhdessä, vaikka ne sitten vähän sitoutuilivatkin toisiinsa. Kuitenkin semmoinen on SKien maailmasta ihan vierasta, että seikkaillaan vuorotellen 3ssa ihan eri paikassa, no olihan Kuuriisissäkin toki 2 eri paikassa, mutta silti tämä MA tuntui jotenkin vielä avarakatseisemmalta kuin SKit. Tulee kyllä väkisinkin mieleen Voima 3n 3sta tuommoisesta päähenkilöpennusta, mutta mitäpä tuosta. Sehän nyt on selvää, että jok'ikinen niistä päähenkilöistä on ihan tyhmä tai ainakin mitäänsanomaton, ontto pökkelö. Kaikki ovat samanlaisia ja eivät mitään. No mutta semmoinenhan ei meille Erinfaneille ole mitenkään vierasta, eivätkä Erinin kirjat kyllä perustukaan mihinkään hahmojen hienouksiin.

Kaikkein eniten minua tässä kirjassa ihastutti se, kuinka erilaisiksi karhut on tehty kissoihin verrattuna, vaikka juuri sitä epäilin kaikkein eniten. Kuitenkin niillä karhuilla on ihan erilainen sielunelämä. No, jokaisella on oma Tähtiklaaninsa, se nyt on tuttua huttua SKeistä, olisi voinut olla ihan hauska, jos jotkut karhut olisivatkin olleet ateistikarhuja, mutta ehkä Erinillä on joku tarve julistaa tietynmoista sanomaa, ihan miten vaan, karhut eivät lie perin muotitietoisia, eivätkä tytötkään sitä huomaa, omapa on häpeänsä tai oikeastaan antihäpeänsä, shaami pois teidän päältä. No mutta tuohon ursus religiosukseen SKkopioisuudet melkein jäävätkin.

No mitä eroja SKeissä ja EKeissä sitten on? Jotenkin ne karhut vaikuttavat semmoisilta paljon luonnonläheisemmiltä kuin SKit. Tai ovathan SKitkin toki lähellä luontoa, mutta SKeissä ei läheskään niin paljon kuvata es kissojen vuorovaikutusta ihmisten kanssa. No sille lie syynsä, kun kissoja ei juurikaan mitkään kaksijalat kiinnosta, ja välttelevät niitä, mutta EKit ovat kyllä koko ajan tekemisissä lattanaamojen kanssa, ja se on kyllä SKeihin verrattuna ihan hauskaa ja piristävää luettavaa. Tai kun EKit riehuvat ihmisten kanssa paljon enemmän, niin siinä on kirjailija päässyt kirjoittelemaan vähän erilaisia ajatuksia niiden päähän. Mutta kyllä muutenkin EKien päässä on enemmän semmoisia karhumaisia ajatuksia, kun taas SKithän ajattelevat oikeastaan verrattain ihmismäisesti.

Juonellisestihan tämä nyt ei, söprais söpraaiis, ollut mikään VALIStava kokemus. Toisaalta tapahtumia kyllä tuntui olevan paljon enemmän kuin nyt vaikka Voimassa 3n, jota olen tässä viimeisimpänä Erinin tuotosten vertailukohtana lukenut. Oikeastaan tämän lukeminen meni todella nopeasti, kun tapahtumat etenivät sopivan nopeasti, eikä mitään juuri jumiteltu. Sitten kuitenkin siellä oli semmoista perin sykähdyttävää erämaiden kuvausta niin, että sitä oli kyllä todella elähdyttävä lukea. Miksi Erin kirjoittaa jotain tyhmiä karhuja paremmin kuin SKejä, pitääks mun alkaa murista? Semmoisia dramaattisia käänteitäkin tuntuu olevan jotenkin enemmän kuin SKien paikoin vähän liian pumpulimaiseksi äityvässä maailmassa, no ne kyllä olivat ehkä semmoista alkujärkyttelyä.

Juonipaljastus:

Toisaalta tuommoista voi kyllä pitää myös vain räkähtävänä alkuna, mutta hyvä alku kyllä, en melkein malta odottaa seuraavaa osaa.

Isoa karhujärveä nimittäin. Tuo kuten aika monet muutkin kohdat suomennoksessa eivät kyllä ihan täydelleen vakuuttaneet minua. Odotan innolla natiivimme Aamin mielipidettä käännöksestä, mutta minusta käännös ei kyllä ollut SKien tasoa. Se vaikutti jotenkin vähän aloittelijamaisen kömpelöltä. No pakkohan tietysti jostain on aloittaa, enkä kyllä rehellisesti sanoen tiedä yhtään, kuinka kokenut Mika on, mutta siellä on kyllä joitain semmoisia juttuja, jotka on käännetty vähän tönkösti. Sitten toisaalta taas joitain ihan riemastuttaviakin ilmauksia siellä oli, semmoisia hauskoja sanahduksia vuorosanoissa, jotka saivat suupieleni kaartumaan. Puolipisteitä sentään taitaa olla vähän karsittu, tosin en kyllä ole niitä jaksanut noteerata SKeissäkään erityisemmin, niin että kai niitä tässäkin sitten on kirja pullollaan. Ne jotkut vuorosanat kyllä ihan, siis lainausmerkkien käyttö paikoin soti mielestäni vähän sitä vastaan, mitä minulle on suomen kielessä opetettu, että ne oli vain suoraan otettu engelskasta, mutta en kyllä nyt mene takuuseen tästäkään. Ja tuommoisethan nyt ovat tosiaan niitä asioita, millä on lukukokemuksen kanssa suunnilleen yhtä paljon tekemistä kuin digillä taiteen kanssa.

Ah, ja pakko nyt vielä mainita, kun tuli mieleen, että nämä karhut ovat kyllä paljon SKejä fantastisempia. SKithän ovat oikeastaan ihan realistisia, mutta nämä karhut kyllä, tai siis se yksi karhu, mikä lie Urjak Varjak nyt olikaan. Erin tosiaan annostelee supranormaalia mahtikauhallisin, aluksi en oikein ollut vakuuttunut, mutta kyllä nyttemmin taidan ihan pitää tuosta jutusta. Tahdon kuulla sen selvän vastauksen, jonka vuoksi tänne saavuin.