Kokoontuminen //Vapaa

//Tervetuloa! Aihe on kokoontuminen ja paikka on Nelipuu. Hahmoni on Revontulitähti, tummanpunaruskea naaras, jolla vihreät silmät.

*Revontulitähti oli johtanut Jokiklaanin, oman klaaninsa Nelipuulle. Hän odotti oikeaa hetkeä ruohikon seassa ja heilautti häntäänsä merkiksi. Oli aika kulkea kokoontumiseen. Kissat hänen takanaan valmistautuivat juoksuun, kuten myös tumman punaruskea päällikkö itsekin. Lihakset jännitettyään hän heilautti uudestaan häntäänsä ja kokoontumispartio nelisti Nelipuun alle. Jokiklaanin päällikkö tassutteli häntä korkealla kohden Puhujankiveä, paikkaa josta klaaninpäälliköt ilmoittivat asioitaan. Muita päälliköitä ei ollut vielä tullut, hän istuutui käärien häntänsä etutassujensa ympärille. Hän käänsi katseensa taivaaseen ja huomasi taivaan olevan selkeä. Täysikuu lipui taivaalla, ympärillään tähtien tuike. Heidän soturiesi-isänsä katselivat ylpeinä heitä.*

//No ropsaillaan nyt sitten Valkeaa kylmää odotellessa. Tässä on varmaan kirjan klaanit, kun on Nelipuukin. Kissani on varjoklaanilainen Inkiväärijalka.//

Inkiväärijalka odotteli kärsimättömänä klaaninsa kera Nelipuulla. Hän kynsi maata, ja ravisutteli jalkojaan, jotka muuten olivat harmaat. Inkiväärijalan emo nääs oli ollut värisokea, ja nimetessään pentuaan värin mukaan, kuten pennut tuli nimetä, oli sitten nimi mennyt vähän pieleen pennun oikeasta väristä. Ei se Inkiväärijalkaa haitannut. Hän piti nimestään. Hän oli myös ylpeä varjoklaanilainen, ja juuri tällä hetkellä hän mielensä perukoilla dissasi muita klaaneja kun myöhästelivät kokoontumisista. Johan tässä olisi kohta koko kokoontumisaika kulutettu loppuun, eikä muita klaaneja näkynyt. "VarjoKlaani on kyllä ainoa oikea ylhäisön klaani.", totesi Inkiväärijalka vieressään istuvalle toverilleen, joka nyökkäsi vastaukseksi. Sitten he alkoivat kilpaa sähisemään herjoja muita klaaneja kohtaan. Mokomat mullikuhnurit!

Sitten saapui paikalle JokiKlaani Revontulitähden johdolla. "Katso nyt noitakin pöyhkeilijöitä. JokiKlaani on vain lauma surkeita ja änkyttäviä kalaa syöviä hippejä.", tuhahti Inkiväärijalka paheksuen. Muut klaanit antoivat vieläkin odottaa itseään.

//Juu normiklaaneilla. En tiedä keitä tulee mukaan, niin en osaa vastatakkaan...

// Ooh ooh jotain uutta täällä. Metsätähti Tuuliklaanista, olen aina halunnutkin olla päällikkö. No en oikeasti//

Tuuliklaanin uljas ja korskea päällikkö Metsätähti tiesi olevansa klaaninsa kera auttamattomasti myöhässä kokoontumisesta.
(Noh, aina kaikkien pitää vitkastella. Mutta se on niin kuin joku viisas kissa joskus sanoikin: "kiiruhda hitaasti". Mutta ei se minun vikani ole jos soturini alkaa kouristelemaan kesken vaelluksen, no heikkoja on autettava), Metsätähti ajatteli kärttyissään.
Muutamat soturit olivat lähteneet viemään loukkaantunutta soturia parantajalle takaisin leiriin. Yleisessä hämmingissä oli kuitenkin kulunut niin kauan aikaa, että Tuuliklaani saapui Nelipuulle yön ehdittyä jo pitkälle.

Muut klaanit naputtelivatkin jo kynsiään maahan ja olivat vihaisen ja kärtyisen näköisiä. Metsätähti hyppäsi muitten päälliköiden joukkoon. Kokousta ei oltu vielä aloitettu, kolmella klaanilla kun ei uskallettu aloittaa. Metsätähti alkoi heti selittelemään poissaoloaan, ja kertoi vastoinkäymisistään. Kokous sai vihdoin alkaa.

//No ropetetaan pois. saan kai olla Myrskyklaanin päällikkö, Pilkkutähti???//

Myrskyklaani saapui paikalle vähän nolona. Varapäällikkö oli saanut juuri ennen lähtöä yskäkohtauksen. Parantaja oli saanut selville että Varapäällikön tassussa ollut syvä haava oli repeytynyt auki ja tulehtunut erittäin pahasti. Tämä ei ollut jääräpäisenä näyttänyt haavaansa, vaan ajatteli että kyllä se siitä. Nyt siis varapäällikkö oli haavakuumeen kourissa, ja parantaja joutui jäämään leiriin hoitamaan sairasta varapäällikköä. Myrskyklaanin kissat eivät saapuneet kokoontumiseen ylpeinä, vaan hännät alhaalla, noloina ja ilman varapäällikköä ja parantajaa. Jos oli vielä pari myrskyklaanin kissaa, joiden hännät olivat pystyssä ne laskeutuivat heti kun he näkivät muiden kissojen leimuavat katseet. Ainut, joka oli ylpeä, oli Pilkkutähti. Tämä yritti valaa rohkeutta ja näyttää esimerkkiä sotureilleen. Pilkkutähti hyppäsi puhujankiven päälle muiden päälliköiden katseiden alla. Varjoklaanin päällikkö tuijotti häntä vihaisena, Tuuliklaanin päällikkö lähinnä uteliaana. Jokiklaanin päällikön ilmettä oli mahdoton tulkita, mutta hänkään ei näyttänyt järin iloiselta. Mutta Pilkkutähti istahti muiden päälliköiden rinnalle ylpeänä, ja jokiklaanin päälliklö päästi pitkän ulvaisun. Kokous oli alkanut.

//Juu, saa olla mikä tahansa soturi yms. EN vain tiedä, monta tähän tulee, mutta jos huomiseen mennessä ei ole tullut enää, niin aloitamme, sopiiko?

//No aloitetaan vaan, kun nyt sille päälle satuttiin. Ei kai tänne ole kiellettyä liittyä myöhemminkään mukaan, onhan tässä jo ns aloitettu.//

Inkiväärijalka joka oli vihainen odoteltuaan niin kauan, ja joka muutenkin oli varjoklaanimaisen koppava, kailotti heti kaikkien päälliköiden saavuttua paikalle: "VarjoKlaanin pitää saada aloittaa!" Hän katsahti kysyvästi VarjoKlaanin päällikköä Kivitähteä, joka puisteli päätän. Johan se nyt oli pöyristyttävää, että joku soturinnulikka avasi kokoontumiset tällä lailla. Kivitähti yskähti vaivautuneena ilmeisestikin tarkoituksenaan aloittaa, kun nyt tähän pisteeseen oli tultu.

//Juu aloitetaan vaan, saahan tähän liittyä.

*Revontulitähti oli loikannut Puhujankivelle ja odotteli muiden tulemista, kun nämä olivat saapuneet. Hän huomasi Varjoklaanin kissan huutavan jotain ja hän mulkaisi tätä. 'Ihmeellisiä hiirenpapania!' tämä päällikkö huokaisi mielessään. Hän katsahti muihin päälliköihin, joskos nuo hyppäisivät kivelle ja jos nämä olivat jo siinä, hän kysyisi jokos aloitettaisiin. Jos lupa tulisi, hän ulvaisisi kohden taivasta merkiksi kokoontumisen alulle.*

Pilkkutähti nyökkäsi Revontulitähdelle merkin aloittaa kokoontuminen. HOPI HOPI, hän hoputti mielessään. kokoontuminen tulisi jo aloittaa, muuten sitä ei kerettäisi pitää ollenkaan. Muutkin päälliköt (anteeksi pikku autohittaus) tuijottivat. Revontulitähteä odottaen.

"Että mä vihaan niitä!" maukui Inkiväärijalka eräälle soturitoverilleen viitaten muihin klaaneihin. Hän oli koko kokoontumisen alun odottelun ajan tavalliseen tapaansa dissannut muita klaaneja, ja sitä kuinka kokoontumiset olivat vähän turhia. Hänen äänensä koveni kovenemistaan, ja kun kokous viimein julistettiin alkaneeksi, hän istahti maahan tuijottaen silmät sirillään Revontulitähteä, jonka selvästi odotettiin aloittavan. "Mitähän uuvuttavaa JokiKlaaniroskaa tuo oikein meille meinaa syöttää?" pohdiskeli Inkiväärijalka ääneen häveksyntää äänessään.

//Koska tämä jäätää, niin roolin nyt.
*Revontulitähti katsahti alas. Hän huomasi häntä tuijottavat silmäparit ja näki toisten hyväksymisen. Ulvaistuaan merkiksi kokoontumisen alusta hän veti henkeä rauhallisesti.* Tervetuloa kokoontumiseen, klaanilaiset. Saanen aloittaa ensin? *Revontulitähti sanahti. Ilman vastausta, vaikka olisi tullutkin vastaus, hän jatkoi:* Olemme saaneet Jokiklaaniin uusia oppilaita ja yhden soturin. Kuuraturkki, olkoon soturintiesi yhtä pitkä kuin matkamme Hopeahännälle. Toivotan sinulle onnea elämässäsi. Jokiklaanilla menee hyvin. Kaksijaloista ei ole ollut vaivaa ja kalat ovat nyt runsaimmillaan. Toivottavasti teilläkin menee hyvin. *Revontulitähti kertoi klaaninsa nykytilanteesta. Klaanilla meni todellakin hyvin.*

Revontulitähti astui taaksepäin, ja antoi vuoron muille. Mutta varjo- ja tuuliklaanin päälliköt eivät vielä tahtoneet puhua, joten Pilkkutähti astui eteen.
"Minun on ilmoitettava, että yksi klaaninvanhimpamme, kirjohäntä menehtyi." kissojen joukosta kuului hämmentynyttä sorinaa. Kaikki tuntuivat tahtovan tietää, mitä oli käynyt.
"Aiemmin sinä päivänä, Lehväpilvi oli synnyttänyt toisen pentueensa. Lähellä liikkunut kettu oli haistanut veren, ja tunkeutunut leiriin. Harmaaraita, Ratamohäntä ja Valkotassu olivat partiossa, Tihluviiksi, Saarniturkki, Okakynsi ja Saniaisturkki olivat metsästämässä, ja Hiekkamyrsky oli kouluttamassa oppilastaan Havutassua. leirissä ei ollut käytännössä ketään, joten klaaninvanhimmat joutuivat taistelemaan. Kirjohäntä uhrasi siis henkensä vastasyntyneiden pentujen takia." Pilkkutähti vaikeni, ja väkijoukosta kantautui surullisia naukaisuja, kunnioittavaa supinaa ja yöpeää ja myötätuntoista kehräystä.
" Mutta lehväpilvi sai huikeat kuusi pentua; Lehtipennun, Mäkipennun, Taivaspennun, Viherpennun, Tuiskupennun ja Vuokkopennun." Pilkkutähti jatkoi. Joku toivotti viedä Lehväpilvelle onnitelut.
" Vielä lisäksi, että kettu jonka häädimme, pakeni kaksijalkalan suuntaan, emmekä ole haistaneet sitä sen jälkeen." Kissat rentoutuivat silmin nähden uutisesta että heidän reviirinsä olisivat turvassa. Pilkkutähti vetäytyi taakseppäin; hän oli sannonut kaiken tarpeellisen.