Kaukaista hämyä

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Mitä haluaisit lukea KH:ssa? Eli minkälaista tapahtumaa sinne?

0% 0% 
[ 0 ]
100% 100% 
[ 3 ]
0% 0% 
[ 0 ]
0% 0% 
[ 0 ]
0% 0% 
[ 0 ]
0% 0% 
[ 0 ]
 
Ääniä yhteensä : 3

Kaukaista hämyä

Viesti  Sopuli lähetetty Ke Elo 15, 2012 8:37 am

Kaukaista hämyä.
Mitä nimi kertoo? No, kaiken tarpeellisen. Ficcini on vain varmasti alhaista luokkaa, lukuja ilmestyy milloin ilmestyy ja esinäytöskin saattaa myöhästyä.

Päähenkilönä esiintyy Revontulitähti, päällikkö, ja tämän menneisyyden haamut, joita löytyvi - ainakin mielestäni. Ehkäpä saat jotakin selvääkin? Kommentit ovat toivottuja. Antoisia lukuhetkiä!

Esinäytös
Juonipaljastus:
Kaunis, tumman punaruskea naaras makasi sammaleella vuoratussa kolossa kannon alla ja katsoi vastasyntyneita kahta naaraspentua. Toinen oli myös tummanpunaruskea, jolla oli kolme punaruskeaa juovaa vasemmassa etulavassaan. Tämän umpinaiset silmät eivät paljastaneet vielä pienen pennun silmienväriä, sitä naaras odotti jo uteliaana. Pennun sisko oli pienempi, valkoinen naaras, jonka kuono ja korvansisukset olivat mustat. Naaras nosti päätään haistaessaan kumppaninsa, vaaleanharmaan kollin saapuessa hänen luokseen.
"He ovat tosi pieniä ja suloisia. Kunpa he saisivat Jokiklaanissa klaanitulevaisuuden. En ole tosin varma, ottaako Leoparditähti hänet vastaan, se ei ole kovin todennäköistä, vaikka ennen kuuluimmekin klaaniin, Kaarnaturkki, rakkaani," kolli sanahti tummanpunaruskealle kumppanilleen, joka nuolaisi molempia pentujaan ja antoi näiden imeä maitoa.
"Niin, ei voi tietää, että hyväksyykö Leoparditähti heitä. Mutta jos ei, niin voimme ainakin kasvattaa heitä niin kuin meitäkin kasvatettiin Jokiklaanissa, yhdessä muiden oppilaiden kanssa, Pilvikynsi. Et voi tietää mitä Tähtiklaani meille varaa elämämme tiellä," Kaarnaturkki sanahti häntä nytkähtäen.
'Ehkäpä heistä tulee joku päivä vaikka Jokiklaanin jaloimmat soturit tai toisesta jopa klaaninpäällikkö tai parantaja,' Kaarnaturkki mietti hellällä äänellä. Hän katsoi taivaansinisillä silmillään suoraan kumppaninsa tummanruskeisiin silmiin. Hänen katseestaan huomasi kaipuun klaaniin, klaaniin, jossa hän oli kasvanut.
"Olisiko meidän syytä käydä näyttämässä pentuja Mutaturkille? Ehkä hän osaisi neuvoa meitä ja kertoa, onko Tähtiklaani näyttänyt meitä koskevia merkkejä. Haluaisin olla varma asiasta," Kaarnaturkki jatkoi lempeällä äänellä, josta kuulsi todellinen kaipuu ja huoli pentujen puolesta.
'Klaanissa olisi ollut helpompaa,' Pilvikynsi mietti ja nyökkäisi. Hän käännähti ympäri ja lähti saalistamaan rakkailleen tuoresaalista.
"Ehkä se on järkevintä," Pilvikynsi mietti ääneen, kun raotti suutaan ja päästi ilman kitalakeensa.
Luku 1.
Juonipaljastus:
Revontulipentu, pentu, joka vanhemmiltaan Kaarnaturkilta ja Pilvikynneltä oli saanut nimen kuin klaanissa, oli vahva ja terve nuori. Vaikka hän ei leikkinytkään paljoa, hänellä oli vahva side siskoonsa, joka oli valkoinen kuin vastasatanut lumi. Heidän silmänsä olivat jo auenneet ja he olivat kahden kuun ikäisiä. Kaarnaturkki ja Pilvikynsi olivat hyvin ylpeitä pienistä pennuistaan, joita he halusivat näyttää Mutaturkille, Jokiklaanin parantajalle.
”Tulkaa, Revontulipentu ja Valkopentu! Menemme nyt Jokiklaanin parantajan luo, olkaahan sitten hyvin kiltisti,” Kaarnaturkki naukui hellästi ja nuolaisi heitä molempia otsalle karhealla kielellään hellästi. Revontulipentu napitti sinisillä silmillään, joissa leikitteli myös sinistä, emoaan.
”Mikli me menemme muka Jokiklaanin palantajan luokle? Onko meillä jotakin vikana, emo? Voilitko kertoa lyyn mikli menemme linne!” Revontulipentu kysäisi hieman epäröivällä äänellä. Kaarnaturkki käänsi katseensa pentuun, jonka turkilla aurinko ja leikittelivät ja saivat turkin näyttämään hieman revontulelta. Tuon takia minä annoin hänelle nimen Revontulipentu, Kaarnaturkki mietti hetken pentunsa nimeä.
”Menemme vain näyttämään teitä, en usko, että olette sairaita,” Pilvikynsi jatkoi kumppaninsa jälkeen, kun vaalea kolli ilmestyi pesän luokse. Revontulipentu loikki isänsä luokse ja nuolaisi tätä jalkaan.
”Milloin menemme? Haluailin nählä Jokiklaanin pentuja! Haluailin leikkiä niilen kanlla!” Revontulipentu naukui innoissaan. Valkopentu vain mulkaisi hiljaa siskoaan, hän ei sanonut mitään.
”Saa nähdä, onko siellä teidän ikäisiänne pentuja. Lisäksi, meidän täytyy varoittaa Jokiklaania ja sen päällikköä Leoparditähteä kaksijaloista. Emme halua niiden tunkeutuvan heidän tai meidän reviirillemme,” Kaarnaturkki vastasi vielä. Hän huiskaisi häntäänsä merkiksi ja kääntyi kohden Jokiklaanin reviiriä. Revontulipentu loikki pienin pennun loikin ympäriinsä vanhempiensa perässä.

Pian he saapuivat Jokiklaanin leirin suuaukolle, ilman mitään normaalista poikkeavaa. Pilvikynsi tunkeutui leirin muurin lävitse ensimmäisenä ja seuraavaksi oli Revontulipennun ja Valkopennun vuoro. Revontulipentu vinkaisi kerran erään piikin, joita vatukkapensaassa oli, saadessa hennon otteen hänen lyhyestä turkistaan, ja sai pienen tummanpunaruskean karvatupon lähtemään irti. Pian leirin suuaukolle päästyään hän huomasi tuijottavansa vihreillä silmillään suurta soturia, jolla oli leopardimaisia täpliä, kuten Kaarnaturkki oli Revontulipennulle ja Valkopennulle kertonut Leoparditähdestä. Revontulipentu henkäisi ihastuksesta ja syvällä sisimmässään lupasi itselleen tulla samanlaiseksi lihaksikkaaksi ja viisaaksi klaaninpäälliköksi, muttei mihin tahansa klaaniin, vaan Jokiklaaniin, jossa hänen vanhempansakin olivat syntyneet. Leoparditähti, nuoren, kaksi kuisen, pennun uusi tuttavuus, jonka nimeä nuori pentu ei tiennyt, nyökkäsi ja viittasi parantajan pesään hännällään. Kaarnaturkki nyökkäsi ja työnsi hellästi pentujaan kuonollaan, jotta nämä menisivät parantajan luokse. Revontulipentu tapitti leiriä tarkkaavaisesti. Pian he olivat parantajan pesällä.
”Hei, Kaarnaturkki, siitä on jo aikaa, kun näimme sinut leirissämme, kenties ainakin 13 kuuta? Mutta, tarkistetaampas heidät,” Mutakynsi sanahti ja alkoi tutkimaan pentuja. Hän meni hetkeksi pesälleen ja naukaisi hätääntyneenä loikkien heidän neljän luokse.
”Sain juuri viestin Tähtiklaanilta!” Mutaturkki naukaisi hieman hätääntyneenä. Kaarnaturkki muotoili huulillaan äänettömän lauseen. ”Koskeeko se pentujani?” Mutakynsi nyökkäisi, Kaarnaturkki tiesi siitä selvemmin vaikka Mutakynsi olisi ulvonut sen koko klaanille.
Luku 2.
Juonipaljastus:
Revontulipentu katsoi hämmillään tuota hätääntynyttä klaanilaista. Hän heilautti vielä hieman lyhyehköä häntäänsä ihmeissään. 'Mitä hän maukuu?' pentu ajatteli hämmentyneenä toisen käyttäytymisestä. 'Menikö hän nyt lekailin?' Revontulipentu kysyi itseltään, saamatta mistään kumminkaan vastausta.
"Hänelle on varattu suuri tulevaisuus, mutten tiedä millainen. Näin revontulen, joka valaisi koko pimenneen metsän. Muuta en nähnyt," Mutakynsi sanahti arvokkaalla ja hieman kysyvällä äänellä. Kaarnaturkki nyökkäsi ja kääntyi häntäänsä tervehdykseksi heilauttaen kohden Leoparditurkkia, joka oli tullut lähelle.
"Oletko varma, että tuo ole enne?" Leoparditurkki kysyi ja katsahti Mutakynteen tarkkaavaisesti. Parantaja nyökkäsi.

Hetken kuluttua Revontulipentu oli siskonsa ja vanhempiensa kanssa kävelemässä pesäänsä, pois Jokiklaanin reviiriltä. Salama välähti ja pian ukkonen jyrisi. Molemmat pennut kitisivät pelosta ja turvautuivat vanhempiinsa.
"Mikä ääni tuo on?" Revontulipentu vikisi Kaarnaturkin ottaessa häntä hellästi niskanahoista kiinni.
"Se on ukkonen, pikkuinen. Se ei voi vahingoittaa teitä, mutta salama voi. Ette saa olla aukeilla paikoilla tai korkean puun alla ukkosella, tai salama voi asua teihin," Pilvikynsi neuvoi pentujaan, jotka katsoivat ihmeissään taivaalle ja todistivat juuri suurta salamaa. Se räsähti puuhun, joka kaatui räsähtäen maahan, melko lähelle pientä perhettä. Revontulipentu rääkäisi säikähdyksestä ja huitoi kaikilla neljällä käpälällään silmät ummessa ilmaa. Pian hän rauhoittui ja asettui. Matkan loppuosa sujui ilman ongelmia.

"Mikä on enne ja Tähtiklaani?" Revontulipentu kysyi pesällä emoltaan Kaarnaturkilta. Tämä katsahti Pilvikynteen, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Oli aika kertoa pikkuisille Tähtiklaanista.
"Tähtiklaani on soturiesi-isiemme klaani, jonne kaikki kuolleet siirtyvät valvomaan metsän tapahtumia. He varoittavat ja antavat enteitä parantajille. Enne on taas tämä sanoma, jonka Tähtiklaani antaa klaanin parantajille, jotta nämä voivat tulkita sen ja mahdollisesti kertoa siitä päällikölleen," Kaarnaturkki vastasi. Tämä ei näyttänyt riittävän kaksikuiselle pienelle pennulle.

"Miltä linä tielät noin paljon Tähtiklaanilta ja enteiltä?!" Revontulipentu huudahti ja hyppäsi lähemmäs. Hän janosi tietää. Kaarnaturkin kasvoilla kävi hämmennys.

"Öh... Kaipa minun täytyy kertoa se, olettehan jo kaksikuisia, kasvavia nuoria..." Kaarnaturkki aloitti ja mietti sanojaan.
Luku 3.
Juonipaljastus:
Revontulipentu katsoi uteliaasti kulmiensa alta emoaan. Toinen mietti sanojaan.
"No, tiedän, koska olen kuulunut Jokiklaaniin. Me molemmat, isänne ja minä, kuuluimme klaaniin. Meidät karkoitettiin klaanista rakkautemme takia. Mutta sen ansiosta te olette nyt siinä", Kaarnaturkki kertoi hellästi pennuilleen. Nämä tuijottivat häntä hämmästynein, pyörein silmin.

"Oikealtitko? Millailta oli olla klaanilla? Kello!!" Revontulipentu jankkasi lisää.
"No, klaanissa on mukavaa olla. Saa tietää olevansa hyödyllinen. Taistelussa vaistot heräävät ja saavat esille sen villikissan, joka meissä kaikissa asuu. Mutta, taistelut eivät aina ole oikeita valintoja. Mutta, klaani tukee jokaista klaanilaista, he luottavat toisiinsa", Kaarnaturkki kertoi hieman kiusaantuneena. Hän katsahti hetken muualle. Revontulipentu nyökkäsi ja kiehnäsi emoaan vasten, nukahtaen siihen paikkaan tuhisevaksi nyytiksi.
Luku 4. Tapahtuu aikahyppy siihen kohtaan, kun Revontulipentu täyttää 4 kuuta.
Juonipaljastus:
Revontulipentu kääntyili auringonnousun aikaan emonsa turkissa. Hän oli jo neljä kuuta vanha suuri pentu, jonka turkki oli keskipitkää. Aamun säteet heijastuivat hänen silmiinsä niin, ettei hän saanut enää unta. Hän hypähti ylös ja oli lyödä päänsä puunrunkoon, joka heidän pesänsä kattona toimi. Kivi rungon vieressä oli sileä ja toimi seinänä, kuten myös puunrunkokin.

'Ei ne helää vaikka kuinka helättäisin', ajatteli Revontulipentu. Hän oli oppinut lausumaan s-kirjaimen, mutta R-kirjain ei vain tullut. Se pitäisi Revontulipennun oppia. Revontulipentu loikki pesän ulkopuolelle. Hän ei kuitenkaan halunnut herättää emoaan, toinen vain kieltäisi. Hän halusi käydä ulkona. Yksin. Hän loikki ulos, kavahtaen tuulen puhaltaessa suoraan naamalle.

'Miksi täällä pitää tuulla näin kovaa?' hän mietti kiivaasti ja yritti saada itseensä vauhtia. Tuuli yritti temmata neljä kuuta vanhaa pentua jaloiltaan maahan. Hän paljasti kyntensä ja yritti avittaa niillä itseänsä pysymään pystyssä. Hän pääsi liikkumaan tuulelta suojeevien puiden luokse. Tuuli rauhoittui ja pennun turkki laskeutui takaisin ihoa vasten. 'Olipas se kyytiä!' hän ajatteli mielessään. Takaa kuului pelottava ääni, joka sai Revontulipennun säikähtämään.

"EMOOOOO!! MIKÄ SE ÄÄNI ON?!?!" pentu kiljui peloissaan. Hän näki sen pelottavan äänen aiheuttajan ja tunnisti sen...
Luku 5.
Juonipaljastus:
Revontulipentu tuijotti kauhuissaan edessään olevaan kiiluvan silmäparin omistajaan. Tuon katse oli villi, siinä oli verenhimoa ja taistelutahtoa sekä raakaa vihaa ja hulluutta. Villin, verenpunaisen katseen omisti suuri koira, jonka hengitys höyrysi tappamisvaistoa ja raakaa hulluutta. Toinen piti kissoja saaliinaan ja Revontulipentu tulisi olemaan koiran mielestä päivällinen. Revontulipentu tapitti pyöreillä pennunsilmillään koiraa suoraan silmiin ja vaistosi olevansa suuressa vaarassa. Hän ei irrottanut katsettaan suurista vihaisista silmistä, joten hän ei tajunnut muuta. Keskittyminen oli kiinnitetty täysin tuohon koiraan.

"Emooo! Apua!" hän kiljui peloissaan.
"Tule auttamaan!" hän sopersi vielä kauhuissaan perään. Hän oli peloissaan ja hänen turkkinsa oli pörröllään, saaden pennun näyttämään kaksi kertaa suuremmalta kuin oli. Se ei kuitenkaan pelottanut koiraa, joka tuijotti tuota paljastaen valkeat terävät hampaansa irveeseen, joka kieli siitä, että koira tahtoi tappaa kissan. Revontulipennun päässä jyskytti ajatus: 'Emon on tultava pian! Muuten kuolen tuon koilan takia!' Hän ei ajatellut muuta ja kauhu sykki jokaisessa sydämenlyönnissä. Hetkeen hän ei kuullut muuta kuin koiran vihamielistä murinaa. Koira oli pian kiinnittänyt katseensa jonnekin. Revontulipentu ei uskaltanut liikkua. Pian hänen takaansa kuului kahden kissan raivokasta sähinää. Hän ei tuntenut toista, mutta tiesi sisimmässään, että hänen emonsa oli toinen kissoista.

Vieläkään uskaltamatta kääntyä pieni, nelikuinen pentu uhosi itsekin sähisten. Koira vaikutti suurelta, mutta kun turvana oli emo, se ei tuntunut enään niin pelottavalta.
"Liiku, Revontulipentu! Kiven päälle!" Kaarnaturkki käski ja Revontulipentu tottesi mukisematta. Hän näki toisen kissan olevan suuri, lihaksikas kolli. Revontulipentu kyyristyi kiven päällä niin, että näytti pienemmältä ja antoi turkkinsa laskeutua. Pian hän näki, kuinka kaksi kissaa häätivät koiran pois.

"Tuosta koirasta ei enään pitäisi olla haittaa, mutta voitte hakea minut, jos siitä koituu ongelmia. Onneksi ehdimme paikalle, se olisi voinut hyökätä milloin tahansa. Olen Jäkälä, olen emosi hyvä ystävä. Olemme perhetuttuja, hän ja isäsi asuivat luonani siihen saakka, kunnes löysivät sopivan kolon", Jäkälä esittäytyi. Revontulipentu nyökkäsi ja nousi seisomaan.
"Olen Levontulipentu, olen Kaalnatulkin ja Valjokynnen tytäl. Hauska tavata sinut, Jäkälä. Kiitos avustasi koilaa vastaan", Revontulipentu esittäytyi hieman lässyttävällä äänellä. Häntä ärsytti R-vikaisuus.
"Anteeksi kovasti, en osaa sanoa R-kiljainta. IIIK! Osasin vihdoin sen R-kirjaimen! Jippii!" hän pahoitteli, mutta sen jälkeen suorastaan hyppi kiven päällä innosta. Pian hänen tassunsa ota lipesi ja hän tipahti kiveltä. Ennen maahan osumista hänet ehti ottamaan kiinni Jäkälä.

"Rauhassa, pikkuinen. Ei kannata heti tapattaa itseään", hän naurahti ja laski pennun alas. Hän kääntyi ympäri Kaarnaturkin suuntaan.
"Minun on syytä lähteä jo kololleni, alkaa tulla myöhä ja minun täytyy saalistaa sitä ennen. Hyvästi, Kaarnaturkki ja Revontulipentu!" hän sanahti ja poistui aukiolta. Revontulipentu tassutteli äitinsä luokse.

"Emo, mennään jo kotiin. On nälkä!" hän sanahti ja Kaarnaturkki nyökkäsi. Pian hän sai kyydin emoltaan tämän kantaessa häntä.

Taisi tulla pitkä? Lisää on tulossa jossain vaiheessa.


Viimeinen muokkaaja, Sopuli pvm Ke Joulu 05, 2012 11:23 am, muokattu 10 kertaa

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Runningvegetableoil lähetetty Ke Elo 15, 2012 9:48 am

Taasen tämmöistä perinteistä oikeaan soturimaailmaan sijoittuvaa ficcailua. Uskon, että saat tästä ihan mehevän tarinan aikaan, vaikka se onkin vähän haastavaa, kun näitä samantyylisiä on niin paljon. Kirjoitustesi tason tunnen kuitenkin eri mainioksi, joten odotan mielenkiinnolla jatkoa. Esinäytös nyt oli vielä vain tuommoinen pintaraapaisu. Se ainoastaan herätti nälkäni. Ihan kiva, kun fictiäilijät alkavat pikku hiljaa aktivoitua tällä sivustolla. Vanhassa käyttäjäsukupolvessa heitä ei juuri ollutkaan, ainakaan kovin aikaansaavia. Huomaa, että uusilla käyttäjillä piisaa enemmän luovuutta tällä saralla. Hienoa hienoa.

Olisi kornia toivottaa onnea, ja luotan muutenkin ilman mitään toivotuksiakin kirjoitustesi tasoon. Odotan innolla lisää Revontulimyrskyn seikkailuja.

Runningvegetableoil
Klaaninvanhus
Klaaninvanhus

Nainen Viestien lukumäärä : 553
Join date : 13.04.2012
Paikkakunta : Cafe µµ

Näytä käyttäjän tiedot http://www.morokolli.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Sopuli lähetetty To Elo 16, 2012 10:38 am

Kiitoksia, nyt en vielä kirjoita uutta lukua, joudutte jännityksessä odottelemaan, pitäisi tulla sunnuntaina tai sen jälkeen, sillä kaveri tulee yöks huomenna ja yms. muuta mukavaa...

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Uusi luku!

Viesti  Sopuli lähetetty La Elo 18, 2012 8:34 am

Ja uusi luku ilmestynyt!

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Sopuli lähetetty La Elo 25, 2012 10:09 am

Uusi luku... 2.

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Pilkkuturkki lähetetty Ma Syys 24, 2012 4:01 am

Tulihan sieltä uusi luku! Tosin vähän lyhyempiä, mutta mielummin lyhyitä nopeassa tahdissa, kuin pitkiä hitaassa tahdissa! jatkoa jatkoa ;-)

Pilkkuturkki
Soturi
Soturi

Nainen Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 16
Paikkakunta : Kouvola

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Sopuli lähetetty Ma Syys 24, 2012 5:31 am

x) Tänään taitaa tulla uusi luku, kun on inspis päällä. ^^

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Luku 6.

Viesti  Sopuli lähetetty To Marras 29, 2012 12:34 pm

//Sori kesto, mutta en ole jaksanut tehdä tätä, kun kukaan ei kumminkaan tätä lue.

Tässä kohtaa tapahtuu uusi aikahyppy siihen aikaan, jolloin Revontulipentu täytti kuusi kuuta.

Luku 6.
Juonipaljastus:
Revontulipentu oli innoissaan, hän saisi tänään käydä metsässä, siskonsa Valkopennun, emonsa Kaarnaturkin sekä Pilvikynnen, hänen isänsä kanssa. Kaarnaturkki oli kertonut, että he opettelisivat metsästämään ja taistelemaan edes auttavasti, jotta he voisivat selvitä hengissä tässä elämässä. Revontulipentu loikkaili innoissaan pesässä, joka oli käynyt jo hieman ahtaaksi neljälle kissalle, joista kaksi oli yli-innokaita pentuja, jotka halusivat oppia ja kuulla kaiken.
"No, tulkaa. Menemme nyt metsään, joten seuratkaa tarkasti minua", Kaarnaturkki neuvoi lempeästi. Kaksi pentua asettuivat kiltisti hänen molemmille puolille, hännät innostuksesta pystyssä kohti taivasta.
"Mennään jo!" malttamaton Revontulipentu kiljahti. Hän sai osakseen siskonsa Valkopennun paheksuvan mulkaisun.
"Et sinä pääse mihinkään, kun noin kiljut, Revontulipentu!" hän kiljaisi vastauksen.
"Mutta sinäkin kiljuit, Valkopentu! Sinäkään et sitten saa tulla mukaan, jos en minäkään!" Revontulipentu vastasi. Hän otti pari pientä loikkaa siskoaan kohden emonsa edessä.

"Nyt loppui kinastelu! Jos ette oli hiljaa ja kunnolla, niin kumpikaan ei lähde, kuten emme mekään", Kaarnaturkki murahti ja asetti tassunsa kahden pennun välille. Revontulipentu pakitti pari askelta.
"Mutta kun tuo aloitti tuon kinastelun!" Revontulipentu huudahti. Valkopentu sähähti närkästyneenä.
"Itse aloit kiljumaan ja valittamaan!" Valkopentu puolustautui, hän ei tahtonut saada syitä niskoilleen ties monennen kerran. Pilvikynsi puuttui peliin ja tarttui ensin Revontulipentua ja sen jälkeen Valkopentua niskavilloista ja ravisti heitä molempia kerran.

"Emo! Isi kiusaa!" Valkopentu kiljui. Revontulipentu piteli toisella tassullaan niskavilloistaan kiinni ja painautui tiukasti maahan kiinni. Hän piti silmiään pelosta kiinni, sillä hän ei uskaltanut katsoa.
"Itse sen aiheutit!" Revontulipentu mourusi hetken kuluttua. Kipu oli hälvennyt, vaikkei sitä ollutkaan paljoa, vain Revontulipennun luomaa mielikuvakipua, joka ei ollut todellista.
"Lopettakaa jo!" Pilvikynsi murisi ja sähähti kerran. Se sai pennut asettumaan.

Pentujen ollessa hiljaa ja kunnolla, he aloittivat pienen tutkimusretkensä metsässä. He opettelivat kaikennäköistä tarpeellista, niin metsästämisen, saalistamisen kuin jäljetyksenkin jalon taidot. Revontulipentu oli innoissaan, hän alkoi rakastaa oppeja, joita hänen vanhempansa heille opettivat.

Mutta aivan yllättäen suuri räsähdys hiljensi muut metsän äänet. Valkopentu ja Revontulipentu painautuivat tiukasti emonsa Varjoturkin kylkiin, he olivat suunnattoman pelokkaita. Varjoturkki tiesi mille ääni kuului, hän saattoi pelastaa vain toisen pennuista, viedä sen ensiksi Jokiklaanin leiriin. Niinpä hän nappasi Revontulipennun niskanahoista kiinni ja alkoi juosta henkensä kohti Jokiklaanin reviiriä, hän pääsi aukealle, jossa hän osasi suunnistaa taitavasti. Klaanin leiri lähestyi huimaavaa vauhtia, Revontulipentu huomasi, että leirin ja heidän välissään oli puro, joen sivuhaara. Revontulipentu tiesi, ettei Varjoturkki välttämättä selviytyisi loikasta, sillä hänen emonsa oli juossut hyvin pitkän matkan. Hän tiesi kuitenkin emonsa yrittävän loikata sitä, se saattaisi kyllä olla hänen ja emon viimeinen yhteinen teko. Nuori pentu huomasi puron toisella puolen kissan. Se oli jokiklaanilainen Usvajalka, klaanin varapäällikkö, joka oli juuri valmistautumassa loikkaan puron yli, mutta huomasi lähestyvät kissat. Hän näytti aikovan auttaa heitä.

Varjoturkki loikkasi jo ennen puroa. Hän venytti askeleitaan ennen loikkaa ja liiti puron ylitse. Hän laskeutui sulavasti maahan ja laski Revontulipennun maahan. Hän ei ehtinyt selittää tilannetta, kun hän säntäsi kohti puroa, loikaten sen ja juosten kohti tulopaikkaansa, hän yrittäisi pelastaa vielä Valkopennun ja Pilvikynnen, ellei se olisi liian myöhäistä. Hän ainakin aikoi käydä paikalla, hän ei voisi elää enää hetkiäkään niin, että hänen omatuntonsa kolkutti menneisyyden virheistä.

"Leoparditähti!" Usvajalka huudahti leirissä, jonne hän oli kantanut Revontulipennun. Kuusikuinen pentu toivoi mielessään hartaasti, että hänen perheensä selviäisi, vaikka hän ei tiennytkään mikä se vaara oli. Leoparditähti loikki heidän luokseen uteliaana.
"Usvajalka, kerro miksi Revontulipentu tuotiin leiriimme, onko jokin vialla?" Leoparditähti kysyi. Vaikka Varjoturkki ei ollutkaan selittänyt, tiesi Usvajalka mikä oli hätänä.

Toivottavasti piditte. Very Happy

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Luku 7.

Viesti  Sopuli lähetetty Ti Joulu 04, 2012 10:53 am

//Haluatteko lukea enään Kaukaista hämyä? Kommentteihin vastaukset, sillä harkitsen fanficin lopettamista, sillä kukaan ei kommentoi, näytä lukevan tai edes kiinnittävän huomiota tähän. :'(

Luku 7.
Juonipaljastus:
Revontulipentu katsoi ensin vuoronperään Usvajalkaa ja Leoparditähteä. Hän ei edes tiennyt mitä oli tapahtunut, vain sen, että joku oli saanut hänen emonsa viemään hänen Jokiklaaniin. Hiljaisuus oli hetken aikaa painostava. Leoparditähden hännänpää nytkähteli. Päällikkö odotti. Revontulipentu paineli itsekin kynsiään maahan, hänkin halusi tietää. Usvajalka huokaisi.

"Kaksijalka. Kaksijalka. Mutta ennenkuin selostan sen, mitä epäilen, luulen, että olisi nyt tärkeintä viedä Revontulipentu jonnekin, missä hän ei voi kuulla keskusteluamme. En halua hänen traumatisoituvan liikaa", Usvajalka kertoi surullisella äänellä. Revontulipentu kuuli rapinaa leirin tunnelin suulta. Hän haistoi vieraan ilveksen.

Pian leirin tunnelista kurkisti hänelle tuttu kissa pilkisti kasvien seasta. Leoparditähti käänsi katseensa häneen ja sähähti. Kissa tuli kokonaan kasvien lomasta, häntä alistuvasti koipien välissä. Leoparditähti lopetti sähimisen. Revontulipentu tunnisti kissan Jäkäläksi ja loikki toisen luokse. Jäkälä näytti surulliseltä ja haistettuaan ilmaa, Revontulipentu ymmärsi miksi. Jäkälä haisi aivan kuolleelle, hänen vanhempansa ja siskonsa hajut tulvivat hänestä. Hän tajusi mistä haju tuli. Hän parahti ja upotti kyntensä syvälle maahan ja kynsi sitä silkasta raivosta, surusta. Kummastakin.

"Eeeiii!" hän huudahti ja tunsi olonsa heikoksi. Hän horjui Usvajalan luokse ja lysähti toisen jalkoihin. Usvajalka nuolaisi häntä pari-kolme kertaa.
"Olen pahoillani, epäilen, että he ovat kuolleet, sillä näin kolme hyvin silvottua ruumista. Kaksijalka oli silponut heidät. En voinut tehdä mitään", Jäkälä kertoi suruissaan ja otti askeleita Revontulipentua kohti. Hän katsoi Leoparditähteen.

"Entä Revontulipentu? Mitä hänelle tapahtuu?" Jäkälä kysyi huolestuneena. Revontulipentu keräsi voimansa ja katsoi Leoparditähteen. Päällikkö näytti miettivän.
"Hän jää klaaniimme oppilaaksi. Oppilaita ei voi koskaan olla liikaa klaanissamme", Leoparditähti kertoi viimein. Revontulipennun ilme kirkastui. Hänen ei tarvitsisi jäädä yksin metsään! Hän loikki Leoparditähden luo parilla loikalla.
"Kiitos, kiitos, kiitos!" pentu kiitti innoissaan uutta päällikköään. Pilkullinen naaras katsoi häntä iloisesti.
"Eipä kestä. Tule, esittelen sinulle hieman klaanimme paikkoja. Nimitämme sinut illemmalla", Leoparditähti kertoi ja vei tulevan oppilaan katsomaan paikkoja.

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Pilkkuturkki lähetetty Ke Joulu 05, 2012 9:26 am

Älähän hulluja puhu z Eihän kaikki tietenkään kommentoi, kun laiskoja ovat, tai sitten ei, mutta silti.

Pilkkuturkki
Soturi
Soturi

Nainen Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 16
Paikkakunta : Kouvola

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Wedge lähetetty Ke Joulu 05, 2012 10:11 am

No voin sitten kommentoida kun sitä nyt niin pyydetään. Pilkkis vasta osuikin asian ytimeen, nimittäin en ole kommentoinut kun laiska olen, tai sitten en, mutta silti. Nimittäin olen ollut niin laiska, etten vielä ole tätä lukenut. Kun en nyt sano ettäkö kiireitä olisi ollut, mutta en nyt vain oikein ole saanut aloitettua, kun heti aluksikin muistaakseni tuli monta lukua, ja sitten en viitsinyt aloittaa.
Mutta kyllä joskus aion aloittaa, ja lukea nämä kaikki, joten älä vain lopeta, ettei jää kesken. Ja olen kyllä kiinnittänyt huomiotani, en vain tarpeeksi.'
Mutta Pilkkis sanoikin kaiken tarpeellisen, älähän hulluja puhu!

Wedge
Klaaninvanhus
Klaaninvanhus

Nainen Viestien lukumäärä : 564
Join date : 10.04.2012
Ikä : 84
Paikkakunta : Coruscant

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Sopuli lähetetty Ke Joulu 05, 2012 10:20 am

Kiitoksia kommenteista, ne ovat toivottuja, kun muiden ficcejä katsoin, niin niissä oli kommentteja + lukukertoja enemmän, vaikka olisi omaanikin tuoreempia. :/ Joten, päätän, että...

Juonipaljastus:
JATKAN tämän kirjoittamista. Very Happy Kateus, kun iski. Very Happy

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Runningvegetableoil lähetetty Ke Joulu 05, 2012 10:27 am

Juu, minäkään en vain ole päässyt alkuun tämän lukemisessa. Minä voisin ehkä vedota kiireisiin, tai ainakin siihen, että on vaan niin turskatisti kaikkea muutakin mielekästä tekemistä. Kun en omaakaan fictiääni saa kirjoitettua, niin enpä kai muidenkaan omia luettua. Olen kiireinen persoona, mutta kyllä voit olla varma, että kun pääsen alkuun, niin tulen tämänkin lukemaan niin, että kyllä kirjoittamisen totaalinen lopettaminen olisi hätäilty päätös.

Sitten niin, ettei tämä nyt pelkäksi vanhan toisteluksi menisi niin esitänkin oikein visaisen kysymyyn. Nimittäin, miksi tuo äänestys on jo loppunut? Tai siis että, varsinkin tämmöisellä pienellä foorumilla on ihan järkevää, että ne olisivat ikuisia, tai kun minäkin huomasin tuon ensikerran, kun se oli jo ohitse. Vai onko vain niin, että olet jo päättänyt mitä tarina tulee sisältämään, etkä tarvitse enää lukijatoiveita?

Runningvegetableoil
Klaaninvanhus
Klaaninvanhus

Nainen Viestien lukumäärä : 553
Join date : 13.04.2012
Paikkakunta : Cafe µµ

Näytä käyttäjän tiedot http://www.morokolli.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Sopuli lähetetty Ke Joulu 05, 2012 11:20 am

Kiitti. Very Happy

Tuota äänestyshommelia en tajua, se ei minulle kerro, että se olisi päättänyt. Yritänpäs fiksata sitä hieman. Very Happy

//Edit, en onnistunut. :O

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Pilkkuturkki lähetetty Ke Joulu 05, 2012 11:28 am

Tiedän kuinka vaikeaa ficin tekeminen on, joten sietäisi sinun olla ylpeä. Katso nyt minunkin tarinaa; kuinkakohan moni sitäkin lukee.olen itse ylpeä siitä että RVO luki (ainakin alun) ficistäni. Smile))))))))))))))))))

Pilkkuturkki
Soturi
Soturi

Nainen Viestien lukumäärä : 102
Join date : 05.05.2012
Ikä : 16
Paikkakunta : Kouvola

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Runningvegetableoil lähetetty Ke Joulu 05, 2012 11:52 am

Sopuli kirjoitti:
//Edit, en onnistunut. :O

Sen pitäisi onnistua sillä lailla, että ¨kun siinä on se kohta "Äänestys on voimassa __ päivää.", niin jätät vain sen kohdan tyhjäksi, niin sitten siitä pitäisi tulla ikuinen äänestys.

Pilkkuturkki kirjoitti:olen itse ylpeä siitä että RVO luki (ainakin alun) ficistäni.

Ja enköhän sitä jatkakin velvollisuuksien niin salliessa. Huomennakin menee kokonainen ylimääräinen vapaapäivä johonkin sukujuhlahumputteluihin, mikä nyt ei toisaalta vältsist niin typerää ole, mutta verottaa julmasti esim hyvää fictiänlukuaikaa, yhy.

Runningvegetableoil
Klaaninvanhus
Klaaninvanhus

Nainen Viestien lukumäärä : 553
Join date : 13.04.2012
Paikkakunta : Cafe µµ

Näytä käyttäjän tiedot http://www.morokolli.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Sopuli lähetetty Ke Joulu 05, 2012 11:57 am

Noh, en löydä edes sitä kohtaa, mistä sitä äänestystä saa pois. :O

I can't even delete it!

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Wedge lähetetty Ke Joulu 05, 2012 12:07 pm

Mitä tuohon äänestyyhyn, niin minä ihmettelin, että olenko muka vastannut siihen, kun en äänestämäänkään pysty, mutta niin se taitaa sitten kai ollekin, että se aika on juossut umpeen. Mutta mitä sitten tuohon äänestyyn muokkaamiseen, niin ajattelin tehdä tähän semmoiset kohta kohdalta neuvot, mutta sitten menikin sormi suuhun, kun huomasin, etten voi muokata omia äänestyitäni. Kyllä olen niitä ennen muokannut, ja se on toiminut ja mielestäni yritin tehdä juur' niin kuin ennekin olen sitä saanut vaihtumaan, ehkä Aami on tehnyt tepposiaan, mokoma. Aami pitäisi saada aisoihin. Joten en kyllä osaa auttaa kun en itsekään siihen kykene.
Mäkään en edes pysty poistamaan sitä voieeei.

Wedge
Klaaninvanhus
Klaaninvanhus

Nainen Viestien lukumäärä : 564
Join date : 10.04.2012
Ikä : 84
Paikkakunta : Coruscant

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Luku 8.

Viesti  Sopuli lähetetty Ke Joulu 05, 2012 3:11 pm

Niih. Muttah, kirjoitampas samalla tuon luku 8. Very Happy Ja luvussa käytän lähinnä omasta päästä revittyjä sanoja, kun en muista lainkaan niitä kirjojen sanoja esim. oppilaaksi nimittämisessä. Very Happy

Luku 8.
Juonipaljastus:
"Jokainen, joka itse kiinni saa saaliinsa, tulkoot Suurkivelle klaanikokoukseen", Leoparditähden käsky kajahti klaanin leirissä. Revontulipentu loikki yksin aukiolle, Suurkiven juurelle. Hän ei tiennyt lainkaan mitä oli tulevan, miten hänen pitäisi käyttäytyä.

"Kuten tiedätte, joukossamme on eräs, joka on liittynyt klaaniimme ja valmis oppimaan Tähtiklaanin jalot lait ja tavat. Revontulipentu, tulisitko tänne?" Leoparditähti aloitti ja viittasi pitkällä, täplikkäällä hännällään Revontulipentuun. Pentu loikkasi ylös ja kipitti päällikkönsä viereen.
"Lupaatko sinä, Revontulipentu, opetella soturilain, klaanimme tavat ja Tähtiklaanin kunnioituksen sekä mestarisi opettaman, kunnes on aikasi siirtyä sotureiden joukkoon?" Leoparditähti kysyi pennula, joka katsoi päällikköään silmiin.
"Lupaan", Revontulipentu lupasi vakavalla, hieman jännittyneellä ja innokkaalla äänellä. Leoparditähti nyökkäsi hieman.

"Siinä tapauksessa tunnettakoon sinut nimellä Revontulitassu, kunnes sinut nimitetään soturiksi. Mestarinasi toimii Usvajalka, joka siirtää sinulle kaiken tarvittavan", Leoparditähti kertoi ja klaani puhkesi riemuun. Usvajalka nousi seisomaan ja käveli heidän luokseen. Revontulitassu kurkotti kaulaansa koskettaakseen kuonollaan Usvajalan kuonoa. Klaani alkoi huutaa Revontulitassun uutta nimeä ja piiritti tuoreen jokiklaanilaisen oppilaan ja alkoi onnitellä häntä. Revontulitassu katsoi iloisena ja hämillään uuden klaaninsa riemua, hän hymyili ja kiitti kaikkia onnittelijoita. Revontulitassu suuntasi uuden mestarinsa Usvajalan luokse.

"Usvajalka! Mitä teemme ensimmäisenä?" Revontulitassu kysyi mestariltaan. Usvajalka heilautti häntäänsä iloisesti.
"Käymme vasta huomenna reviirit lävitse ja harjoittelemme hieman. Haeppas klaaninvanhimmille ja kuningattarille tuoresaalista ja sitten hae itsellesi ja mene nukkumaan", Usvajalka neuvoi Revontulitassua, joka säntäsi tuoresaaliskasalle ja valikoi sieltä kolme jänistä. Hän vei ne nopeasti kahdelle klaaninvanhemmalle sekä yhdelle kuningattarelle ja säntäsi sitten hakemaan itselleen hiirtä, jonka hän hotki nopeasti ja painui nukkumaan oppilaiden pesälle. Hän nukahti innostuneena ja ajatellen huomista.

Joo, lyhyt. :/

Sopuli
Oppilas
Oppilas

Viestien lukumäärä : 93
Join date : 28.04.2012

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Varjomieli lähetetty Ke Kesä 05, 2013 2:02 pm

Löysin vasta tämän ficcin ja olen nauttinut suunnattomasti. Kirjoissa ei oikein ole näkynyt pentujen näkökulmasta maailmaa joten pidän tarinan aloitusta ja etenemistä hyvin piristävänä. On myös mukava nähdä Leoparditähti klaaninsa parissa. Klaani tapaamisissa hänet näkee vain sellaisena "Olen tälläinen kovapäinen ja tylsä Tiikeritähden nukke" tyyppinä. On mukava nähdä välillä, hänen mukavaa ja reilua päällikkö puoltaan.
Odotan kovasti, että seuraava luku tulisi.

Varjomieli
Oppilas
Oppilas

Nainen Viestien lukumäärä : 75
Join date : 08.02.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kaukaista hämyä

Viesti  Sponsored content Tänään kello 4:26 pm


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa